Neljä päivää oltiin sairaalassa. Kivut oli kammottavat, siihen että pääsin ylös sängystä meni melkein 1vrk, aiemminkin koitettiin mutta taju meinasi mennä. Ja kaksi ensimmäistä päivää leikkauksen jälkeen kävely teki tosi kipeetä, selkä suorana piti tietysti yrittää mennä mutta kyllä se oli kidutusta. Lääkitys oli aika runsas, niistä huolimatta kivut oli 24/7 läsnä. Meni ehkä n. 2vkoa että pystyin kunnolla kantamaan edes sitä vauvaa ja hyvinkin kuukauden päivät ennen mitään isompaa kotityötä, kivut ei yksinkertaisesti antaneet tehdä. Ekalle vaunulenkille pääsin kun vauva oli kolmeviikkoinen, silloinkin taisi olla kokonainen 1km lenkki ja kipeetä teki sekin. Lääkkeitä söin päivittäin, maksimiannostuksen.
Maito nousi tosi huonosti mutta hillittömän parin viikon pumppauksen jälkeen päästiin lisämaidosta eroon.
Mulla oli kiireellinen sektio joten isä ei päässyt mukaan, suunnitellussahan ymmärtääkseni pääsee. Tiedän kyllä kiireellisiäkin joissa isä ollut, mutta niissä tapauksissa ei kai ollut niin kiire kuin meillä. Vauvan näin pikaisesti heti syntymän jälkeen, ensin tarkistivat voinnin. Sitten vauva vietiin isänsä kanssa, mut heräämöön. Sinne ei päässyt isä ja vauva, sillä heräämössä oli muitakin. Makoilin siellä noin 5h, mulla kesti vähän pidempään puudutuksen poistuminen (ja jalkojen liikkuminen taas), lisäksi haava vähän tihkutti joten mahan päällä oli painot. Voin kertoa että tuo aika yksin heräämössä hajotti kunnolla, sinne soittivat sitten strategiset mitat ja sain tiedon niistä.. Kätilö kävi ennen osastolle pääsyä vauvan kanssa ensi-imetyksellä ja lopulta pääsin osastolle.
Vauva oli vierihoidossa melkein koko ajan, meillä isä oli isyyslomalla ja esikoinen kyseessä joten hoiteli sitten sen mitä itse en kipujen takia pystynyt. Ja samoin autteli kotona yötä myöten.
Leikkausarpi oli arka ja maha tunnoton muutaman kuukauden, tikkien poiston (10kpl) kyllä se pahin kiristys helpotti.