kauan kotona olleet pelottaako toihinpaluu?

itsestani ainakin tuntui alkuun oudolta palata toihin, vaikka kotona olinkin vain vuoden. paljon oli asioita unohtunut jo tuossakin ajassa ja kaytannot ja protokollat muuttuneet.

olisinkohan uskaltanut samaan tyohon palata lainkaan esim. 5 kotiaitivuoden jalkeen. tosin tassa maassa katilon/sh ammattiin ei noin monen vuoden jalkeen voi palatakaan ilman return to practice kurssia, mika mielestani on hyva kaytanto.

 

No todellakin! Valmistuin juuri suurtalouskokiksi kun sain tietää odottavani kuopusta. Valmistumisesta jo kohta 3 vuotta, 1.10. pitäis alottaa työt... Kauhistuttaa ajatuskin siitä että pitäis tehdä ihmisille ruokaa, siispä aloittelenkin ensin ravitsemustyöntekijänä että tulee keittiöt taas tutuiksi. Mutta eiköhän se siitä.

 

jännittää ylipäätään lähteä täältä kouluun taikka töihin sitten kun sen aika koittaa :ashamed: kotona olen ollut viimeset 6 vuotta eikä ole sitä vakkaripaikkaa odottamassa eikä kyl mitään muutakaan B)
et jännittää jännittää. Toivoisin kovasti että saisin jostain viikonlopputöitä vaikka aluksi niin en olisi sitten niin ummikkona liikenteessä.

 

Ei oikeastaan pelota. Olen lastenhoitaja, joten asiat ei sillä tavalla muutu. Ehkä pelottaa, että miten mut otetaan taas vastaan kun menen töihin, mut ei ole kyllä vielä 3v menossa.

 

Tällä erää olen ollut kotona 2 vuotta, eikä töihin paluu jännitä. Olen tehnyt tässä hoitovapaallakin jonkinverran töitä, ettei ihan kaikki unohdu =)

 

Pelottaa, pakko myöntää.
Olen ollut kotona viisi vuotta, ja töihinpaluu on edessä syyskuun lopussa. Osaankohan enää mitään?

 

Juu, pelottaa varmasti, nyt jo 3,5vee kotona ja luoja yksin ties kuinka kauan vielä, kun taidan olla liian laiska päivähoitorumbaan alkaaksenikaan :ashamed:

 

Minä olen ollut nyt 4v. kotona ja sinä aikana saanut kaksi tyttölasta.Maanantaina paluu työelämään,samaan vanhaan,mistä aikoinaan äippälomalle jäin ja kyllä jänskättää....

 

Kyllä jännitti... :ashamed:

Siis 2,5v kerkesin olla kotona kahden lapsen kanssa. Olisin varmaan ollut tsi hermostunut jos ei olisi ollut tuota keikkatyömahdollisuutta, eli molempien kohdalla aloin tehdä satunnaista keikkaa siinä lasten ollessa 9kk, pysyi sitten jotenkin jutuissa mukana. Sairaanhoitaja siis ammatiltani.

 

Kyllä jännitti, olin 3 v kotona ja ekana työpäivänä jännitti ihan hirveesti, niinkuin silloin joskus nuorena kun meni ekaa päivää kesätöihin... Kävin kokeilemassa ja nyt jatkan hoitovapaalla vielä vuoden ainakin.

 

Olin kotona melkein 4v. Ja ei jännittäny saati pelottanut. Aloitin vakkarina uudessa paikassa. Minusta oli ihanaa palata takaisin työelämää. Vaikka kotona olikin mukavaa olla lapsen kanssa mutta kyl mää kyllästyin siihen ikuiseen puistoiluun ja hiekkiksellä kakkujen värkkäykseen ja aina ne samat jutut pph.lla ja äideillä siel puistossa. Ihanaa olla töissä ja jutella vaihteeksi ihan muuta kuin lapsi asioita; miten yöt on valvottu ja joko on opittu kuivaksi ja minkälaista vauvan kakkaa viimeksi löyty vaipasta jne.
Aikansa kutakin.
Ihanaa elämä näinkin siis työelämässä. Ja pojan ei tarvii paljon olla hoidossa kun mulla vuorotyö niin vapaata on viikollakin ja mies on aina viikonloput vapaalla.

 

:attn:

 

Ehkä vähän.Oon ollut kotosalla 2 vuotta ja luultavati jään kotiin jos luoja suo

 

olin kolme vuotta kotona ja eka työpäivä jännitti mutta, nyt tykkään, kun vauhtiin päässyt

 

Kotiäitinä ollut nyt 4,5v, esikoisen syntymästä lähtien. Ja kyllä rupes mietityttään tuo töihinpaluu..niinpä lähdinkin keikkatöitä tekemään, kun vielä ei ole ajankohtainen tuo vakityö.