Katsotaanpa minkälainen keskustelu tästä syntyy vai syntyykö mitään? (Uimahallireissusta tarinaa)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Tapahtui siis eilen. Oltiin eilen lasten kanssa lähdössä uimahalliin. Ollaan nyt useammin käyty ja isossa altaassakin harjoiteltu uimista. Omat lapseni siis 8 ja 9 vuotiaat. Osaavat jo uida mutta esim yksin eivät vielä saa isoon altaaseen mennä vaan joudun "vahtimaan" vieressä.

No naapurin samanikäinen sitten kysyi pääsisikö hän mukaan ja ihan ystävällisesti vastasin etten taida nyt tälllä kertaa ottaa mukaan että voin ottaa joku toinen kerta sitten. Perustelin vielä sillä että kun harjoitellaan nyt ahkerasti sitä uimista että saavat sitten suorittaa sen ison altaan uimatestin. No tää naapurin lapsi sitten alkaa sitten "mankumisen" että kun hän joutuu nyt sitten olemaan yksin kotona ja pelottaa jne.... itkua väänsi siinä sitten. Lopulta oli sitten soittanut töissä olevalle äidilleen asiasta, äiti tuli sitten käymään kotona juuri kun oltiin lähdössä ja kysyi vielä asiasta minulta että pääsiskö X meidän mukaan. No sanoin sit lapsen äidillekkin että en tällä kertaa nyt ota mukaan ja että kyseessä nyt vähän jo periaatekysymys (kerran olen kieltänyt ja en tykkää että asiasta vängätään). No asia päätty sit tähän ja äitikin sanoi vaan että ok.

Itselle vaan jälkeenpäin tuli jotenkin huono omatunto kun en ottanut sitä naapurin lasta mukaan. Mutta jotenkin itseä alkoi ärsyttämään se kärttäminen ja siinä vaiheessa viimestään tuli ittelle olo etten nyt ainakaan anna periksi sille naapurin lapselle ja ota mukaan.
 
Se on jännä miten ärsyttävää tuo kärttäminen voi olla vaikka oma terve järki sanoo, että eri perheissä eri tavat ja lapsi tavallaan taipumukseensa syytön.
Itsekin ärryn siihen joskus sitä lasten ystäviltä kuullessani ja tulee halu kieltää ihan vain "periaatteesta".

Itse asiaa eli siihen olisiko sinun "pitänyt" ottaa kaveri mukaan vai ei, en osaa ottaa kantaa. Minä olisin ottanut, mutta toisaalta otankin "aina" eli tavoistani poikkeamiselle tarvittaisiiin jotkin selkeät erityissyyt. Jos tavat toiset, niin ...
 
No joo, ihan turhaan tuli huono omatunto =) Ja sama tunne olisi varmasti tullut minullekin, että kun kerran jo kielsin niin en ala mieltäni muuttamaan.. Muutenhan se naapurin lapsi kärttäisi kohta jatkuvasti mukaan joka paikkaan, olettaen että ekasta kiellosta ei kannata välittää.
 
Mä en ottais naapurin lasta senkään takia mukaan, että omissa riittää tarpeeksi vahtimista. En uskaltaisi ottaa toisen lasta vastuulleni - mitä jos se kaatuu ja lyö päänsä tai hukkuu tms?
Aika epätodennäköisiä tommoset tietenkin...
Mut sinuna en tuntis huonoa omaatuntoa.
 
Ei tietenkään tarvitse ottaa "ylimääräistä" lasta mukaan jos ei halua, eikä sitä edes tarvitse perustella. Mutta jos on pakko perustella, niin itse en vastaavassa tilanteessa huolisi lasta mukaan siksi että pelkäisin olla uimahallissa vastuussa kovin monesta yhtä aikaa ja haluaisin joskus antaa huomiotani vain lapsilleni.
 
Lähinnä se huono omatunto tuli siitä kun tää naapurikin on yh ja tekee pitkiä päiviä töissä ja varmasti saa joskus miettiä mihin lapset lykkää niin haluan sit kuitenkin avuksi olla jos vaan mahdollista. Eilenkin olisin varmaan lapsen ottanut mukaani ja joustanut jos tää äiti itse olisi kysynyt asiasta mutta kun se tosiaan meni sen lapsen vänkäämiseksi niin en enää siinä vaiheessa sit halunnut antaa periksi.
 
Ihan oikein teit! Musta kolmen tuon ikäisen kaa uimahalliin jos yksi lapsista on vieras ja uimataito ei vielä oo niin hyvä et itsekseen vois isossa altaassa olla on vähän kyseenalaista, kun kaikkia jollain tapaa pitäs valvoa. Eri asia sit kun lapset ui oikeasti hyvin.
Ja aika hassua tuolta äidiltä tulla vielä kyselee kun on jo kieltäydytty.
 

Yhteistyössä