Kateuskortti oikeessa elämässä

Mistä sitten johtuu että ärsyyntyy siitä että joku muu on erimieltä kuin itse?

Tulee hölmö olo, jos kovin moni on eri mieltä kuin itse asiasta, mikä itselle on päivänselvä. Kun ei voi ymmärtää toisten mielipiteitä ja kun ei ymmärrä mistä moinen mielipide kumpuaa.

Iso osa ärsytyksestä tulee, kun kokee muiden valehtelevan tai salaavan oman mielipiteensä peesailemalla. Esim. vaikka tuo tosi-tv-tähti, en millään voi olla ainoa, johon ulkonäkö ei vaan iske, mutta miksi kukaan muu ei sano sitä ääneen?

Yleisestikin minua ärsyttää ihmiset, jotka ollessaan eri mieltä vaan hymisevät mukana ja kommentoivat jotain tyyliin "nii" ja "onhan se noinkin". Siitä syntyy juuri tuo outo illuusio, että kaikki ovat samaa mieltä, että tosi-tv-tyyppi on kaikkien mielestä kaunotar.

 

Oletetaan että ihminen ärsyttää vaikka siksi ettei ole kanssasi samaa mieltä tai syystä toisesta ei halua kertoa todellista mielipidettä. Ärsyttääkö enemmän jos kyseinen ihminen sanoo sinua idiootiksi vai se että hän vetää kateus kortin esiin? Miten ärsytys helpottuu että sanoo toiselle sinun täytyy olla todella vajaa kun ajattelet noin? Miten ärsytykseen pitäisi reakoida? Muutaa kenties käyttäytymistään tai mielipidettään jotta voisin miellyttää tätä jota satun mielipiteineni ärsyttämään?

 

Itse olen usein tosi kateellinen ihmisille, jos toinen on kaunis, laiha, rikas, menestynyt, suosittu jne. Mutta tunnistan tunteen enkä ala kenellekään sanomaan mitään pahaa. Kateus on inhimillinen piirre, mutta sitä voi hallita jos ymmärtää ja osaa lukea itseään.
Luulen että ihmiset sanovat pahasti usein vain ajattelemattomuuttaan, eivätkä edes tiedä loukkaavaansa toista.

 

Jos olen kateellinen jollekin, niin yleensä huumorilla nakkaan jonkun ikävän kommentin vaikkapa miehelleni pilke silmäkulmassa. Siis sarkastisella tavalla siten, että käy kyllä ilmi etten oikeasti ole sitä mieltä, vaan olen vain kateellinen. "Noillaki menee varmaan parisuhteessa tosi huonosti, perkeleen rikkaat"

Sitten jos oikeasti halveksun jotain ihmistä/ tekoa, minua oikeasti ärsyttää tai vituttaa jokin, niin sanon kärkkäästi/ puhun kärkkääseen sävyyn. Eli ei mielestäni haukkuminen kateudesta johdu..

 

En tajua miksi joku olis mulle kateellinen...Ajattelisin lähinnä että tuo toinen ei mua tunne, sillä musta väärä käsitys, siksi haukkuu...

 

Tässä vähän toisenlsinen näkökulma asiaan. Mulle siis käynyt niin kerran yhden ystävän kanssa että kysyi suoraan minulta olenko hänelle kateellinen. Hän oli raskaana ja kun en jatkuvasti kysellyt tai puhunut siitä hänen kanssaan hän päätteli minun kadehtivan häntä. Kysyin kyllä aina välillä miten hän voi, jännittääkö synnytys ja kumpi sieltä tulee ja sellaisia aiks perus kysymyksiä. Että nähtästi jotkut vetää tuon kateus kortin esiin...

 

En ajattele. Tämä varmaan johtuu siitä että olen hyvin harvoin kateellinen kenellekään. Eikä minussa tai elämässäni ole mitään erityistä mistä luulisin kenenkään minua kadehtivan. Jos jotakuta haukun seläntakana niin yleensä tämä henkilö on kohdellut minua jotenkin huonosti. Tai sitten en vain voi häntä sietää, syystä tai toisesta. Mutta ei kateudesta

Työkavereissani on muutamia ihmisiä jotka usein epäilevät toisten kadehtivan heitä ihan ihmeellisillä perusteilla. Siis päättelevät tämän ilmeistä tai eleistä tms. Olen miettinyt että onko se siis merkki siitä että ovat itse kateellisia muille?