V
vieras
Vieras
Inhottaa olla kateellinen. Tutulla on perintörahoilla ostettu talo (ei velkaa) ja superhelppo vauva ja muutenkin puheiden perusteella ihana elämä. Itsellä ei toivettakaan talosta ja itkevä vauva. Ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Se kai eniten tekee olon katkeraksi, että tuttu ei ole ns ansainnut omilla teoillaan tuota taloa ja helppoa vauvaa. Sattui vain menemään naimisiin oikean miehen kanssa, joka peri ja ei helppoa vauvaakaan voi tilata. Paremmin en osaa selittää, siis tuntuu, että mitä toinen on tehnyt ansaitakseen kaiken helposti? Miksi itsellä ei käy tuuri? Työllä ansaitut maaliset ei herätä niin suurta kateutta, niiden eteen on omistaja kuitenkin tehnyt työtä.
Pahimmalta tuntuu, kun tuttu kertoo, miten vauva nukkuu yöt putkeen ja että ei haittaa, vaikka äitiyslomalla ei palkkaa saa, kun ei ole velkaa. Oma vauva itkee ja rahat on vähissä, ei oikein osaa olla iloinen toisen puolesta. Typerää olla katkera, ei se mitään auta. Mutta kun olen, vaikka koetan olla ajattelematta asiaa.
Pahimmalta tuntuu, kun tuttu kertoo, miten vauva nukkuu yöt putkeen ja että ei haittaa, vaikka äitiyslomalla ei palkkaa saa, kun ei ole velkaa. Oma vauva itkee ja rahat on vähissä, ei oikein osaa olla iloinen toisen puolesta. Typerää olla katkera, ei se mitään auta. Mutta kun olen, vaikka koetan olla ajattelematta asiaa.