Kasvatusvinkkejä kohta 4-vuotiaan hallintaan!!

Olisiko tekemisen rytmittäminen tiiviimmäksi hyvä juttu? Viesteistä kuultaa jotenkin sellainen meno, että siirtymävaiheet ja muutkin rutiiniasiat veeeeennnnnyvät, samoin vanhemman reagointi niihin (jatkuvaa hoputtamista, ohjeistamista, komentamista ja muistuttamista). Lisäksi laspelle voi vaikkapa sanoa, että vielä viisi minuuttia ja sitten aletaan pukea - lapsi ei välttämättä hahmota viittä minuuttia, mutta on täsmällisempi ilmaisu kuin "kohta".

 

[QUOTE="jännittää";24418692]Meidän kohdalla tosiaan kurinpito ei ole ongelma, annan kyllä huutaa keuhkot kipeäksi kaupassa, en anna periksi. En huuda, palkitsen onnistuneista kauppareissuista antamalla tarravihkoon tarran. Kehun kun tekee jotain oikein, sanon olevani ylpeä. Silti ei toimi, koska tyttöni ei omaa keskittymiskykyä ollenkaan, ei malta pysyä paikallaan.[/QUOTE]

Oletko ollut asian tiimoilta yhteydessä neuvolaan? Suosittelen. Voi olla ihan joku neurologinenkin ongelma, jos keskittymiskykyä ei yhtään löydy.

 

Oletko ollut asian tiimoilta yhteydessä neuvolaan? Suosittelen. Voi olla ihan joku neurologinenkin ongelma, jos keskittymiskykyä ei yhtään löydy.

Neuvolassa en ole tuonut asiaa esille, toki neuvolatäti on vuosien mittaan itsekin huomannut, että tyttöni on eläväinen. Ajattelin, että voisin soittaa perhe ja kasvatusneuvolaan, mutta ei mitään käsitystä miten se toimii. Saan ajan, sitten? Ammattilaiset ovat paikalla tarkkailemassa tyttöäni jossain huoneessa? Ohjeistavat, miten tilanteissa tulee toimia?
Olen oikeasti jo lähellä loppuunpalamista..

 

[QUOTE="jännittää";24418787]Neuvolassa en ole tuonut asiaa esille, toki neuvolatäti on vuosien mittaan itsekin huomannut, että tyttöni on eläväinen. Ajattelin, että voisin soittaa perhe ja kasvatusneuvolaan, mutta ei mitään käsitystä miten se toimii. Saan ajan, sitten? Ammattilaiset ovat paikalla tarkkailemassa tyttöäni jossain huoneessa? Ohjeistavat, miten tilanteissa tulee toimia?
Olen oikeasti jo lähellä loppuunpalamista..[/QUOTE]

Soita ihmeessä sinne perheneuvolaan ja kysele, miten voisivat auttaa teitä! Paljon, paljon tsemppiä! :hug:

 

Kauppaan on pakko mennä. Jos ei lapsi käyttäydy, laita hänet valjaissa rattaisiin/autokärryyn tms. Monelle 4-vuotiaalle "vauvana" pitäminen on ihan hyvä rangaistus.

Oleellista kuitenkin, että toteutat uhkauksesi (mitä ne sitten ikinä ovatkaan). Itse käytän paljon kaupassa lahjontaa. Lapsi saa auttaa ostoksissa ja saa valita esim yhden jälkiruokajugurtin/-vanukkaan palkinnoksi tai mennään hetkeksi leluosastolle sen jälkeen, kun ruokaostokset on hoidettu.

Tsemppiä!

 

eli millä rangaista jotta seuraus olisi tuntuva nelivuotiaalle, mutta niin ettei muu perhe kovasti kärsisi (esim on ikävä perua hoplopreissu yhden kiukuttelijan takia kun sit muutkaan ei pääse jne)? kaikki edellämainitut on kokeiltu siis jo. lapsi on aikaisemmin ollut melko enkeli niin kotona kuin kylässä, nyt tämän kesän aikana mennyt tällaiseksi. en keksi mitä on tapahtunut....

Meillä ei jäähypenkki koskaan toiminut, rangaistuksena oli esim. jäähy ulkona, telkkarikielto, uusi lelu pois jne. 4v on vielä niin pieni, että välitön rangaistus on parempi kuin joku asia, jonka menettää tulevaisuudessa.

HopLop-reissun menetys on tehokas keino erityisesti jos sisarukset pääsevät. Rankaiseminen ei ole kivaa, mutta se vaiva kannattaa nähdä. Kun rangaistus jää mieleen, sitä ei tartte toistaa välttämättä enää kertaakaan sen jälkeen.

 

enhän, rieputarallaa, voi jättää nelivuotiasta yksin kotiin vaan sit jäädään kaikki kotiin ja taas muut kärsivät, kukaan ei pääse ulos. ymmärsinkö nyt väärin? väännätkö rautalangasta miten saan lapsen hoitamaan aamutoimet niin että homma pelaa ja päästään ulos, pukematta lasta ja antamatta hänen määrätä päiväjärjestyksestä?

 

anna lastenkotiin muuten siitä tulee hullu.

 

ja puremisesta tulee anteeksipyyntö, jäähy ja iltasadun menetys. meinaatko tosiaan että lähdetään ilman vaatteita ulos? ja kyllä siis syö jonkin verran, istuu vaan pöydässä niin kauan että muut on jo muissa hommissa, ruoka kylmää ja maito lämmintä, tiskikone odottaa ja lapsi vaan haaveilee eikä tee mitään. kyseessä erikoisruokavalioinen lapsi ja olen vähän huolissani ravintoaineiden saannista. pitkäänkö elää pelkillä vitamiineilla...mutta siis toi ajankäyttö on ongelma. miten ohjataan, autetaan ja organisoidaan, jos hoputtaa ei saa eikä siitä ole hyötyä, lahjontya, kiristys ja uhkailu on kans jo kokeiltu. ollaan sit kotona kaikki päivät, ei ole moksiskaan. helpompi kotona kiusata pienempää.

 

[QUOTE="siis";24419865]enhän, rieputarallaa, voi jättää nelivuotiasta yksin kotiin vaan sit jäädään kaikki kotiin ja taas muut kärsivät, kukaan ei pääse ulos. ymmärsinkö nyt väärin? väännätkö rautalangasta miten saan lapsen hoitamaan aamutoimet niin että homma pelaa ja päästään ulos, pukematta lasta ja antamatta hänen määrätä päiväjärjestyksestä?[/QUOTE]

Mä kyllä lähtisin ulos, mutta jäisin oven taakse odottamaan. Tai sillain oma poikani "toimii", että jos vedän vaan itse kenkiä jalkaan ym. niin jo tulee vauhtia. Inhottavaahan noin on ollut toimia, mutta esim. töihin on pakko lähteä, ei siinä auta silloin lapsen huvittamiset.

Jos lapsi ei pue aamulla vaatteita päälle, niin ei hän kuole siihen, että tulee pyjamassa autoon tms. Talvipakkasella kyllä huomaa nopeasti, että ulkovaatteet olis kivat. Otat siis vaan vaatteet mukaan ja sitten mennään - lapsi voi itse valita tuleeko kylmissään pelkässä pyjamassa vai laittaako asiaankuuluvan varustuksen päälle ja huomaa, että äiti oli oikeassa, ne tarvitaan.

 

ja puremisesta tulee anteeksipyyntö, jäähy ja iltasadun menetys. meinaatko tosiaan että lähdetään ilman vaatteita ulos? ja kyllä siis syö jonkin verran, istuu vaan pöydässä niin kauan että muut on jo muissa hommissa, ruoka kylmää ja maito lämmintä, tiskikone odottaa ja lapsi vaan haaveilee eikä tee mitään. kyseessä erikoisruokavalioinen lapsi ja olen vähän huolissani ravintoaineiden saannista. pitkäänkö elää pelkillä vitamiineilla...mutta siis toi ajankäyttö on ongelma. miten ohjataan, autetaan ja organisoidaan, jos hoputtaa ei saa eikä siitä ole hyötyä, lahjontya, kiristys ja uhkailu on kans jo kokeiltu. ollaan sit kotona kaikki päivät, ei ole moksiskaan. helpompi kotona kiusata pienempää.

Meillä myös vähän samantyyppistä ongelmaa. Pyydän ystävällisesti pukemaan päälle jotta lähdetään kohta ulos. Ei tapahdu mitään, poika haaveilee tai tekee jotain muuta, laittaa ehkä sukan jalkaansa tai riisuu yöpaidan mutta sitten unohtuu. Muistutan että puepas päällesi niin mennään. Jossain vaiheessa pikkuveli on seissyt monta minuuttia eteisessä kengät jalassa ja isoveikka vaan matelee pitkin lattiaa. Uhkaan, että ei pääse ulos jos ei nyt reippaasti pue - lapsi on tyytyväinen kun ei tarvitse lähteä ulos, menee huoneeseensa leikkimään. Lähden ulos pikkuveljen kanssa - yleensä ei reaktiota. No en voi oikeasti jättää nelivuotiasta kovin kauaksi aikaa sisälle. Joskus olen pihalla näkymättömissä odotellut puolikin tuntia mutta ei reaktiota. Vaihtoehdot siis ovat - pukea lapselle väkisin päälle, viedä hänet ulos ilman vaatteita hirveän huudon ja potkimisen/riehumisen saattelemana (kokeiltu on) tai jäädä sisään. Ymmärrän siis tuskasi. Ja tätä tapahtuu pitkin päivää (pukeminen, hampaiden pesu, syöminen, vessassa käyminen) enemmän tai vähemmän.

 

ja puremisesta tulee anteeksipyyntö, jäähy ja iltasadun menetys. meinaatko tosiaan että lähdetään ilman vaatteita ulos? ja kyllä siis syö jonkin verran, istuu vaan pöydässä niin kauan että muut on jo muissa hommissa, ruoka kylmää ja maito lämmintä, tiskikone odottaa ja lapsi vaan haaveilee eikä tee mitään. kyseessä erikoisruokavalioinen lapsi ja olen vähän huolissani ravintoaineiden saannista. pitkäänkö elää pelkillä vitamiineilla...mutta siis toi ajankäyttö on ongelma. miten ohjataan, autetaan ja organisoidaan, jos hoputtaa ei saa eikä siitä ole hyötyä, lahjontya, kiristys ja uhkailu on kans jo kokeiltu. ollaan sit kotona kaikki päivät, ei ole moksiskaan. helpompi kotona kiusata pienempää.

Sä voit sanoa, että ruoka-aika päättyy kun munakello soi (laitat sen soimaan vaikka 10 min. kuluttua siitä, kun muut on lähteneet pöydästä), sitten lautanen lähtee. Jos ei ole syönyt siihen mennessä, niin oma moka, seuraavalla aterialla sitten lisää.

Meillä on toimittu niin, että lapsi kutsutaan eteiseen ja näytetään, että tässä vaatteet, pue. (Nyt osaa ottaa vaatteet kyllä itsekin, mutta siis aiemmin.) Autoin esim. vetskareissa ja muissa hankalissa paikoissa. Jos näin, että ei meinannutkaan pukea, varoitin kerran, että joudut lähtemään sitten ilman takkia / haalaria / kenkiä, koska nyt pitää mennä. Sitten otin esim. takin mukaan ja sanoin, että selvä sano sitten kun haluat pukea. Nyt mennään. Kerran tai kaksi mentiin talvella alaovelle, ja puki siinä. Huomasi itsekin, että vaatteet tosiaankin on tarpeen.

 

Arvaan kyllä, että mun menetelmät ovat joidenkin mielestä aivan liian "julmia". Aika moni nykyvanhempi kun ei kestä lastensa kiukkua, pettymystä ja pahaa mieltä ja yrittävät siksi käyttää ns. pehmeitä keinoja. Mä satun olemaan sitä mieltä, että yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä - ja näyttää ihan pienestä saakka, missä menee raja, jonka yli EI mennä. Kun nämä yhdistää rakkauteen ja huolenpitoon, olen vakuuttunut, että tulos on hyvä. Oma lapseni ainakin on niin voimakastahtoinen, että ellen olisi vielä jääräpäisempi, meillä olisi kohta lapsityranni, ja sitten kenelläkään ei olisi kivaa.

 

Meillä on 4-vee, joka on välillä ihan pitelemätön. Psykologin testien mukaan adhd löytyy ja motoriikassa on myös ongelmia. Palkkiot eivät toimi, koska lapsi on niin impulsiivinen, samoin on rangaistusten laita. Kun se impulssi tulee, niin se tulee. Tunteiden säätelyssä myös ongelmia, kun tietty vaihe menee päälle, ei lapsi enää ota vastaan mitään.

Sitkeästi tässä silti vaan mennään kepillä ja porkkanalla, vaikka välillä meinaa usko loppua. Jäähy on käytössä ollut jo jonkin aikaa. Yleensä menee vähintään puoli tuntia, että lapsi saa jäähynsä istuttua. (Emme edes koeta pitää häntä 4 minuuttia jäähyllä, kaksi on sellainen aika, jonka hän pystyy olemaan siinä.) Psykologilta saatuja neuvoja noudatetaan muutenkin.

Minä en kyllä näitä kurinpito-ongelmia pidä edes pahimpina. Nämähän on vain meidän aikuisten vastuulla ja meillä pitää tässä olla sitä kestävyyttä, että homma alkaa toimia. Pahimpana pidän sitä, että tuo lapsi ei osaa keskittyä. Siitä se tuntuu jo itsekin kärsivän

 

Noh, musta kuulostaa siltä, että lapses kaipaisi yksinkertaisesti sisarusta ja leikkikaveria. Kurja juttu, että tähän asiaan nyt tietty ei voi vaikuttaa näin jälkikäteen. Meillä nelivuotiaan kiukuttelu alkaa aina kun pikkusisko on päiväunilla, on reipas ja iloinen aina kun on leikkiseuraa. Ja on myös aina päivähoidossa tosi iloinen.

 

Meillä samanikäinen tykkää käydä kaupassa jos saa joko pikkukärryt, tai sitten autokärryn mahdollisuuksien mukaan. Usein lupaan vielä että mennään hetkeksi leikkipaikalle (jos sellainen kaupassa on) jos kaikki menee hyvin. Mikäli meno alkaa mennä villiksi, muistutan siitä leikkipaikasta. Kauppaan ei myöskään kannata mennä kun lapsi on väsynyt tai nälkäinen ellei ole ihan pakko, silloin ei jaksa senkään vertaa olla kauniisti.

Tosiaan katteettomia lupauksia/uhkauksia kannattaa välttää. Mieti etukäteen sellainen rangaistus jonka olet valmis toteuttamaan, toteuta se myös tarvittaessa. Onko lapselle pahinta se että joutuu autoon odottamaan, kärryyn istumaan vai mikä. Mieti myös onko lapsi esimerkiksi karkaileva, jos on niin en kyllä jättäisi kaupan eteiseen kuten joku ehdotti.

Yksi mikä meillä auttaa on runsas ulkoilu. Kotipäivinä ollaan helposti 4 tuntia päivässä pihalla, siellä saa juosta ja olla ja mennä, purkaa sitä loputonta energiaa. Kun ollaan lähdössä sisään varoitan aina ennen että nyt viimeiset leikit, kolme laskua liukumäestä tms, sitten mennään. Silloin annan lapselle aikaa lopettaa kekeneräiset hommansa ja orientoitua lähtemiseen, eikä tällä tavalla tule yleensä mitään vastustelua.

 

joskus mietin että olisimpa ollut kokeneempi ja tietäväisempi, niin olisi monet itkut jätetty itkemättä ja hampaat kiristämättä.

mein poika on nyt 8v, hemmetin fiksu ja hiljainen, kun poika syntyi hän joutui teholle syntymäasfyksian takia. kaikki meni hyvin ja vauva oli iloinen, söi hyvin, PAINAVA, sosiaalinen, remuava. kun pääsi jaloilleen juoksu ei loppunut vaan meni ihan hiki päässä. teki omipäin kaikkea käsittämätöntä, löysi joka ainuan karkkikätkön ja sai ihan mielettömiä raivareita, löi, heitteli tavaroita ja huusi ja oli hirvittävän voimakas fyysisesti ja mieleltään.
mentiin sitten perheneuvolaan väsyneinä ja tyksiin ja ei löytynyt muuta kuin sanojen löytämisen vaikeus. lääkärit sano et tiettyhän se siitä ahdistuu että olisi paras ottaa lastenpsykologiin yhteyttä. ja anto käteen lapun jossa luki ritalin. soitin paikalliseen perheneuvolaan jossa oli tutkittu poikaa enemmän ja he olivat samaa mieltä kuin minä, ehdoton ei psykologille ja lääkkeille,mennään kuvataideterapiaan! siellä oltiin siis vuosi ja kuvien ja lausunnon lopputulos. jäätävän vilkas mielikuvitus ja se ettei osannut puhua että pelotti!!!
poikaa pelotti kaikki mitä ei ymmärtänyt. se imi telkkarista joka ainuan erikoisen tai pelottavan asian. poikaa pelotti jos vaikka auto ajo kovaa talon ohi, että miten sen sitten käy.
nää kun avautu ni minä olen se joka taistelee kummitusten kanssa öisin jos niitä muka jossain näkyy, ei meillä niitä missään kaapeissa koskaan ole olut mut jos nyt ihan varma on ni kyllä minä suojelen.
meillä on rauhallista, koulu tuompäiviin rutiinia ja kaikki uusi oppima vie mielikuvitusmöröt ja muut taakseen. ollaan alettu puhua peloista avoimesti ja niistä että niitä ei tarvitse hävetä. välillä on huvittavaakin ja nauretaan vanhoille jutuille. <3

 

[QUOTE="Tiamaria";24420255]Noh, musta kuulostaa siltä, että lapses kaipaisi yksinkertaisesti sisarusta ja leikkikaveria. Kurja juttu, että tähän asiaan nyt tietty ei voi vaikuttaa näin jälkikäteen. Meillä nelivuotiaan kiukuttelu alkaa aina kun pikkusisko on päiväunilla, on reipas ja iloinen aina kun on leikkiseuraa. Ja on myös aina päivähoidossa tosi iloinen.[/QUOTE]

No voikun se noin helppoa olisikin. Meidän lapsen käytökseen ei sisarus vaikuta. Aika yksinkertaista sinulta kommentoida asiaa näin.

 

vielä, kaikki vinkit otetaan vastaan- millä elämä helpommaksi 4vuotiaan kanssa

 

Kilpailuhenkisillä lapsilla saattaa jonkun aikaa toimia 'kuka eka vaatteet päällä' tai mitataan aikaa, paljon menee minäkin aamuna. Munakello on hyvä monessa asiassa. Ja tietysti palkitseminen.

Mutta muuten samaa mieltä kuin edellä, parasta vaan pistää lapsi pyjamassa ulos kokeilemaan, kannattaako sittenkin pukea. Siinä parhaiten oppii, mikä on oman toiminnan seuraus. Turha jankkaus pois.

4-vuotiaan voi pistää omaan huoneeseen leikkimään, jos ei osaa olla kunnolla vieraiden läsnäollessa. Ei pidä sietää riekkumista.

 

Muistattehan kaikki jäähyilijät, että jäähypenkin jälkeen lapsen tulee ymmärtää, miksi siihen jäähylle joutui.

Aika hyviä vinkkejä on jo tullut. Jäähyt auttaa meillä ja kaupassa karkailuun se, ettei autokärryyn enää pääse vaan joutuu tavis ostoskärryyn "vauvapenkkiin", jos ei oo kunnolla paikallaan.
Kaupasta ei saa myöskään mitään mistä ei oo sovittu.

Joku sanoi, että mitä hyövää käydä läpi kauppareissua etukäteen?
Eräs ongelmanuorten ohjaaja kertoi luennolla sellaisen asian, että monesti lapset jotka kiukuttelee kaupassa tai käyttäytyy julkisilla paikoilla huonosti, pelkäävät tavallaan tilannetta, se on aina erilainen tai uusi. Kerran hän on itse käynyt kauppareissun läpi lapsen kanssa etukäteen niin, että on kertonut ja samalla piirtänyt kaupassakäynnin. Sitten on tehty kuten on kerrottu ja piirretty. Kauppraeissu meni hyvin.
Elokuviin mennään siten, että ensin käydään vain ostamassa karkit, mennään pois, seuraavalla kerralla enemmän ja sitten voidaan jo katsoa elokuvakin. Tehdään paikasta tavallaan tuttu ja tuodaan SINNEKIN SITÄ RUTIINIA.
Lasten rutiinit tekevät ihmeitä aikaan.

Jos jotain uhataan rangaistuksena se myös tehdään ja viedään loppuun. Muista AINA äidin rakkaus eli riidan päätteeksi se kunnon halaus, joskus pelkkä syliin otto ja hiljaisuuskin saa kiukun purkautumaan. Pitää sylissä ja halaa, sitten kysyy mikä sinua nyt alkoi kiukututtamaan tai mikä on hätänä, äiti on tässä.