Kasvatusvinkkejä kohta 4-vuotiaan hallintaan!!

Moi. Mä oon yhden lapsen äiti. Lapsi täyttää muutaman kuukauden päästä neljä vuotta ja on perheemme ainokainen. Mä olen ollut lähes koko lapsen lyhyen elämän ajan arkiyh:na. Mies on sitten mukana perheessä aina viikonloppuisin.

Lapsi oli helppo ja onnellinen vauva, mitä nyt korvakierre alkoi vaivaamaan n. 1-vuotiaana. Lapsi ei itkenyt juuri koskaan ja oli helposti nauravainen ja aurinkoinen luonne. Lapsi meni päiväkotiin 10 kk ikäisenä minun alottaessani työt. Eka vuosi päiväkodissa meni super hyvin. Lapsi oli kaikkien lellikki ja pärjäsi aivan loistavasti. Kahdenkeskistä aikaa meille ei päivään kyllä paljon mahtunut. Joskus jouduin tekemään 9,5 tunnin työpäiviä, mikä tarkoitti 10 tunnin hoitopäiviä lapsellemme. Iltaisin näimme toisiamme n. 2-3 tunnin ajan.

Seuraava elinvuosi meni taas päiväkodissa. Tosin lyhyemmillä päivillä, minun alottaessani opinnot. Päiväkotikin vaihtui. Lapsi pärjäsi taas aivan super hyvin. Mutta tästä asti onkin alkanut kotona ongelmat... Lapsi on vaatinut kaiken huomionsa iltaisin ja sen ollut mulle todella raskasta. Mikään ei kelpaa ja kaikki kiukuttaa ja mulla lyhytpinnasena palaa sukka heti. Voimakasta tahtojen taistelua...

Nyt olemme siinä pisteessä, että mä en oikein enää tiedä mitä teen. Tunnen vaan niin suurta voimattomuutta ja osaamattomuutta kasvattaa tuota lasta. Se on päiväkodissa kuulemma ihan tavallinen leikki-ikäinen lapsi, joka omaa vilkkaan ja iloisen mielenlaadun. Kotona tämä sama lapsi huutaa ja itkee ja ei syö. Mikään asia ei mene perille pelkällä sanomisella. Ollaan kokeiltu jäähypenkit, tiukat keskustelut ja jopa huoneeseen sulkemiset. Ei paljon auta, lapsi on kuin pitelemätön pyryharakka.

Kaupassa se karkaa aina. Lapsi ei pelkää mitään (ei kai osaa?) ja ei siksikään ole moksiskaan vaikka äitiä ei enää näykään. Mä käyn aina tiukat keskustelut ennen kauppaan menoa, miten kaupassa ollaan ja mitä seuraa jos ei osaa käyttäytyä ja pysyä äitin vieressä. Sen kun kauppaan pääsemme, muuttuu tuo lapsi aivan mahdottomaksi. Aivan kuin se sulkisi korvansa kaikelta ja painaa vain päättömänä eteen päin. Se varmaan tietää sen, etten viitsi kaupassa alkaa sille räyhäämään ja huutamaan niin kuin teen kotona.

Eilen meillä kävi mun työasioiden puitteissa eräs mies. Terästin taas lapsen, että miten käyttäydytään ja sen täytyy jättää äiti ja tuo mies rauhaan, koska meillä on tärkeitä asioita läpi käytävänä, yritin toki selittää lapsen kielellä. Lapsi innokkaana nyökkäili ja lupasi olla reipas. Mutta ans olla kun tuo mies tuli sisään niin helvetti oli taas irti. Tuo lapsi on NIIIIIN huomionkipeä, että se kiipeää pitkin seinä, että saisi kaiken huomion itseensä. Mä olen niin väsynyt.. en tiedä mitä enää tekisin, että saisin mukulani pysymään aisoissa..

Ja olen koittanut tarhapäivien jälkeen sitä, että vietetään ihan kahdestaan puolituntia tai tunti, joko lukien tai palapeliä kooten tai kuulumisia kysellen. Mutta tämän jälkeen mun on yleensä pakko aloittaa päivän hommat ja siitä se kiukuttelu taas alkaa. Kuinka huomionkipeä lapsi oikeasti voi olla???? Ja kesällä tämä lapsi oli 7 viikkoa kotona, jolloin sai sekä äitinsä että isänsä että isovanhempiensa huomiota, mutta silti sen käytös muistuttaa välillä sellaisen lapsen käytöstä, joka on saanut kasvaa kuin pellossa.

Apua.

 

Kuulostaa vähän samalta kuin meillä, meillä tilanne vain pahempi ja siitä huolimatta että olen kotiäiti. Nyt pitäis koulut alottaa.. Jännittää.

 

up

 

Mä en oo ikinä tajunnut tota, et ennen kauppaan menoa keskustellaan mitä käy jollei käyttäydy jne. Mutta mee nyt ittees, jos uhkaat että lähdetään kaupasta pois, jollei lapsi käyttäydy ja sit kun käyttäytyy huonosti ja mitään ei tapahdukaan. Toteuta uhkauksesi! Voi että mulla alkaa kiehumaan oikein. Jos sanot, että nyt mennään nätisti, niin silloin mennään. Ja jollei mennä, niin uhkaus totetutetaan ( esim. poistutaan kaupasta).
meillä on 3,5 v ihana pieni ihminen. Vilkas ja normi leikki-ikäinen. Mutta tottelevainen. Ja AINA kun tekee jotain väärää ( tähän ei nyt lasketa mitään esim. jos hyppii KERRAN sohvalla tms), saa siitä jäähyä. Ensin kielletään, ja jollei usko. menee jäähylle.

En tarkoita pahalla, mutta musta tuntuu et sä et todellakaan pidä kuria. Tai voit pitää kuria, muttet hoida asiaa loppuun asti. Jos laitat lapsen jäähylle, onko hän siellä tarpeeksi kauan tai saako tulla itse pois? Ehkä jollain tavalla haluat hyvittää lapselle poissaolosi, etkä sitten halua tosissasi ojentaa lasta. Se jotenkin paistaa kirjoituksestasi läpi.

Meillä lapset kasvatetaan suurella rakkaudella ja sopivalla kurimäärällä, kuitenkin niin että lapsi on aina lapsi samalla muistaen ettei pienelle jää aina kaikki muistiin. Mutta esim. meillä lapsi EI KOSKAAN lyö meitä vanhempia, hauku tms. Sen verran ollaan jöötä pidetty. :heart:

 

[QUOTE="jännittää";24417401]Kuulostaa vähän samalta kuin meillä, meillä tilanne vain pahempi ja siitä huolimatta että olen kotiäiti. Nyt pitäis koulut alottaa.. Jännittää.[/QUOTE]

Pitää vielä tähän jatkaa. Tyttö on meilläkin mahdottoman vilkas ja eläväinen. Meillä ongelma on ehkä kuitenkin siinä, ettei osaa "rauhoittua". Sitä pyydetään, huomaan hänen oikeasti yrittävän, mutta siitä vain ei tule mitään.

Myös ääntelehtii pitkin päivää. Omituisia hissityksiä.

Ulkoilutkin ovat helvetistä. Jos antaa kiljumatta ja tappelematta, pidän kädestä kiinni, muuten juoksen tuli perseen alla perässä.

Vaikka lastani rakastankin, välillä tekisi mieli vaan ottaa ja lähteä, jättää se yksinään minnelie on mennytkin, kun ei kuuntele ja tottele.

Lapsen isä ei ole kuvioissa. Ainoat hengähdyshetket tuosta muksusta saan pari-kolme kertaa vuodessa kun isosiskoni ottaa hänet luokseen. Aina tyttöä hakiessa palaute on "hän oli hirviö."

Nyt olen iloisena aloittamassa koulun. Pääsen tuosta lapsesta päivittäin moneksi tunniksi eroon.. Pelkään vain miten sopeutuu tarhaan ja mitä noottia sieltä tulee.

 

Sanoit myöskin ettet viitsii huutaa kaupassa. Ei tarvitse huutaa, se että puhuu hiljaisella ja matalalla äänellä on paljon tehokkaampaa. Ja katsekontakti hoitaa myös hommansa.

 

Kuulostaa ihan ... nelivuotiaalta?

Tulee ensilukemalta mieleen, että lapsesi on seurankipeä ja haluaa huomiota äidiltään ja haluaakin extrapaljon huomiota tarhapäivien jälkeen. Kiukuttelu ja huomionhakeminen kielisi ehkä siitä. Kiva, että teillä on yhteistä aikaa ja pelihetkeä tarhapäivän jälkeen! Kuuluuko tähän yhdessä vietettyyn aikaan sylittelyä tai muuta hellittelyä? Kun aloitat tämän jälkeen omat hommasi kotona, voisithan ottaa lapsen mukaan kodin puuhiin, onnistuuko? Mahdollisesti lapsi turhautuu yksin ollessaan ja on väsynyt tarhapäivän jälkeen.

Meillä tuon ikäinen oli aika innoissaan kun pääsi välillä pyykkiä ripustamaan (ja oi miten suuri ilo ja apu siitä äidille onkaan!) ja vaikka ruoanlaitossa avustamaan. Näin lapsi pääsee mukaan hommiin eikä jää huomiota vaille.

Jos lapsi tuolla lailla karkailee kaupassa, nappaisin lapsen siellä "itse teossa" vaikka syliin (olkoonkin että karkailu ja kaupassa säntäily olisi vain lapsen ajattelemattomuutta) ja sanoisin tiukkaan sävyyn miten kaupassa käyttäydytään. Jos ei onnistu, kuljettaisin lapsen vaikka väkisin kaupasta pois, ja tekisin selväksi että pääsee seuraavan kerran kauppaan kun kuuntelee äitiä.

Kotona pidä vaan kiinni tiukoista keskusteluista ja vaikka jäähypenkeistä, yhtälailla kuin yhdessä viettämästänne ajasta ja mukavista puuhailuista yhdessä. Muistan kun omaa lastani sain kantaa yhtenä aikakautena vähän väliä jäähylle ja aina karkas sieltä ja uudestaan kannoin kymmeniä kertoja niin että oppi sinne jäämään. Jäähyn jälkeen lyhyt keskustelu tapahtuneesta.

Kyllä lasta kasvattaessa hiki tulee...

 

eiköhän ole oppinut että kaupassa saa käyttäytyä kuin pellossa kun et uskalla siellä asettaa rajoja, sama pätee varmaan jos kotiin tulee vieraita, rajat ja seuraukset pitää olla samat vaikka olisi kuningas kylässä. etukäteen paasaaminen ei auta tuon ikäisen kanssa yhtään mitään, korkeintaan siitä saa ideioita päähänsä, mitä kiellettyä voisikaan tehdä. kirjastosta vaikka jotain kasvatusoppaita?

 

Onko päiväunet jääneet pois? Entä jos lapsi on iltaisin yksinkertaisesti vain niin poikki? Ainakin meillä ilmenee tuollaisena riehumisena. Mitä jos kokeilisit hiukan pidentää yöunia?

 

Älä huuda. Ole täysin rauhallinen ja pidä kiinni siitä, mitä olet sanonut. On vaikeaa mutta toimii parhaiten.

 

Millä lailla lapsi laitetaan jäähylle,jos ei suostu pysymään paikallaan? sidotaan kiinni tuoliin? meillä kun on kiukkukohtaus,uhkaa karata ikkunasta.

 

Minä vielä tähän kommentoisin, että meidän tytölle olen asettanut selkeät rajat. Ei auta se, että istuu jäähyllä 15minuuttiakaan (enempää en viitsi nelivuotiasta pitää), vaikka kaupassa huutaisi ja kiukuttelisi, annan huutaa ja kiukutella, hän ei sillä haluaamaansa (karkkia tms.) saa.

Päiväunia ei juurikaan nuku, mutta johtuu lähinnä siitä, ettei niistä ole ikinä ollut mitään apua (nukutin 3,5 asti joka päivä, siitä huolimatta että tuo laittoi 90% vastaan) ja ilman päiväunia nukahtaa illalla aikaisemmin. Iltaunien kanssa myös aivan sama "tappelu". Ei auta, vaikka kantaisin 50 kertaa takaisin sinne sänkyyn, vaan vieressä pitää olla. Välillä en edes jaksa tuota, vaan annan nukahtaa kun nukahtaa.

Kotiäitinä olen tosiaan tähän asti ollut, meillä on säännölliset rytmit, aina olleetkin. Päivittäin paljon ulkoilua. Asia on tosin nyt luisunut siihenkin pisteeseen, että puistossa muut lapset eivät halua hänen kanssaan leikkiä, koska on niin vilkas, äänekäs, ei hetkeäkään paikallaan.

Ja kuitenkin tiedän, että tyttö ymmärtää kun pyytää rauhoittumaan, ja yrittää, ei vaan siinä onnistu. Hän on kuitenkin kiltti tyttö, ikinä ei kiusaa puistossa muita lapsia tms. Kurinpito meillä on mun mielestä "kohdillaan", olen silti neuvoton, ja alan pikkuhiljaa olla loppuunpalanut äiti.

Niin, en ole ap, mutta kun mulla ap:n kanssa lähes sama "ongelma." Tai sitten se ongelma olen minä.. Olen vain epäonnistunut äitinä..

 

Viet niin monta kertaa takaisin että pysyy, jos huutaa niin huutaa. Just tää, miten laitan jäähylle jollei lapsi suostu siellä olemaan. Voi jeesus!!! Mulla kiehuu niin tällainen uusavuttomuus.
Tuskin saa ikkunaa auki, jos on jäähyllä ja sä näköetäisyydellä. Ja uhkailis vaikka mitä, antaa uhkailla tuskin totetuttaa.

 

Meillä lääkäri neuvoi tuon jäähypenkin"sylissä kiinnipitäen"jollei muuten suostu siinä olemaan....asiat täytyy kyllä viedä lasten kans viedä"loppuun asti",sen olen huomannut.Jos jotain sanoo,se pitää myös tehdä,muuten ne rupeaa"käyttämään asioita hyödykseen":Tarkoitan että jos sanoo toista ja tekee toista,lapset tietää sen.voi kun ymmärrän sua hyvin.Poika meillä olikin tosi haastava tapaus kaiken suhteen...nyt kun koulun aloitti,voisi sanoa että jonkun verran rauhoittunut...mutta edelleen on kaikennäköistä"jäynäntekoa"...ei se aina ole siitä kasvatuksestakaan kiinni...toisilta lapsilta vaan löytyy sitä ns.luonnetta pikkuisen enemmän kuin toisilta.

 

Meillä lääkäri neuvoi tuon jäähypenkin"sylissä kiinnipitäen"jollei muuten suostu siinä olemaan....asiat täytyy kyllä viedä lasten kans viedä"loppuun asti",sen olen huomannut.Jos jotain sanoo,se pitää myös tehdä,muuten ne rupeaa"käyttämään asioita hyödykseen":Tarkoitan että jos sanoo toista ja tekee toista,lapset tietää sen.voi kun ymmärrän sua hyvin.Poika meillä olikin tosi haastava tapaus kaiken suhteen...nyt kun koulun aloitti,voisi sanoa että jonkun verran rauhoittunut...mutta edelleen on kaikennäköistä"jäynäntekoa"...ei se aina ole siitä kasvatuksestakaan kiinni...toisilta lapsilta vaan löytyy sitä ns.luonnetta pikkuisen enemmän kuin toisilta.

Jäähypenkki sylistä kiinnipitäen toimi täällä..

 

Jos lapsi tuolla lailla karkailee kaupassa, nappaisin lapsen siellä "itse teossa" vaikka syliin (olkoonkin että karkailu ja kaupassa säntäily olisi vain lapsen ajattelemattomuutta) ja sanoisin tiukkaan sävyyn miten kaupassa käyttäydytään. Jos ei onnistu, kuljettaisin lapsen vaikka väkisin kaupasta pois, ja tekisin selväksi että pääsee seuraavan kerran kauppaan kun kuuntelee äitiä.

Hyviä neuvoja tässä. Mutta pitää kyllä todeta, että meidän nelivuotiaalle kauppareissu on lähinnä rangaistus. Eli huonosta kauppakäyttäytymisestä ei voi rangaista estämällä seuraavalle kauppareisuulle pääseminen. Me siis käydään ihan perusruokakaupassa, missä ei ole leluosastoa tms.

Mites ap: kun miehesi tulee viikonloppuisin kotiin, onko hän lepsumpi kasvattaja kuin sinä? Voisiko tällainen häiritä lapsesi käsitystä kodin säännöistä? Ja huomionhaku on ehkä myös toisen vanhemman ikävää.

 

Haluaisin luoda aiheesta enemmän keskustelua, eli nosto.

Mietin, että voisiko perhe ja kasvatusneuvolasta olla apua? En haluaisi leimata lastani "epänormaaliksi", mutta kun tuossa käytöksessä ei ole päätä eikä häntää. En usko hänen tahallaan tekevän mitään, ei vain osaa olla paikallaan, hiljaa eikä keskittyä..

 

Meillä on 4-vuotias poika, jonka käytös on vähän samanlaista. Kaupassa ns. sekoaa, hyrisee ja hypähtelee, yrittää karata jne. tyhmyyksiä. Käyttäytyy usein ihan hyvin muualla, mutta pienikin lähikauppa on "liikaa". Ikävä kyllä jouduin tekemään sen periaatepäätöksen, että katsottuani koko kesän huonosti käyttäytyvää lasta niin kahviloissa, museossa kuin kylässäkin, en voi enää häntä sinne viedä. Sanoin lapselle tästä, ei ollut ensin moksiskaan mutta eilen selkeästi harmistui kun kieltäydyin viemästä kahvilaan ja muistutin että miksi. Olkootkin "julmaa", mutta te ette ole nähneet miten rumaksi käytös on mennyt.

Käymme perheneuvolassa ja lapsi on pienryhmässä muutenkin. Tuntuu että hän ei tarvitse huomiota vaan toiset vanhemmat...piilottelee meiltä asioita, esim. äsken huomasin että sänky on ihan pissassa ja poika kieltäytyy sanomasta mitään aiheeseen liittyen. Pinna petti ja tuli kyllä sanottua hänelle aika suoraan se, miten minulta menee hermo tuohon salailuun. Yhtään en voi luottaa lapseen muutenkaan, ajatuskin tuon päästämisestä ulkoilemaan katsekontaktin päähän naurattaa...sehän vaan menisi ja kävisi muiden lasten kimppuun! Sitä se meinaan on päiväkodissakin...

 

Ensinnäkin. Huutaa ei tarvitse. Katso lasta silmiin ja puhu ihan normaalilla äänellä mutta jämäkästi. Toisekseen. Mieti, mitä teet jos lapsi ei tottele esim. kaupassa. Jos "uhkaat", että lähdette, niin sitten myös lähdette. Lapsen pitää nähdä, että olet tosissasi ja huonoa käytöstä ei sallita. Jos sun on pakko jonkinlaiset ostokset hoitaa, niin laita lapsi vaikka kaupan eteiseen seisomaan ja odottamaan. Varmasti huutaa kuin palosireeni, mutta siinähän huutaa. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.

Onko teillä kotona jäähypenkki käytössä? Jos lapsi ei käyttäydy sovitusti, viet hänet jäähylle paikkaan, jonka tietää etukäteen. Siellä lapsi saa huutaa pahaa oloaan pois, ja kun rauhoittuu, istuu vielä ikävuotensa mukaiset minuutit miettimässä. Jäähyaikana olet lähellä, näkyvillä tai kuuluvilla mutta älä kommentoi lapsen huuteluihin. Sama toimii esim. puistossa. Tämä on toteutettava, vaikka talossa olisi vieraita.

Leluja voisi koittaa takavarikoida jäähylle myös. Jos ei esim. leikkitilanteessa tottele, niin kylmän viileästi kiistaa aiheuttanut lelu muutamaksi vuorokaudeksi jäähylle.

Lapselle rajojen asettaminen vaatii sitkeyttä ja johdonmukaisuutta. Tsemppiä!

 

Suraukset on se juttu.Ei jatkuvaa kieltämistä ja komentamista vaan seurauksia. Mitä tapahtuu kun käyttäytyy huonosti. se on ainoa millä on merkitystä.

Kun lapsi tietää, että huonosta käytöksestä tulee rangaistus, häntä ei tartte prepata kaupassa käyntiä varten kotona. Jos tavallisia tilanteita varten hirveästi varoittelee etukäteen, on se lapselle viesti, että äiti olettaa hänen käyttäytyvän huonosti. Mun mielestä oletusarvona pitää olla se, että lapsi osaa käyttäytyä ja rankaista sitten jos toisin käy. Lasta ei tartte uhkailla etukäteen kun hän tietää, että rangaistus tulee temppuilusta. Johdonmukaisuutta siis.

Uusia tilanteita kannattaa tietysti valmistella vähän etukäteenkin.

4vee oivaltaa jo hyvin jos äiti ei kehtaa joissain tilanteissa pistää ojennukseen ja käyttää sitä sumeiematta hyväkseen.

 

mullakin on vaikea nelivuotias. ei usko mitään, väittää vastaan ihan periaatteesta, kiljuu ja huutaa ja puree pikkusisarusta. lelujen poisottamisesta ei ole moksiskaa. nytkin on kaikki lempiprinsessa-keiju- ym tavarat ja jopa unilelut jäähyllä(pitänee keksiä miten ne saisi tienattua takaisin ennen nukkumaanmenoa) kaupassa käynti toistaiseksi ok kun saa osallistua tai vanhemman kanssa kaksin, pikkusisarus sekoittaa toki tämänkin mutta silloinkin auttaa jos saa olla iso ja työntää pikkukärryjä tai etsiä tavaroita hyllystä. syöminen kestää tosi kauan, ruoan olen ottanut puolentunnin päästä pois mutta maitolasi on velvoitettu juomaan kun ei mistään muusta saa kalsiumia, tabletitkaan eivät kelpaa.siinä menee sit tunti.sit väännetään käsienpesusta- menee kyllä vessaan ja liruttaa vettä lavuaariin kunnes menen ja hoidan homman. sama muut vessa-asioinnit. pitää käskeä pissalle, matelee vessaan, jää pöntölle istumaan kunnes huhuilen "onko valmista" tms ja taas saa käskeä monta kertaa pyyhkimään, vetämään vessa, pesemään kädet, kuivaamaan kädet.... pukemisesta en viitsi edes aloittaa.nyt asia lähinnä ärsyttää, kun aamupäivät menee tähän niin ei välttis ehdi edes ulos, mut kun alkaa päiväkodit kerhot tai on muuta menoa, mitäs sitte? luovutan ja alan pukea ja syöttää jne? kaveri on jo niin tehnyt eikä hyvältä näytä sielläkään meno... apua, vertaistukea?

 

eli millä rangaista jotta seuraus olisi tuntuva nelivuotiaalle, mutta niin ettei muu perhe kovasti kärsisi (esim on ikävä perua hoplopreissu yhden kiukuttelijan takia kun sit muutkaan ei pääse jne)? kaikki edellämainitut on kokeiltu siis jo. lapsi on aikaisemmin ollut melko enkeli niin kotona kuin kylässä, nyt tämän kesän aikana mennyt tällaiseksi. en keksi mitä on tapahtunut....

 

Meidän kohdalla tosiaan kurinpito ei ole ongelma, annan kyllä huutaa keuhkot kipeäksi kaupassa, en anna periksi. En huuda, palkitsen onnistuneista kauppareissuista antamalla tarravihkoon tarran. Kehun kun tekee jotain oikein, sanon olevani ylpeä. Silti ei toimi, koska tyttöni ei omaa keskittymiskykyä ollenkaan, ei malta pysyä paikallaan.

 

Aina kun lapsi tekee jotain väärin, ensin kiellät ja uhkaat. Jos ei tottele, toteutat uhkauksen. Aina. Jos uhkaus on, että "jos sekoitat, äiti on vihainen" tarkoittaa se sitä, että sitten pitää olla kunnolla vihainen. Eli huudat muksulle ja riuhtaiset irti pahanteosta ja laitat sinne jäähykoppiin.

 

mullakin on vaikea nelivuotias. ei usko mitään, väittää vastaan ihan periaatteesta, kiljuu ja huutaa ja puree pikkusisarusta. lelujen poisottamisesta ei ole moksiskaa. nytkin on kaikki lempiprinsessa-keiju- ym tavarat ja jopa unilelut jäähyllä(pitänee keksiä miten ne saisi tienattua takaisin ennen nukkumaanmenoa) kaupassa käynti toistaiseksi ok kun saa osallistua tai vanhemman kanssa kaksin, pikkusisarus sekoittaa toki tämänkin mutta silloinkin auttaa jos saa olla iso ja työntää pikkukärryjä tai etsiä tavaroita hyllystä. syöminen kestää tosi kauan, ruoan olen ottanut puolentunnin päästä pois mutta maitolasi on velvoitettu juomaan kun ei mistään muusta saa kalsiumia, tabletitkaan eivät kelpaa.siinä menee sit tunti.sit väännetään käsienpesusta- menee kyllä vessaan ja liruttaa vettä lavuaariin kunnes menen ja hoidan homman. sama muut vessa-asioinnit. pitää käskeä pissalle, matelee vessaan, jää pöntölle istumaan kunnes huhuilen "onko valmista" tms ja taas saa käskeä monta kertaa pyyhkimään, vetämään vessa, pesemään kädet, kuivaamaan kädet.... pukemisesta en viitsi edes aloittaa.nyt asia lähinnä ärsyttää, kun aamupäivät menee tähän niin ei välttis ehdi edes ulos, mut kun alkaa päiväkodit kerhot tai on muuta menoa, mitäs sitte? luovutan ja alan pukea ja syöttää jne? kaveri on jo niin tehnyt eikä hyvältä näytä sielläkään meno... apua, vertaistukea?

Et varmasti ala syöttää tai pukea. Jos ei syö itse, olkoon syömättä. Kyllä se nälkä joskus tulee. Jos ei pue, kulkekoon alasti. Ei lapsi monta kertaa pk:iin ilman vaatteita lähde ihan varmastikaan. Ja jos ei osaa omatoimisesti hoitaa vessa-asioita, istukoon päivänsä (niin kauan että seuraava käyttäjä tulee) pöntöllä.

Älä anna nelivuotiaan määrätä päiväjärjestystä. Jos olette lähdössä ulos, hän voi valita jääkö yksin kotiin vai hoitaako aamutoimet niin, että pääsee mukaan. Sinun hommasi on ohjata, auttaa ja organisoida, ei tehdä asioita lapsen puolesta.

Minkälainen sanktio teillä muuten tulee pikkusisaruksen puremisesta? Tuli vain mieleeni, että jäähy saattaisi olla toimivampi kuin lelujen poisottaminen, koska siinä lapsi ei voi jatkaa kiellettyä toimintaa. On pakko pysähtyä.