Kasvatusohjeita anteeksiantamisesta???

[tyttöjen äiti]

Pyytäisin toimintaohjeita. Meidän vanhin tytär (7v) oli useita vuosia naapurin lapsen kiusaamisen kohde. Nyt on alkanut ilmenemään, että myös toista pienempää tyttöämme on kiusattu. Hän ob kertonut tapauksista vastikään. jotkut asiat ovat olleet tosi vaikeita erilaista manipulointia yms. on esiintynyt. Nyt tämä 5,5 vuotias tyttäreni on alkanut käyttäytyä hyvin samalla tavoin joissain tilanteissa kuin tuo naapurin lapsi. Isosisko oli tehnyt jotain väärää (en enää muista asiaa) pienemmälle tytölle ja isosisko koetti pyytää anteeksi. Tämä pienempi tytär vain totesi, että "en anna anteeksi". kysyin, että tuntuisiko itsestäsi hyvälle, jos joku pyytäisi anteeksi, mutta toinen ei antaisi. Hän vain vastasi"no tuntuis". Tuntuu rasittavalta, koska esikoinen ei ole koskaan käyttäytynyt vastaavasti ja nyt en oikein tiedä miten toimia lapsen kanssa. onko kenelläkään vastaavaa lasta jamikä olisi oikea tapa toimia tällaisen tytön kanssa ? Enhän voi pakoittaakaan lasta antamaan anteeksi? onko tällainen näsäviisastelu normaalia jossain vaiheessa lapsen kehitystä vai johtaako se yleensä ns.kasvamiseen kieroon? Sanoin hänelle lopulta, että rakastan häntä vaikkei hän annakaan anteeksi siskolleen.

 

[teinien äippä]

Ei kannata liikaa painostaa kyllä asiat järjestyy ajan kanssa, ajatusmaailma on vielä kehitysvaiheessa tuossa iässä. Parasta on kertoa mikä on väärin ja mikä oikein, painostamatta luontevasti kertomalla...

 

[ahma]

se on tärkee aina muistaa, että ihmisellä ei voi olla velvollisuutta antaa anteeksi tapauksessa x, eihän se silloin olis aitoa anteeksipyytämistäkään. Mutta jos ei koskaan anna anteeksi, niin tietysti ansaitsee pari liikanimeä ennenpitkää...

Se on tosiaan tärkeetä ettei painosta. Harvemmin ihmistaimia tarttee kasvattaa sanomalla miten ja mimmoisia niitten kuuluis ajatella ja tehdä. Tärkeempää on, että itse tiedät jos muksua painaa jokin. Eli sen informaation pitäis ennen kaikkea kulkea niinpäin.

 

[tavallaan]

Mä jäin meittimään oliko kyseessä iso asia jota "ei antanut anteeksi"?
Kuullostaa aikamoiselta temppuilulta, meillä kun toinen oikeasti pahoillaan anteeksi pyytää niin anteeksi myös annetaan, ja just tuolla on perusteltu hankalissa tilanteissa et miten haluisit itselle tehtävän ja se on riittänyt.
Jos luulet (?) että tällainen käytös on peräisin tuon naapurin tytön kanssa leikkimisestä, et kyllä maininnut leikkiikö tää nuorempi naapurin lapsen kanssa, vai onko käytös muuten vaan samanlaista, niin vähentäisin kanssakäymistä tuon naapurin lapsen ja omieni väliltä.

Jopa voisin kieltää leikkimästä, lähinnä siksi et jonkunlaiset käytöshäiriöt näyttää tarttuvan helposti ja niitä on sit aika vaikea kitkeä pois ja ne voi vaikeuttaa myöhemmin lapsen muita sosiaalisia suhteita.

 

[tyttöjen äiti]

Vähän aluksi tuli painostettua ja yritin kysyä syytä, että miksi hän ei anna anteeksi....huh. Tajusin nyt että homma meni vähän metsikköön....Menin sit viel hölmösti kysymään lapselta, että onko joku kohdellut sitä samalla tavoin. Tulipa mieleen, että siitähän saattaa jopa saada sen kuvan, että on oikein toimia väärin, jos joku on tehnyt niin sinulle itsellesi. Ikäänkuin olisi selitys heti valmiina. Hitsit että tää lasten kasvatus on vaikeeta. Etenkin tollasen lahjakkaan lapsen kasvatus on jotenkin hankalaa, siinä menee vähän pasmat sekaisin...toivon etten tosiaan toista samoja virheitä kuin naapurin tytön vanhemmat.

 

[tyttöjen äiti]

Mä jäin meittimään oliko kyseessä iso asia jota "ei antanut anteeksi"?
Kuullostaa aikamoiselta temppuilulta, meillä kun toinen oikeasti pahoillaan anteeksi pyytää niin anteeksi myös annetaan, ja just tuolla on perusteltu hankalissa tilanteissa et miten haluisit itselle tehtävän ja se on riittänyt.
Jos luulet (?) että tällainen käytös on peräisin tuon naapurin tytön kanssa leikkimisestä, et kyllä maininnut leikkiikö tää nuorempi naapurin lapsen kanssa, vai onko käytös muuten vaan samanlaista, niin vähentäisin kanssakäymistä tuon naapurin lapsen ja omieni väliltä.

Jopa voisin kieltää leikkimästä, lähinnä siksi et jonkunlaiset käytöshäiriöt näyttää tarttuvan helposti ja niitä on sit aika vaikea kitkeä pois ja ne voi vaikeuttaa myöhemmin lapsen muita sosiaalisia suhteita.

Ei ollut iso asia kyseessä. Ihan pikkujuttu vaan enkä enää muista mikä se oli. Nuorempi tyttö on leikkinyt myös päivittäin naapurin lapsen kanssa jossain vaiheessa. Leikit olivat sellaisia että naapurin lapsi esimerkiksi käytti pienempää tytärtämme välineenä. Hän käski tytön näytellä erilaisia asioita kuten kaatumista ja sitten hän syytti siitä vanhempaa tytärtämme. Hän myös oli huijannut pikkuistamme menemään jonnekin ja sitten vienyt tämän leikkitavarat. Kaikenlaista muutakin kiristämistä oli. Selvisi myöhemmin, että tämä naapuri sisaruksineen oli säikytellyt molempia lapsiamme, kun nämä olivat menneet ovelle pyytämään leikkiseuraa. Tulivat ovelle ja huusivat kurkkusuorana ovella. Vanhempi tytär näyttää selviytyvän paremmin, mutta nuoremmalla tyttärellä on jonkinlaisia ongelmia. Eivät kyllä ilmene varmaankaan kodin ulkopuolella, mutta minä huomaan ne itse. Lapsi on muuttunut tuon naapurin tytön kaltaiseksi. Ei onneksi kokonaan, mutta on omaksunut outoja käytöspiirteitä sieltä. Toivoisinkin nyt, että osaisin toimia oikein, etten kasvata tyttärestäni manipuloivaa ihmistä.

 

[tyttöjen äiti]

Sulla on ahma muuten tosi hyviä kasvatusneuvoja ollut ennenkin. En sitten tiedä, että oliko sulla niin "hyvät" vanhemmat vai oletko ihan itseoppinut....mutta hyviä ohjeita annat!