Kasvatusneuvoja kaipaisin.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mummy2
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Mummy2

Vieras
Himpun alle 4 vuotias poikani siis on koko pienen ikänsä ollut aikamoisen rasavilli tapaus.

On hyvin tempperamenttinen ja kiukustuva, varsinkin jos ei saa tahtoaan läpi ja jotain kielletään suuttuu herkästi ja kiukku purkaantuu huutona ja tavaratkin tuppaavat lentämään.

Tälläisiä edellämainittuja tapahtumia voisivat esim. olla se että, jos vieraita käymässä ja luvataan että saa 2 keksiä ja sitten ei enempää ja kun keksit on mennyt ja lisää ei tosiaa tule niin huuto alkaa.

Tai jos on saanut rangaistuksen että lastenohjelmia ei katsota ja kun tulee se hetki kun normaalisti katsottais ja kerrotaan että nyt ei katsota, koska sinä aiemmin teit näin jne. ja taas huudetaan.

Pettymysten sietokyky on siis aika herkällä. ja tosiaan meillä huudetaan monta kertaa päivässä.

Lapsi on myös alkanyt varastamaan kaapeista, vie sokeria, keksejä, mehuja, banaania yms. kaikkea hyvää heti kun silmä välttää. Tästä seurannut aina jäähy ja keskustelu.. joskus sitten takavarikoidaan lelua kielletään lastikset yms. kun jää kiinni kolmannen kerran päivässä.

Myös valehtelu on tullut kuvaan, kertoo uskomattomia tarinoita tapahtumista mitä ei ole tapahtunut, mummolassakin alkanut myös hyväksikäyttämään kiltimpää osapuolta, jos toinen kieltää jotain menee toisen luo ja kertoo että toinen antoi luvan tms. Jos jotain katoaa niin yleensä sisko on vienyt sen tai lumiukko tms.

Poika osaa myös olla ihana ja hurmaava halutessaan, tekee välillä ihania väläytyksiä mutta pääosin eläminen hänen kanssaan on rankkaa, joka asiaa saa jankata ja millään ei käskyt/kiellot tunnu menevän perille.

Mitä tässä nyt voisi tehdä?? kasvatusneuvoja ja vaikka kirjavinkkejä lapsen kasvattamisesta ottaisin mielelläni vastaan.

Kovasti haluaisin kasvattaa pojasta kiltin ja kunnollisen ja myös helpottaa pojan oloa, ei varmasti jatkuvasti huutaminen ja rangaistusten saaminen kovin kivaa ole...
 
raukka joutuu varastamaan keksejä ku et anna. sitten kerjää kylässä. anna syä kotona kerranki niin paljon ku jaksaa ja kato oppiiko. meillä saa ruuan jälkeen keksin tai pari, silloin tällöin, joten samaan happohyökkäykseen ne menee.
 
Onko joku asia muuttunut pojan lähipiirissä, syntynyt sisarus tms. Kuulostaa aika paljon sekä uhman (rajojen kokeilun) että mustasukkaisuuden tyyliseltä. Janoaa sun/teidän huomiota ja tekee kaikkensa että sitä saa, hyvällä tai pahalla. Tuntuuko että päivät on vain sitä että sä kiellät ja torut lasta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
raukka joutuu varastamaan keksejä ku et anna. sitten kerjää kylässä. anna syä kotona kerranki niin paljon ku jaksaa ja kato oppiiko. meillä saa ruuan jälkeen keksin tai pari, silloin tällöin, joten samaan happohyökkäykseen ne menee.

:D voi herranjestas sun kanssas.

ap:lle valitettavasti vain sympatiaa täältä, neuvoja ei ole. meillä tuohon auttoi vain aika, poika nyt 6 v. ja rauhoittunut selvästi.

 
Meillä ei kyllä keksiongelmaa oo, mutta poika on koko elämänsä ollu hyvin tahdokas. Sanoiki minulle just, että toivois minun itkevän mielummin, ku huudan aina.

Koitan selittää, että äitin pinna ei oo loputon. Ei jaksa miljoonaa kertaa sanoa joka asiasta nätisti.

Tuntuu pahalta pojan puolesta, mutta juu, täällä kans vinkkejä ja kirjavinkkejä myös otetaan vastaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kirsikka:
Onko joku asia muuttunut pojan lähipiirissä, syntynyt sisarus tms. Kuulostaa aika paljon sekä uhman (rajojen kokeilun) että mustasukkaisuuden tyyliseltä. Janoaa sun/teidän huomiota ja tekee kaikkensa että sitä saa, hyvällä tai pahalla. Tuntuuko että päivät on vain sitä että sä kiellät ja torut lasta?

Juu, siis nimen omaan tuota että välillä on päiviä kun mitään muuta en tee ku toru ja kiellä. Nyt olen yrittänyt opetella siihen, että vaikka kuinka raivostuttais noinakin päivinä niin edes hetken ottais lasta syliin ja lukis kirjaa juttelis tms.

Mitään ei oikeastaan ole muuttunut, tuo luonne ja tempperamentti on tullut kuvaan jo kun kävelemään oppi...

 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Kirsikka:
Onko joku asia muuttunut pojan lähipiirissä, syntynyt sisarus tms. Kuulostaa aika paljon sekä uhman (rajojen kokeilun) että mustasukkaisuuden tyyliseltä. Janoaa sun/teidän huomiota ja tekee kaikkensa että sitä saa, hyvällä tai pahalla. Tuntuuko että päivät on vain sitä että sä kiellät ja torut lasta?

Juu, siis nimen omaan tuota että välillä on päiviä kun mitään muuta en tee ku toru ja kiellä. Nyt olen yrittänyt opetella siihen, että vaikka kuinka raivostuttais noinakin päivinä niin edes hetken ottais lasta syliin ja lukis kirjaa juttelis tms.

Mitään ei oikeastaan ole muuttunut, tuo luonne ja tempperamentti on tullut kuvaan jo kun kävelemään oppi...

Jos vain mahdollista on ja teoista riippuen, niin vältä sitä jokaiseen asiaan puuttumista. Tietenkin jos tyhjää kaappeja tms. niin puutut mutta vähäpätöisempiin juttuihin lopetat puuttumisen ja alat kiinnittää huomiota niihin pieniin hyviin juttuihin mistä kehut ja kehut niin että alkaa itseä aivan oksettaa se kehuminen niin pienestä jutusta. Meillä se rauhottaa lasta, lapsi saa huomiota, kehua ja sitä oikeanlaista huomiota eikä aina negatiivisiin asioihin puuttumista. Ja sitten se, että seurantaa, ettei se pääse sinne kaapeille tonkimaan. Mulla on tullu piilosarvet sen suhteen, tiedän jopa toiselle puolelle tupaa pesuhuoneeseen suljetun oven taakse, koska joku yrittää kaapille, jolloin huudahdan kiellon jo heti sieltä. Lapset tuppaa olla usein hölmönä että mistä pirusta se tiesi :laugh:

 
Meillä alkoi sama meno 4-vuotiaana, kun syntyi pikkusisko. Siihen asti tyttö on ollut helppo kuin mikä. Valitettavan usein menen huutoon mukaan ja alan räyhätä, mutta sitten taas puhutaan ja pyydetään anteeksi.
Hyvällä oon koittanut ja "pahallakin", mutta eiköhän tähän loppujen lopuksi auta vain aika.
Välillä yritän saada aikaa olla tytön kanssa kaksin ja keksiä jotain kivaa, että sais vähän katkoa sille ainaiselle kieltämiselle ja torumiselle. Lisäksi meillä käytössä tarravihko, johon saa aina välillä tarran, jos joku etukäteen sovittu juttu sujuu hienosti. Kun on kerätty about 15 tarraa, saa tyttö jonkun etukäteen miettimänsä palkinnon, esim. leffareissun.
 
Ja sit se et ota mukaan juttuihin vaikka itseä ärsyttääki suunnattomasti se et jonkun asian tekemiseen menee "puoli vuotta" lapsen kans. Ne tuntee itsensä niin isoksi ja tärkeäksi jostain aikuiselle pienestä jutusta. Voi muistuttakaa muakin näistä kun seuraavan kerran raivoan jostain :ashamed: :laugh: :whistle:
 

Yhteistyössä