Kasvatusfilosofisia pohdintoja - kummin sinä tekisit ja miksi?

[Rieputarallaa]

Mietiskelin tuossa yön pimeinä tunteina lapsen kasvattamiseen liittyviä juttuja. Olen siis sillä kannalla, että keskeinen lapsen rakastamisen muoto on rajojen asettaminen ja oikean opettaminen. Muistelin muinaista sadetakkiepisodia, ks. alla oleva linkki, ja johduin ajattelemaan, onko tapani toimia sittenkään oikea. Vai olisiko sittenkin pitänyt antaa pojan kastua ja huomata itse, että alkaa palella, jolloin olisi lähdetty kesken kotiin ja olisin voinut kertoa lapselle, mitä hyötyä sadetakin pukemisesta olisi ollut. Tai pahimmassa tapauksessa vilustua ja sairastua tapauksen johdosta, jolloin olisin voinut sanoa, että mitäs et pukenut sadetakkia.

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1758005

Olisi kiinnostavaa kuulla, kummin palstalaiset toimivat tilanteessa. Olisitko antanut lapsen kastua ja oppia kantapään kautta vai olisitko toiminut kuten minä: tottelemattomuudesta seuraa rangaistus, siis poislähteminen? Perusteluja mukaan, kiitos!

 

[öhöm]

Olisin tehnyt samoin, terveys menee meillä kaiken edelle! Jos sataa, (soveltuva) takki laitetaan päälle tai lähdetään kotiin, piste. Sama pätee yleensäkin pukeutumiseen, ulkoilu edellyttää meillä aina säänmukaisia varusteita.

 

[-Jonttu-]

Muistelkaapa omaa lapsuuttanne. Noin nuorena ei vielä ajattele, miksi sitä typerää sadetakkia pitää pitää. Ja vaikka vilustuisi, se ei olisi mielessä kuin pari päivää, ja sitten taas unohtuu. Sade tuntuu niin mukavalta, ja vielä hauskempaa on seistä rännin juurella ja kastua oikein olan takaa.

 

[qq]

Jos tosiaan olisi ollut 3 km kävely vielä edessä, niin olisin toiminut samalla tavalla. Jossakin toisessa tilanteessa olisin voinut antaa lapsen valita, ja antanut sitten kastua jos ei olisi halunnut takkia päälle. Mutta tosiaan vain sellaisessa tilanteessa jossa seuraukset eivät olisi olleet ihan kohtuuttomat, kuten tuo pitkä kävelymatka tai monen tunnin paleleminen muuten vain.

 

[juu]

sadetakki päälle tietty

 

[öhöm]

Muistelkaapa omaa lapsuuttanne. Noin nuorena ei vielä ajattele, miksi sitä typerää sadetakkia pitää pitää. Ja vaikka vilustuisi, se ei olisi mielessä kuin pari päivää, ja sitten taas unohtuu. Sade tuntuu niin mukavalta, ja vielä hauskempaa on seistä rännin juurella ja kastua oikein olan takaa.

Tästä huolimatta, meillä ulkoillaan säänmukaisesti pukeutuneena kesät talvet.

 

[-Jonttu-]

Muistelkaapa omaa lapsuuttanne. Noin nuorena ei vielä ajattele, miksi sitä typerää sadetakkia pitää pitää. Ja vaikka vilustuisi, se ei olisi mielessä kuin pari päivää, ja sitten taas unohtuu. Sade tuntuu niin mukavalta, ja vielä hauskempaa on seistä rännin juurella ja kastua oikein olan takaa.

Tästä huolimatta, meillä ulkoillaan säänmukaisesti pukeutuneena kesät talvet.

Juuri tuon vuoksi vanhemmat ovat ne, jotka päättävät asiallisen pukeutumisen.

 

[vieras]

Olisi riippunut sanavalinnoistani.

Mikäli olisin ilmoittanut, että sadetakki laitetaan nyt päälle, koska alkoi sataa, olisi lähdetty pois, mikäli sadetakkia ei olisi pukenut. Mikäli sade olisi ollut vain vähäistä ja olisin sattunut kysymään sadetakin pukemista tyyliin "Laitettaisko sadetakki päälle, koska alkaa hiukan sataa", olisin voinut antaa oppia itse, että märissä vaatteissa voi olla kurjatkin oltavat. Toi on kyllä niin tilannesidonnaista, sillä riittävän kovan sateen kohdalla en käytännössä vaihtoehtoa antaisi. Tosi vähäisen sateen kohdalla ymmärtämystä sadetakin tarpeelle ei taas välttämättä lapsen puolelta edes tulisi.

Sun tarinassa olisin toiminut sun tavoin.

 

[Rieputarallaa]

Jos tosiaan olisi ollut 3 km kävely vielä edessä, niin olisin toiminut samalla tavalla. Jossakin toisessa tilanteessa olisin voinut antaa lapsen valita, ja antanut sitten kastua jos ei olisi halunnut takkia päälle. Mutta tosiaan vain sellaisessa tilanteessa jossa seuraukset eivät olisi olleet ihan kohtuuttomat, kuten tuo pitkä kävelymatka tai monen tunnin paleleminen muuten vain.

Meidän piti mennä kotiin bussilla, mutta en sitten harkinnutkaan ilostuttavani muiden matkustajien iltaa viemällä huutavan ja riehuvan kakaran bussiin.

 

[Taevahan Tosi]

Mä teen vähän molempia, välillä annan uhkauksen mut yleensä näitä ei enää tarvitse toteuttaa kun lapsi tietää et äiti on tosissaan ja siitä oikeasti seuraa kotiin lähtö. Välillä totean jos ollaan suht lähellä kotia tai muuten varavaate mahdollisuus et kokeile itse tarviitko sandaalien sijaan kumpparit tai oisko sitten kivempi olla päällä t-paita vai sadetakki.

 

[No]

Mä olen sillä periaatteella, että jos olen sanonut "takki päälle tain lähdetään"- niin sitten pitää toteuttaa uhkaus. Saataisin hyvin sanoakin, jos siis ollaan ulkona + sen jälkeen mennään jalan koltiin 3 km (kuten teillä oli).

Jos käy riehumaan missä tahansa pahasti mistä tahansa jutusta, niin lähtö tulee. Esimerkki: oltiin alkukesästä isossa kauppakeskuksessa ja lähdössä kotiin. Lapsi (samanikäinen kuin sulla) kerjäsi jätskiä. Ajattelin että ostetaan nyt ja menin kauppaan (isoon markettiin). Nappasin jätskit kassan vierestä jäätelöaltaasta, kun siinä oli semmoinen.

Oli pitkä jono kassalle (kymmeniä asiakkaita). Lapsi kysyi saako mennä kassan edessä olevaan leikkiautoon (siihen näkee kassajonosta). Annoin luvan ja sanoin että siinä pitää pysyä, että näen, missä on. Lupasi pysyä.

No ei pysynyt vaan rupesi heti siinä juoksentelemaan siinä kassojen ulkopuolella niin etten välillä edes nähnyt missä on . Huusin nimeltä, ääni kuului kaukaa. Kävi juoksemassa siinä taas näytillä, sanoin että pitää pysyä näköetäisyydellä. Juoksi pois ja nauroi. Vein jätskit siihen altaaseen takaisin ja lähdin hakemaan lasta. Kysyi nähdessään mut, ettämissä missä jätski on. Sanoin että jätin kauppaan kun et pysynyt siinä näköetäisyydellä ja nyt lähdetään kotiin. Huusi ja rettelöi, kannoin autoon. Lapsi itki koko matkan kotiin. Sen jälkeen on pysynyt nähtävillä kaupassa.

Olin varmaan julma äiti, mutten hyväksy tuommoista pakoon juoksua.

 

[öhöm]

Olin varmaan julma äiti, mutten hyväksy tuommoista pakoon juoksua.

Olisin tehnyt samoin. Sovituista säännöistä on pidettävä kiinni, kaikkien!

 

[vieras]

Jos olen suustani päästänyt joko tai vaatimuksen niin sen mukaan mennään.

Joskus kyllä on pakko miettiä mitä suustaan päästää koska ei ole reilua, että toisetkin kärsivät yhden tyhmäilystä.

Joistain asioista neuvotellaan joistain asioista ei.

 

[Vieras]

Olin varmaan julma äiti, mutten hyväksy tuommoista pakoon juoksua.

Olisin tehnyt samoin. Sovituista säännöistä on pidettävä kiinni, kaikkien!

Ja minä myös. Täsmälleen samaa mieltä öhömin kanssa...