"Kasvatatteko" tietoisesti lastanne?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja hei tonttu-ukot hyppikää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

hei tonttu-ukot hyppikää

Vieras
Heräsin miettimään kasvatusideologiaani eilen, kun sisareni läksytti lapseni kasvatuksesta. Itselläni reilu 2-vuotias lapsi ja sisarellani kolme alle kouluikäistä. Siskoni on melko tiukka kasvattaja ja pitää lapsille aikamoista jöötiä. Itse olen paljon pehmeämpi äitinä ja en usko tiukkaan kuriin tai sääntöihin. Olen sitä mieltä, että mikä ei ole vaarallista/vahingoksi, niin mielestäni lapsi saa touhuta, meillä ei ole tiukkoja ruoka-aikojaan, vaan syödään säännöllisesti, mutta ei kelloa noudattaen. En käytä paljoakaan kieltosanoja, vaan ohjaan lasta saduilla ja tarinoilla. Käytän paljon tonttuja ja keijuja apunani, jos lapsi ei ole johonkin asiaan myötämielinen.
Uskon kasven kasvavan elämänmukana enkä tietoisesti halua kasvattaa häntä. Ajattelen, että haluan antaa lapsen luonteen kasvaa sellaiseksi, kun se luontaisesti on kasvamassa enkä tahdo "jyrätä" tai "alistaa" hänen persoonaansa.
Meillä lapsi on mukana kaikissa arjentouhuissa ja saa tehdä kaikkia kotitöitä omalla lapsentavallaan. Tietysti jos jokin on vaarallista hänelle, niin ei sellaiseen saa tietysti osallistua.
En kuitenkaan usko ns. vapaaseen kasvatukseen sillä tavalla kuin sen käsitän. Ihmisen on opittava kaikesta huolimatta ymmärtämään ja tietämään, mikä on oikein ja väärin ja omaksua terveet arvot elämäänsä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Kyllä kasvatan jo tota taaperoista. Käytän suoria kieltoja ja aikuisena päätän rajat. Mutta ei sitä lasta silti tarvi jyrätä.

Kyllä pienen lapsen perusturvallisuuden kehittymisen vuoksi aikuinen on se, kuka päättää asioista, mutta miten se tehdään ja tuodaan esille, voi jokaisessa perheessä olla erilainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja leijona76:
Kyllä kasvatan jo tota taaperoista. Käytän suoria kieltoja ja aikuisena päätän rajat. Mutta ei sitä lasta silti tarvi jyrätä.

Näin.
Meillä on aika selvät rajat ja säännöt, mut ei todellakaan mitenkään jyrätä lasta!
Vapaan kasvatuksen kannattajan ja kotinatsin välillä on muitakin vaihtoehtoja.
 
Kyllä kasvatan. Minulla oli kotona itselläni liian todella tiukka kuri ja mieheni taas on "vapaan kasvatuksen kukkasia". Näissä molemmissa ääripään tyyleissä on omat huonot puolensa, jotka joskus hankaloittavat yhteiseloamme.
Pyrimme "kultaisen keskitien" versioon näistä kahdesta ääripäästä. Meillä on säännölliset ruokailuajat, säännölliset nukkumaanmenoajat, emme huuda lapsillemme ( ainakaan vielä, lapsemme eivät ole murrosikäisiä =) ) ,kiellämme tiukasti jne.
 
Tuo tiukka kieltäminen on se, mitä ideologiani ei oikein tahdo ymmärtää. Lapsilla kun ei-sana kärsii aikamoisen inflaation ja menettää tehonsa useasti toistettuna. Meillä näiden kieltojen tilalle on tullut hyväntahtoinen ohjaava johdattelu, joka toiminut erittäin hyvin tämän voimakastahtoisen lapsen kanssa. Tiukan kieltämisen huomasin vain provosoivan entisestään voimakasta uhmaa läpikäyvää lasta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuo tiukka kieltäminen on se, mitä ideologiani ei oikein tahdo ymmärtää. Lapsilla kun ei-sana kärsii aikamoisen inflaation ja menettää tehonsa useasti toistettuna. Meillä näiden kieltojen tilalle on tullut hyväntahtoinen ohjaava johdattelu, joka toiminut erittäin hyvin tämän voimakastahtoisen lapsen kanssa. Tiukan kieltämisen huomasin vain provosoivan entisestään voimakasta uhmaa läpikäyvää lasta...

Provosoihan se joskus, mutta minusta lapsen pitää hyväksyä myös pettymyksen tunteita kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Meillä EI-sana ei ole kokenut inflaatiota, komennamme tuolla sanalla vain todella aiheesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuo tiukka kieltäminen on se, mitä ideologiani ei oikein tahdo ymmärtää. Lapsilla kun ei-sana kärsii aikamoisen inflaation ja menettää tehonsa useasti toistettuna. Meillä näiden kieltojen tilalle on tullut hyväntahtoinen ohjaava johdattelu, joka toiminut erittäin hyvin tämän voimakastahtoisen lapsen kanssa. Tiukan kieltämisen huomasin vain provosoivan entisestään voimakasta uhmaa läpikäyvää lasta...

Se riippuu miten sitä ei-sanaa käyttää. Voin hokea sata kertaa ei tai nostaa muksun pois pahanteosta sen sata kertaa. Samalla lailla se nostaminen on ei, ilman mitään tonttuja. Sellanen taas tuntuu oudolle. Sillä jyräämisellä meinaan sitä että aikunen päättää kaiken lapsen puolesta, rajat voivat olla vaikka lapsi päättää vaihtoehdoista asian salliessa. Totta on että hokeminen haittaa kieltoja jos se jää sinne hokemiseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Istafra:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuo tiukka kieltäminen on se, mitä ideologiani ei oikein tahdo ymmärtää. Lapsilla kun ei-sana kärsii aikamoisen inflaation ja menettää tehonsa useasti toistettuna. Meillä näiden kieltojen tilalle on tullut hyväntahtoinen ohjaava johdattelu, joka toiminut erittäin hyvin tämän voimakastahtoisen lapsen kanssa. Tiukan kieltämisen huomasin vain provosoivan entisestään voimakasta uhmaa läpikäyvää lasta...

Provosoihan se joskus, mutta minusta lapsen pitää hyväksyä myös pettymyksen tunteita kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Meillä EI-sana ei ole kokenut inflaatiota, komennamme tuolla sanalla vain todella aiheesta.

Näin, joskus on toteltava vaikka se ärsyttäisi uhmista. Siitähän se tietää että aikunen kestää uhman.
 
Ei ne kiellot koe inflaatiota, kun pitää huolen siitä, että aina perustelee huolella jo pienelle, miksei jotain saa tehdä. Mihin ne perustelut jäävät, jos ei suoraan kiellä? Ts. miten oppii, miksi jotkut asiat/toiminnot väärin?

Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tuo tiukka kieltäminen on se, mitä ideologiani ei oikein tahdo ymmärtää. Lapsilla kun ei-sana kärsii aikamoisen inflaation ja menettää tehonsa useasti toistettuna. Meillä näiden kieltojen tilalle on tullut hyväntahtoinen ohjaava johdattelu, joka toiminut erittäin hyvin tämän voimakastahtoisen lapsen kanssa. Tiukan kieltämisen huomasin vain provosoivan entisestään voimakasta uhmaa läpikäyvää lasta...

 
Hmm, ehkäpä ap tässä hakikin sitä, että kieltojen sijaan kerrotaan lapselle jos jotakin ei saa tehdä ja tarjotaan se sallittu vaihtoehto tilalle, hokematta sitä kieltosanaa "jokakäänteessä".
Oppii lapsi siinäkin pettymyksen tunteita, siltikin minulla itsellä on semmoinen ajatus, että jokus on vaansanottava "tylysti/kylmästi" ei, ja se siitä, aina kun ei kuitenkaan voi neuvotella, pääsääntöisesti kyllä, mutta ei aina.
Myöskään meillä ei ole ruokailut kellonviisarin mukaan, syödään toki säännöllisesti, mutta ei minuuttiaikataululla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hei tonttu-ukot hyppikää:
En käytä paljoakaan kieltosanoja, vaan ohjaan lasta saduilla ja tarinoilla. Käytän paljon tonttuja ja keijuja apunani, jos lapsi ei ole johonkin asiaan myötämielinen.

Mitä käytännön eroa on suoralla kielolla, ja opettavaisella tai pelottavalla tarinalla, joka käytännössä kieltää saman asian? Lapsi ei koe suoraa kieltoa negatiivisena asiana, jos tiedostaa että asioita kielletään koska ovat vaarallisia tai vaikuttavat viihtyvyyteen. Sekä turvallisuuden että viihtyvyyden kannalta on tärkeätä että lapsi tottelee kiellot heti, eikä vasta toistojen tai pitkän tarinatuokion jälkeen.

Selitys on tietenkin paikallaan jos lapsi kyseenalaistaa kieltoa, mutta tällöin perustelu pitää olla mahdollisimman toteudenmukainen eikä sepitetty tarina keijuista.
 

Similar threads

Yhteistyössä