Käsi ylös, jos et ole KOSKAAN huutanut lapsellesi!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Mut nyt sitten haukuttiin toisessa ketjussa jo paskaksi äidiksi ja musta meinattiin tehdä ilmoitus lastensuojeluun, koska olen HUUTANUT lapsilleni. SIIS OIKEESTI???? Onko näillä ihmisillä enää mitään siellä pään sisällä???

Minä nyt sit haluan tavata täydellisen äidin, joka ei koskaan ole korottanut ääntään lapselle!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mut nyt sitten haukuttiin toisessa ketjussa jo paskaksi äidiksi ja musta meinattiin tehdä ilmoitus lastensuojeluun, koska olen HUUTANUT lapsilleni. SIIS OIKEESTI???? Onko näillä ihmisillä enää mitään siellä pään sisällä???

Minä nyt sit haluan tavata täydellisen äidin, joka ei koskaan ole korottanut ääntään lapselle!

Mikä ketju, laitatko?
 
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Lapsi 1 v 1 kk enkä ole koskaan HUUTANUT! Ei kuulu tapoihin. Sen sijaan ole kiukkuisesti ääntä korottamatta tehnyt asiani selväksi.

No minun vanhin lapseni on jo lähemmäs 10-vuotias... Kysyn asiaa sitten uudestaan :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Lapsi 1 v 1 kk enkä ole koskaan HUUTANUT! Ei kuulu tapoihin. Sen sijaan ole kiukkuisesti ääntä korottamatta tehnyt asiani selväksi.

Heh..kerrotko vielä missä menee raja huutamisen ja kiukkuisesti ääntä korottamisen välillä?Ihan mielenkiinnosta kysyn :whistle:
 
Ei kuulu tapoihin huutaa.
Vanhempi muksu on nyt vasta 1v2kk, mutta kysykää vaikka 5 tai 10 vuoden päästä uudestaan. Tuskin silloinkaan on eri vastaus.
Käsittelen asioita eri tavalla kuin huutamalla. Huutamisesta ei ole mitään hyötyä. Ja ennenkun kukaan ehtii kysymään, niin joo, kyllä minäkin suutun ja tunteitani näytän.
Mutta en siltikään huuda. En ukolle, en lapsille, en kavereille enkä muillekaan.
 
Poika on 2v4kk ja ei ole tarvinnut karjua tai tiuskia. Mutta on meinaan lapsi kiltti kuin enkeli ja mulla hyvät hermot. Mutta kyllä minä ole ääntäni korottanut, että joskus viesti menee tiukassa paikassa perille. Ja välittömästi... Mies on pari kertaa ärjässyt ja mää on murjottanut sille sen jälkeen
.
En siis ole aivan täydellinen. :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanni76:
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Lapsi 1 v 1 kk enkä ole koskaan HUUTANUT! Ei kuulu tapoihin. Sen sijaan ole kiukkuisesti ääntä korottamatta tehnyt asiani selväksi.

Heh..kerrotko vielä missä menee raja huutamisen ja kiukkuisesti ääntä korottamisen välillä?Ihan mielenkiinnosta kysyn :whistle:

Siis kirjoitin "ääntä korottamatta", sulla tais mennä puurot ja vellit sekaisin. ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Lapsi 1 v 1 kk enkä ole koskaan HUUTANUT! Ei kuulu tapoihin. Sen sijaan ole kiukkuisesti ääntä korottamatta tehnyt asiani selväksi.

No minun vanhin lapseni on jo lähemmäs 10-vuotias... Kysyn asiaa sitten uudestaan :)

Joo, katotaan sitten onko munkin jo tarvinnut availla äänijänteitä. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Alkuperäinen kirjoittaja Sanni76:
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Lapsi 1 v 1 kk enkä ole koskaan HUUTANUT! Ei kuulu tapoihin. Sen sijaan ole kiukkuisesti ääntä korottamatta tehnyt asiani selväksi.

Heh..kerrotko vielä missä menee raja huutamisen ja kiukkuisesti ääntä korottamisen välillä?Ihan mielenkiinnosta kysyn :whistle:

Siis kirjoitin "ääntä korottamatta", sulla tais mennä puurot ja vellit sekaisin. ;)

Oho!Niin totisesti meni :ashamed:
Täytyy kaivaa rillit kaapista :D
 
huudan kyllä tarpeen tullessa. Eikä tee heikkoakaan myöntää. Jos olen puoli tuntia, tunnin, puolitoista sanonut samasta asiasta. Edelleen mitään ei tapahdu, vasta kunnon ärjäisy saa lapset liikkeelle.







 
Ihan asian vierestä mutta miksi huutaminen on niin paha asia.En ymmärrä.Tuntuu että tuo huutaminen on Suomessa vaan niin paha asia mutta miettikääs muita kulttuureja,siellä huudetaan ja raivotaan pikku asioistakin ja aivan normaaleja aikuisia niistä lapsista silti kasvaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sanni76:
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Alkuperäinen kirjoittaja Sanni76:
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Lapsi 1 v 1 kk enkä ole koskaan HUUTANUT! Ei kuulu tapoihin. Sen sijaan ole kiukkuisesti ääntä korottamatta tehnyt asiani selväksi.

Heh..kerrotko vielä missä menee raja huutamisen ja kiukkuisesti ääntä korottamisen välillä?Ihan mielenkiinnosta kysyn :whistle:

Siis kirjoitin "ääntä korottamatta", sulla tais mennä puurot ja vellit sekaisin. ;)

Oho!Niin totisesti meni :ashamed:
Täytyy kaivaa rillit kaapista :D

Sattuuhan sitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ihan asian vierestä mutta miksi huutaminen on niin paha asia.En ymmärrä.Tuntuu että tuo huutaminen on Suomessa vaan niin paha asia mutta miettikääs muita kulttuureja,siellä huudetaan ja raivotaan pikku asioistakin ja aivan normaaleja aikuisia niistä lapsista silti kasvaa.

Tämäpä tämä! Minä esim olen luonteeltani lähempänä sellaista Serranon perheenjäsenen kaltaista moottorisuuta =). Meillä on kotona huudettu ja raivottu ja asioista on "keskusteltu" niinkuin näissä telenovela-sarjoissa ja ihan normaaleja ja kunnon kansalaisia me ollaan kaikki. Lapseni eivät pelkää minua, jos huudan, koska minä vain olen sellainen. Ymmärrän, että toiset ihmiset on hiljaisia hissukoita ja heille ehkä se huutaminen on kamalaa ja luultavasti jos äiti ei ole koskaan huutanut ja kerran huutaisi niin lapsikin saattaisi pelästyä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ihan asian vierestä mutta miksi huutaminen on niin paha asia.En ymmärrä.Tuntuu että tuo huutaminen on Suomessa vaan niin paha asia mutta miettikääs muita kulttuureja,siellä huudetaan ja raivotaan pikku asioistakin ja aivan normaaleja aikuisia niistä lapsista silti kasvaa.

No, tehkööt muut niinkun tykkäävät, mutta mä en huuda yksinkertaisesti sen takia, että en tykkää siitä.
En tykkää että mulle huudetaan tai karjutaan, oli asia sitten iso tai pieni. Enkä halua itse tehdä sitä muillekaan.

Kyllähän joissain kulttuureissa vaimoakin saa hakata ja alistaa mielin määrin, se on jopa suotavaa, mutta ei se tarkoita että se on ok.
No joo, ehkä vähän kärjistetty esimerkki, mutta en mäkään oikein ymmärrä tuota ajattelutapaa, että "kun muuallakin, niin miksei mekin voitas"..


MUOKS. Lisään vielä, että en ole mikään hissukka seinäruusu, vaan ihan sosiaalinen, eloisa ja puhelias tapaus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ihan asian vierestä mutta miksi huutaminen on niin paha asia.En ymmärrä.Tuntuu että tuo huutaminen on Suomessa vaan niin paha asia mutta miettikääs muita kulttuureja,siellä huudetaan ja raivotaan pikku asioistakin ja aivan normaaleja aikuisia niistä lapsista silti kasvaa.

Tämäpä tämä! Minä esim olen luonteeltani lähempänä sellaista Serranon perheenjäsenen kaltaista moottorisuuta =). Meillä on kotona huudettu ja raivottu ja asioista on "keskusteltu" niinkuin näissä telenovela-sarjoissa ja ihan normaaleja ja kunnon kansalaisia me ollaan kaikki. Lapseni eivät pelkää minua, jos huudan, koska minä vain olen sellainen. Ymmärrän, että toiset ihmiset on hiljaisia hissukoita ja heille ehkä se huutaminen on kamalaa ja luultavasti jos äiti ei ole koskaan huutanut ja kerran huutaisi niin lapsikin saattaisi pelästyä...


Sama täällä!Olen aina ollut iso ääninen ja tempperamenttia löytyy.Meillä tunteet näytetään ja ääntä käytetään.Onko se niin kamalaa?Miksi jokaisen pitäisi olla samasta muotista.

 

Similar threads

Y
Viestiä
4
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä