T
tuplamamma
Vieras
...tai mitä jokainen voi tehdä, ajattelemalla hetken.
Mua niin suututti kun kävin äsken kaupassa. Parkkeerasin autoni kun huomasin että viereisestä autosta nousi mies joka käytti keppejä. En tiedä mikä hänen jalkojaan vaivasi, emmekä sen enempää vaihtaneet sanoja. Kävely vaan näytti todella hankalalta liukkaalla alustalla. Silmiini pistikin hänen autossa ollut Inva-paikan käyttöön oikeuttava kyltti.
No huomasinkin sitten että invapaikat olivat täynä, kolme autoa joista vain yhdessä oli lupalappu. Mun teki niin pahaa...pieni asia,mutta oikeasti syletti kamalasti.
Eikä tässä kaikki...menin hakemaan kaupan sisältä kärryjä johon saan nuo meidän taapero kaksoset istumaan. Yllättäin niitä kärryjä ei ollut yhtään paikalla. Hetken mietin siinä tyhmyyttäni kun en ollut ottanut tuplarattaita mukaan ja ajattelin että tytyy sitten vaan ottaa tavalliset kärryt ja pistää toinen istumaan ja toinen saa sitten kävellä. Onneksi hetken seisoskelin siinä koska kaksosille/sisarruksille tarkoitetut kärryt saapuivat paikalle. Rouva minkkiturkissaan sipsutteli sievästi kärryt paikoilleen ja korissa oli yksi, vajaa muovipussi ostoksia. Mua kiehutti... En sanonut mitään mutta olisi tehnyt mieli kysy missä hänen lapsensa oli. Lähdin hakemaan autolta lapsia ja seurasin vielä tuota naista katseellani, suututti niin. Eipä hänellä ollut lapsia mukana, yksin autolla kaarti pihasta pois.
Lähinnä pointtini on kai siinä että miksi me ei voida ajatella hieman toisiakin ihmisiä...oikeasti joku todella tarvitsee sitä Inva-paikka, ei niitä ole huviksi tehty...toinen taas tarvitsee tuplakärryjä.
Näitä asioita on paljon, tuleeko muille mielee? Pieniä asioita
Mua niin suututti kun kävin äsken kaupassa. Parkkeerasin autoni kun huomasin että viereisestä autosta nousi mies joka käytti keppejä. En tiedä mikä hänen jalkojaan vaivasi, emmekä sen enempää vaihtaneet sanoja. Kävely vaan näytti todella hankalalta liukkaalla alustalla. Silmiini pistikin hänen autossa ollut Inva-paikan käyttöön oikeuttava kyltti.
No huomasinkin sitten että invapaikat olivat täynä, kolme autoa joista vain yhdessä oli lupalappu. Mun teki niin pahaa...pieni asia,mutta oikeasti syletti kamalasti.
Eikä tässä kaikki...menin hakemaan kaupan sisältä kärryjä johon saan nuo meidän taapero kaksoset istumaan. Yllättäin niitä kärryjä ei ollut yhtään paikalla. Hetken mietin siinä tyhmyyttäni kun en ollut ottanut tuplarattaita mukaan ja ajattelin että tytyy sitten vaan ottaa tavalliset kärryt ja pistää toinen istumaan ja toinen saa sitten kävellä. Onneksi hetken seisoskelin siinä koska kaksosille/sisarruksille tarkoitetut kärryt saapuivat paikalle. Rouva minkkiturkissaan sipsutteli sievästi kärryt paikoilleen ja korissa oli yksi, vajaa muovipussi ostoksia. Mua kiehutti... En sanonut mitään mutta olisi tehnyt mieli kysy missä hänen lapsensa oli. Lähdin hakemaan autolta lapsia ja seurasin vielä tuota naista katseellani, suututti niin. Eipä hänellä ollut lapsia mukana, yksin autolla kaarti pihasta pois.
Lähinnä pointtini on kai siinä että miksi me ei voida ajatella hieman toisiakin ihmisiä...oikeasti joku todella tarvitsee sitä Inva-paikka, ei niitä ole huviksi tehty...toinen taas tarvitsee tuplakärryjä.
Näitä asioita on paljon, tuleeko muille mielee? Pieniä asioita
