Karua kieltä puhuu tämä kokeiluni...

[ap]

Ja siis mun mies on kyllä mun ystävänikin, siis oikeastikin, mutta kyllä mä huomaan että meillä on tosi usein niin että sanon sille vaikka jostain asiasta, että mulle sopii, vaikka oikeasti mulla on sellainen olo että ei sovi. Siis en nyt tarkoita mitään seksiä tai sellaista, vaan just jotain sen menoja tai tekemisiä tai meidän yhteisiä suunnitelmia.

Mut mitäs hittoa mun nyt pitäis tehdä, mistä kautta mä alan kerätä ittelleni sitä selkärankaa? Psykologilla mä siis kävin, mutta siitä on jo aikaa, ja se liittyi vaan unihäiriöihin eikä tähän, mutta se poimi tuon esiin.. ja sano mm että sun pitää alkaa tekeen sitä, että meet kuule vaan kylään kaverille etkä vie sinne tuliaisia. Mä olin ihan ihmeissäni, että mitä toi horisee, miksen muka veisi, niinhän kuuluu tehdä ja eihän ne sit tuu iloisiksi jos mä en vie niille mitään :ashamed: :ashamed:

 

[Spirit of the Christmas Past]

Jos ihmiset ovat tottuneet sinun puoleltasi tiettyyn käytökseen, ei pidä odottaa pikaihmettä heidän suhtautumisessaan sinuun tämän muutoksen jälkeen (tämä pätee myös/erityisesti mieheesi jos sitä suhdetta aiot muuttaa). Itseasiassa ensimmäinen asia, johon todnäk. törmäät, on jonkunasteinen vastarinta ympäristöstä. Ja miksikäs ei - olet ilmeisesti palvellut hyvin läheisiäsi. Jatkat nyt vaan sillä oman tiesi linjalla niin huomaat ajan päästä, että se todellinen antaminen lähtee siitä kun tykkää itsestään ja antaa arvoa sille, mitä on.

 

[HelloShitty]

Ja siis mun mies on kyllä mun ystävänikin, siis oikeastikin, mutta kyllä mä huomaan että meillä on tosi usein niin että sanon sille vaikka jostain asiasta, että mulle sopii, vaikka oikeasti mulla on sellainen olo että ei sovi. Siis en nyt tarkoita mitään seksiä tai sellaista, vaan just jotain sen menoja tai tekemisiä tai meidän yhteisiä suunnitelmia.

Mut mitäs hittoa mun nyt pitäis tehdä, mistä kautta mä alan kerätä ittelleni sitä selkärankaa? Psykologilla mä siis kävin, mutta siitä on jo aikaa, ja se liittyi vaan unihäiriöihin eikä tähän, mutta se poimi tuon esiin.. ja sano mm että sun pitää alkaa tekeen sitä, että meet kuule vaan kylään kaverille etkä vie sinne tuliaisia. Mä olin ihan ihmeissäni, että mitä toi horisee, miksen muka veisi, niinhän kuuluu tehdä ja eihän ne sit tuu iloisiksi jos mä en vie niille mitään :ashamed: :ashamed:

jos ne on sun oikeita kavereita niin ne tulee iloiseks kun viet ittees sinne.

sitä vaan sanomaan pikkuhiljaa ei asioihin mitä et haluu. ja sit kohtelemaan ihmisiä samalla tavalla kuin miten ne kohtelee sua.

 

[ap]

Jos ihmiset ovat tottuneet sinun puoleltasi tiettyyn käytökseen, ei pidä odottaa pikaihmettä heidän suhtautumisessaan sinuun tämän muutoksen jälkeen (tämä pätee myös/erityisesti mieheesi jos sitä suhdetta aiot muuttaa). Itseasiassa ensimmäinen asia, johon todnäk. törmäät, on jonkunasteinen vastarinta ympäristöstä. Ja miksikäs ei - olet ilmeisesti palvellut hyvin läheisiäsi. Jatkat nyt vaan sillä oman tiesi linjalla niin huomaat ajan päästä, että se todellinen antaminen lähtee siitä kun tykkää itsestään ja antaa arvoa sille, mitä on.

Kiitos.

Mulla on nyt vähän pöllähtänyt olo, kun tosiaan viimeiseksi oon ajatellut, että mä olisin läheisriippuvainen jotenkin väärällä tavalla, kun ennen tätä parisuhdetta olin kuitenkin aina itsekseni ja itsenäinen, vaikka muuten kyllä käyttäydyin ihan näin samalla tavalla. Tää on ihan lapsuudessa alkanut juttu mulla, eli ei tää varmaan helppoa tule olemaan :/

 

[ap]

jos ne on sun oikeita kavereita niin ne tulee iloiseks kun viet ittees sinne.

sitä vaan sanomaan pikkuhiljaa ei asioihin mitä et haluu. ja sit kohtelemaan ihmisiä samalla tavalla kuin miten ne kohtelee sua.

No sitähän se mieskin mulle toitottaa, mutta kai se on vaan se todella huono itsetunto, kun ajattelen että mä en itsessään riitä vaan mun pitää jotenkin kauheasti tehdä muiden eteen jotain :/

Mulla on siis taustalla lapsuus, jonka aikana sain kuulla olevani vaan huono ja paska kaikessa, en ollut minkään arvoinen ja kelpasin joten kuten vain silloin, kun tein niska limassa jotain esim mun äitin eteen.

 

[vieras]

mulla 3 siskosta 2 on läheisriippuvaisia jollakin tavalla ja itsekin olen.
Toinen sisko jatkuvasti hoitaa kaverinsa lapsia, ja kun kysyin, olitko juhlimassa uutta vuotta, ihmetteli, että ei kai hän pääse, kun pitää vahtia kaverin lapsia (on itse lapseton). ja kaikkea muuta yhtä järjetöntä.
toinen sisko on kuten ap, järjestelee ja tekee koko ajan 10 ihmisen työt, oman jaksamisen kustannuksella ja ottaa kakkaa niskaan. ja alakynnessä parisuhteessaan.
itse olen nössö myös.( ja mun mies on.)
en tiedä, vaikuttaako alkoholistinarsisti -isä mitenkään siihen, että kasvaa läheisriippuvaiseksi? vaikka en tuota sanaa ymmärrä. Enemmän puhuisin hyväksikäytetyistä.

 

[vieras]

itse huomasin, että kun lopetin yhteydenpidon, toisesta suunnasta kesti kauan ennen kuin sieltä tuli viestiä. Niin vain kävi, että en sitten itse enää ollut yhteydessä, vieraannuin täysin. Toisaalta uusia ystäviä on tullut tilalle ja vanhempana solmitut ystävyydet ovat jotenkin varmemmalla pohjallakin. Sukulaiset ovat usein myös vain ns. pakkopullaa. Vanhempien takia pitää teeskennellä kiinnostunutta.

 

[HelloShitty]

jos ne on sun oikeita kavereita niin ne tulee iloiseks kun viet ittees sinne.

sitä vaan sanomaan pikkuhiljaa ei asioihin mitä et haluu. ja sit kohtelemaan ihmisiä samalla tavalla kuin miten ne kohtelee sua.

No sitähän se mieskin mulle toitottaa, mutta kai se on vaan se todella huono itsetunto, kun ajattelen että mä en itsessään riitä vaan mun pitää jotenkin kauheasti tehdä muiden eteen jotain :/

Mulla on siis taustalla lapsuus, jonka aikana sain kuulla olevani vaan huono ja paska kaikessa, en ollut minkään arvoinen ja kelpasin joten kuten vain silloin, kun tein niska limassa jotain esim mun äitin eteen.

:hug: surullista. mutta tajuut varmaan itekin nyt että siinä on vaan joku yrittäny purkaa omaa pahaa oloaan. ja ihan väärään ihmiseen. |O

 

[ap]

en tiedä, vaikuttaako alkoholistinarsisti -isä mitenkään siihen, että kasvaa läheisriippuvaiseksi? vaikka en tuota sanaa ymmärrä. Enemmän puhuisin hyväksikäytetyistä.

No mulla on itselläni myös sisko, jota olen pitänyt aina läheisriippuvaisena tajuamatta että voisin olla itsekin sellainen. Sisko ei pysty olemaan ilman parisuhdetta, ja on niissä suoraansanottuna yleensä ihan täysin sylkykuppina ja kynnysmattona. Mulla on kai vaan käynyt tuuri siinä, että kenen kanssa olen päätynyt yhteen, kun oon löytänyt ihmisen joka pääasiassa kohtelee mua ihan hyvin (mutta eihän sekään mun rajoja tiedä kun en niitä itsekään osaa asettaa...)

Meillä oli väkivaltainen ja tunnekylmä äiti, jolla oli vaikea masennus meidän lapsuus ajan, kyvyttömyys ilmaista tunteita, jolla oli taustalla väkivaltaisen alkoholisti-isän ja tunnekylmän äidin kanssa eläminen. Että samaa paskaa vaan. Ja isä meillä oli vaan etäinen.

 

[ap]

:hug: surullista. mutta tajuut varmaan itekin nyt että siinä on vaan joku yrittäny purkaa omaa pahaa oloaan. ja ihan väärään ihmiseen. |O

No näitä juttuja on omien lapsien saamisen jälkeen tajunnut kyllä tosi paljon. Aikaisemmin mä vaan ajattelin aina, siis ihan pienestä pitäen, että mussa on vaan jotain vikaa itsessäni, kun äiti ei tykkää musta.

Ja hitto vie.

Ja tiedättekö mikä on muuten aika hassua? Mua yleensä vieraammat erehtyy luulemaan vahvaksi ja hyvällä itsetunnolla varustetuksi. Mutta sekin on vaan kai jäänne siitä, kun ei kotona saanut itkeä ja olla heikko.

 

[vieras]

en tiedä, vaikuttaako alkoholistinarsisti -isä mitenkään siihen, että kasvaa läheisriippuvaiseksi? vaikka en tuota sanaa ymmärrä. Enemmän puhuisin hyväksikäytetyistä.

No mulla on itselläni myös sisko, jota olen pitänyt aina läheisriippuvaisena tajuamatta että voisin olla itsekin sellainen. Sisko ei pysty olemaan ilman parisuhdetta, ja on niissä suoraansanottuna yleensä ihan täysin sylkykuppina ja kynnysmattona. Mulla on kai vaan käynyt tuuri siinä, että kenen kanssa olen päätynyt yhteen, kun oon löytänyt ihmisen joka pääasiassa kohtelee mua ihan hyvin (mutta eihän sekään mun rajoja tiedä kun en niitä itsekään osaa asettaa...)

Meillä oli väkivaltainen ja tunnekylmä äiti, jolla oli vaikea masennus meidän lapsuus ajan, kyvyttömyys ilmaista tunteita, jolla oli taustalla väkivaltaisen alkoholisti-isän ja tunnekylmän äidin kanssa eläminen. Että samaa paskaa vaan. Ja isä meillä oli vaan etäinen.

Meillä äiti oli ahkera ja työteliäs. Tunteista en kuullut puhuttavan ennen kuin aikuisena. Eli niitä ei kyllä saanut olla, ainakaan negatiivisia. Mulla äitiin erittäin etäiset välit. Hän oli kai ja on loukkaantunut, kun olin hänen äitiinsä läheinen ja mummo oli mulle turva (isä siis alkoholisti, jota pelkäsin, löi äitiäni, erosivat kun olin pieni)

 

[HelloShitty]

:hug: surullista. mutta tajuut varmaan itekin nyt että siinä on vaan joku yrittäny purkaa omaa pahaa oloaan. ja ihan väärään ihmiseen. |O

No näitä juttuja on omien lapsien saamisen jälkeen tajunnut kyllä tosi paljon. Aikaisemmin mä vaan ajattelin aina, siis ihan pienestä pitäen, että mussa on vaan jotain vikaa itsessäni, kun äiti ei tykkää musta.

Ja hitto vie.

Ja tiedättekö mikä on muuten aika hassua? Mua yleensä vieraammat erehtyy luulemaan vahvaksi ja hyvällä itsetunnolla varustetuksi. Mutta sekin on vaan kai jäänne siitä, kun ei kotona saanut itkeä ja olla heikko.

jotkut ihmiset (minä myöskin) osaa helvetin hyvin rakentaa muureja ja kulisseja. harva oikesti tietää mitä pinnan alla liikkuu. :|

 

[ap]

Kiitos teille kaikille, siis ihan oikeasti ja aidosti, eikä vaan siksi että teille tulis hyvä mieli kun tajuan kiittää

Mulla oli aloitusta tehdessä vielä ihan paska mieli, mutta nyt on jotenkin jopa ihan toiveikas olo, että ehkä tää lapamato saa selkärangan vielä. Enkä tosiaan olekaan ainoa..

 

[HelloShitty]

Kiitos teille kaikille, siis ihan oikeasti ja aidosti, eikä vaan siksi että teille tulis hyvä mieli kun tajuan kiittää

Mulla oli aloitusta tehdessä vielä ihan paska mieli, mutta nyt on jotenkin jopa ihan toiveikas olo, että ehkä tää lapamato saa selkärangan vielä. Enkä tosiaan olekaan ainoa..

toivon todellakin että löydät sen rangan. pidä vaan puolias, vähän kerrallaan. aikaa siihen menee mutta parempi mennä eteenpäin. jokainen EI on askel oikeaan suuntaan. :flower: :heart: :hug:

 

[jj]

mä olen ihan täysin läheisriippuvainen!!!!kun luin tuon listan.....

 

[Mrs Bean]

Huomasin ap:n tekstissä paljon samaa itseni kanssa. Tosin tota selkärankaa mulla on kyllä tarvittaessa. Mutta avosylin otan vastaan aina uusia ystäviä, ja ne ketkä olen tuttavapiiriini ottanut saa multa samanlaista huomiota mitä ap on tarjonnut omille ystävilleen. Joitain asioita sitten on esim. jos mua loukataan, mä en enää koskaan kohtele kuin aiemmin. Mä olen jo lapsesta asti ollut samanlainen, leluni antanut kavereille, ihan vaan sen takia että ne on tulleet niistä kovin iloiseksi ja ne lelut on tuntunut olevan niille tärkeämpiä kun mulle. Ja kyllä, ulospäin olen kanssa aina ollut vahva, periaatteellinenkin, eikä kukaan ole koskaan päässyt mun sisimpiä ajatuksiani jakamaan.