Kärttyinen isäpuoli

[surusiipi]

Mitä tolle kärttyisälle miehelle voi tehdä?
Hän on todella suurimman osan ajasta äkäinen koululaisille (jotka eivät siis ole hänen biologisia lapsiaan). Komentaa jyrkästi ja puhuu ankarasti.

Hän osaa kyllä olla kivakin lapsille, jos haluaa, mutta useinmiten ei jostain syystä halua.

Olen puhunut tästä hänelle, viimeksi tänään, mutta tuntuu etteä hän ei olisi edes samaa mieltä. Siis ei suoraan kiistä, mutta vaikuttaa hiljaisesti kuin hän ajattelisi minun suurentelevan asioita.

Koululaisten oma isä on melko kyvytön isyyteensä ja lapsille tämä on kova paikka. Tänäänkin tulivat biologista isäänsä tervehtimästä viikonloppureissuta ja olivat selkeästi hiukan pettyneitä reissuun (odotukset ja ikävä on aina kova). Isäpuoli olisi ainut kunnon miehenmalli näille koululaisille, mutta hänkin pilaa puolet jutusta olemalla ärtynyt ja kiukkuinen kaiken aikaa.

Koululaiset ovat tosi reippaita (11,13v) ja tekevät kotona osansa, pärjäävät koulussa ja kunnioittavat kodin rajoja. Tuntuu kamalan pahalta että isäpuoli on heille niin ankara ja tyly.

Onko muilla vastaavaa tai ajatuksia asiasta?

Tuntuu niin pahalta että melkein itkettää...

 

[No]

jos toi ei loppus niin olisi kyllä hyvin pian ex-isäpuoli

 

[PsychoKiller]

Mun isäni oli ja on juuri tuollainen. Kärttyisä, äkkipikainen, ankara.
Todella etäinen suhde mulla on nykyään isään ja niin on sisaruksillanikin. :/

 

[Molleri]

Mä en antais kohdella omia lapsia huonosti ( siis huutaen ja tylyttäen ) vaan vaatimalla vaatisin mieheltä asianmukaista käytöstä.

 

[vieras]

Hmm.. Itsekin yh.na jätin miehen, jonka kanssa tapailin parisen vuotta, koska käyttäytyminen lasta kohtaan oli usein komentelua tai sitten välinpitämättömyyttä. Ei hän lapselle mitään pahaa tehnyt, mutta välit eivät tulleet läheisiksi enkä voinut sitä vain seurata vierestä :/

 

[vieras]

Lapsella pitää olla hyvä ja turvallinen olo kotona.

 

[hei]

Voi sua. Tuo kuulostaa ihan minun elämältäni kymmenen vuotta sitten. Olisi niin kiva kun joku ois tukena siinä vanhemmuudessa ja tosiaan esimerkkinä lapsille. Valitettavasti vieras ihminen ei pysty useinkaan luomaan niitä lämpimiä suhteita toisen lapsiin. Kyllä se äidistä pahalta välillä on tuntunut... voimia sulle

 

[vielä]

Oletteko kauan olleet yhdessä? Voisko näistä asioista puhua jonkin ulkopuolisen tahon kanssa? Kyllä se on niin että jos valitsee puolisokseen ihmisen jolla on valmiiksi lapsia, pitää ottaa ne lapsetkin huomioon. Kuuluvat samaan perheeseen

 

[ap]

Oletteko kauan olleet yhdessä? Voisko näistä asioista puhua jonkin ulkopuolisen tahon kanssa? Kyllä se on niin että jos valitsee puolisokseen ihmisen jolla on valmiiksi lapsia, pitää ottaa ne lapsetkin huomioon. Kuuluvat samaan perheeseen

Olemme olleet yhdessä 5v.

Mies osaa olla kyllä mukava ja lämminkin, mutta jotenkin se aina menee siihen tylyttämiseen.

Meillä on yhteisiäkin lapsia kaksi ja kova kiire ja vilske. Ehkä hän on itsekin jotenkin hukassa siinä.

 

[ap]

jos toi ei loppus niin olisi kyllä hyvin pian ex-isäpuoli

Onhan se helppo sanoa.

Aluski mies oli tosi huomaavainen lapsia kohtaan. Jotenkin tää on mennyt tämmöiseksi pikkuiljaa...

Muuten mies on ihan huippu, tekee osansa kotitöistä mukisematta, kokkaa, hoitaa lapsia, tukee mua ratkaisuissani ja urallani, an antelias, komea, lahjakas, menestynyt...Ihan kaikkea. Mutta tämä asia varjostaa meidän onnea.

Ero ei ole ratkaisu.

 

[Hih]

ap, onko se Majurille sukua?

 

[vieras]

jos toi ei loppus niin olisi kyllä hyvin pian ex-isäpuoli

Onhan se helppo sanoa.

Aluski mies oli tosi huomaavainen lapsia kohtaan. Jotenkin tää on mennyt tämmöiseksi pikkuiljaa...

Muuten mies on ihan huippu, tekee osansa kotitöistä mukisematta, kokkaa, hoitaa lapsia, tukee mua ratkaisuissani ja urallani, an antelias, komea, lahjakas, menestynyt...Ihan kaikkea. Mutta tämä asia varjostaa meidän onnea.

Ero ei ole ratkaisu.

Eli lapset saa vaan kärsiä

 

[vieras]

jos toi ei loppus niin olisi kyllä hyvin pian ex-isäpuoli

Onhan se helppo sanoa.

Aluski mies oli tosi huomaavainen lapsia kohtaan. Jotenkin tää on mennyt tämmöiseksi pikkuiljaa...

Muuten mies on ihan huippu, tekee osansa kotitöistä mukisematta, kokkaa, hoitaa lapsia, tukee mua ratkaisuissani ja urallani, an antelias, komea, lahjakas, menestynyt...Ihan kaikkea. Mutta tämä asia varjostaa meidän onnea.

Ero ei ole ratkaisu.

Mitä jos se mies tylyttäisikin sinua? Mitä silloin tekisit? Mies on sinulle kiva, sinun lapsillesi ei? Miten ajattelit ratkaista tilanteen?

 

[minä]

Meillä vähän toisinpäin. Minä olen se usein kiukkuinen äitipuoli. En vaan mahda sille mitään, puolison lapsissa näen miehen toooodella hankalan ja vittumaisen exän. Tuo ex tuputtaa lapsille kaikkea aivan sietämätöntä roskaa minusta ja miehestäni ja lasten käytös on sitten sen mukaista.

Nyt olemme käyneet perheterapiassa jonkin aikaa ja jotain apuja siitä on löytynyt. Mutta hankala paikka on edelleen.

 

[ap]

Meillä vähän toisinpäin. Minä olen se usein kiukkuinen äitipuoli. En vaan mahda sille mitään, puolison lapsissa näen miehen toooodella hankalan ja vittumaisen exän. Tuo ex tuputtaa lapsille kaikkea aivan sietämätöntä roskaa minusta ja miehestäni ja lasten käytös on sitten sen mukaista.

Nyt olemme käyneet perheterapiassa jonkin aikaa ja jotain apuja siitä on löytynyt. Mutta hankala paikka on edelleen.

Niin, meillä on myös kuviossa minun vaikea exä.

Meidän elämä ei ole perhehelvettiä suinkaan. Moni ei nostaisi mitään elömölöä koko jutusta. Mies kokee vain pitävänsä kuria ja pitää minun kurinpitoani liian löysänä, mitä se toki jossian määrin saattaa ollakin.

Mutta etsin uusia näkökulmia asioihin...

 

[ap]

Olisko jollain vielä jotain näkökulmaa?

 

[Panze]

Olen se ilkeä isäpuoli tai en tiedä.. Se on totta että mulla on todella vaikeuksia suhtautua mun avovaimoni tyttäreen 10v, jotenkin se vaan ärsyttää vaikka on ihan reipas tyttö. Isäänsä tyttö ei näe kuin joskus satunnaisesti (2-3krt / vuosi) eli se on meillä aina. Mulla itsellä kaksi tyttöä 11 ja9v jotka asuvat 300 km päässä ja nähdään jtvkl. Tuntuu että en vaan pysty hyväksymään sitä tosiasiaa että olen menettänyt osani tyttöjeni arjesta ja sen kautta en osaa/pysty sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Lisäksi koen että multa odotetaan liikaa isäpuolena.. tai ainakin liikaa liian pian.

 

[Sureva äiti]

Meillä oli sama tilanne. Mieheni ei voinut sietää edellisestä liitosta olevaa poikaani. Se alkoi pikkuhiljaa ja yritin antaa aikaa ja olla kärsivällinen. Välillä puhuttiin asiasta esim. kouluterveydenhoitajan kanssa, mutta hän vain sanoi että se vaatii aikaa. Aika ei tilannetta auttanut. Paheni vain koko ajan. Saimme yhteisen lapsen ja se vain korosti tilannetta entisestään. Poikani alkoi tuntea itsensä pikkusisarusta huonommaksi ja ei-toivotuksi. Biologisesta isästä ei valitettavasti ollut juuri mihinkään. Ei aikaa, ei kykyjä, ei kiinnostusta.
En neuvoisi nyt ketään odottamaan asian kanssa. Jos tilanne ei puhumalla selviä, ottaisin eron - lapsi on aina etusijalla. Jos on jo yhteisiä lapsia, ero ei ehkä ole ensimmäinen vaihtoehto. Silloin tarvitaan jotain perheterapiaa, jotta saadaan perheen kommunikaatio toimimaan. Jos kommunikaatiota ei saada toimimaan, eroa todella kannattaa vakavasti harkita. Äidistä tuntuu, että hän kärsii siinä lapsen ja isäpuolen välissä, mutta äidillä ei ole aavistustkaan, miten paljon tuo lapsi kärsii. Lapsi ei siitä kerro, koska yrittää suojella äitiään ja olla hänelle lojaali. Näkee äidin kärsimyksen, eikä halua lisätä sitä. Tuo hiljainen kärsimys vaarantaa lapsen kehityksen ja terveyden. Se johtaa masennukseen ja masennus voi johtaa itsetuhoon.
Minun poikani otti hengen itsetään, enkä toivoisi samaa kenellekään muulle.

 

["vieras"]

minunkin liittoni kariutui kun isäpuoli kohteli lapsiani huonosti. Valitettavasti se ei ajanmittaa muuta kuin paheni. Nyt eronkin jälkeen mies haukkuu jatkuvasti lapsiani, kaduttaa koko liitto. En kyllä enää toista miestä ota.

 

[mörökö]

Minusta tuntuu siltä, että uusperheet eivät koskaan toimi ja jos toimivatkin niin eivät ainakaan lasten ehdoilla. Tällä en tarkoita sitä, että lapset hallitsisivat perhettä vaan juuri tilannetta jossa uusionni ei kykene löytämään paikkaansa perheessä. Yleensä nämä suhteet pyörivät tasan niin kauan kuin lapsen isä tai äiti on tyytyväinen. Kuten edellä mainitussa tilanteessa myös minun tuntemissa tapauksissa ei uusionni ole kyennyt ottamaan lasten elämässä sellaista paikkaa kuin olisi toivonut automaattisesti naimakaupoilla tapahtuvan. Erityisen pahaksi tilanne muodostuu perheissä jossa isä/äiti saa lapsen uudenonnen kanssa. Tällöin kohtelun epätasapaino usein konkretisoituu myös uuteen suhteeseen edellisestä liitosta lapsia tuoneille vanhemmille.

Muistan itse ne harrastukset jotka minulta jäi harrastamatta samalla kun kaksi pikkuvelipuoltaan (syyttömiä he ovat) saivat harrastaa jääkiekkoa sekä lumilautailua uudenonnen siunauksella. Puhumattakaan jouluista joissa vain kaksi vuotta vanhempana laskin päässäni "vanhempieni" tekemiä sijoituksia lahjoihini.

Vieraannuin myöhemiten äidistäni syystä, että en tuntenut hänen kotiaan kodikseni ja muutin isäni luokse. Silloin koin olevani isän uudessa liitossa tasapuolinen jäsen sillä myös äitipuoleni toi edellisestä liitosta lapsia ja heillä oli helpompi suhtautua tilanteeseen koska ymmärsivät toisiaan. Tosin isosiskopuoleni kanssa olimme kinastelemassa tuon tuosta, mutta tätä nykyä olemme hyviä ja läheisiä ystäviä, sisarruksia.

 

["Via"]

Puhu miehesikanssa ja koita selittää miten tärkeää hänen tukensa lapsillesi olisi. Niin ja tietenkin myös sinulle. Kohta murkkuikäkin pukkaa ja voi olla ettei Isäpuolen naama kiinnostakkaan kohta lapsia eivätkä viihdy enää kotona. Minne he sitten menevät kun ei Isäkään kanna vastuuta? Kyllä sinun tehtäväsi on lasten äitinä ja huoltajana saada asia kuntoon niin että kaikki lapset ovat samanarvoisia. Tehkää jotain kivaa koko perheenä ja sitten taas joskus isompien lasten juttuja jotta hekin kokevat että ovat osa teidän perhettänne. Ja kyllä eron kuuluidi olla vaihtoehto jos miehesi tekee lapsiesi olon vaikeaksi heidän omassa ainoassa kodissaan.
Sopikaa yhdessä miehesikanssa kodin pelisäännöistä ja siitä miten lapsia kommennetaan ja millaisia rangaistuksia tarvittaessa annetaan. Hienoa että miehesi kuitenkin osallistuu ja tekee myös asioita kotona! Muista kuitenkin että sinulla on vastuu lasten hyvinvoinnista.

 

["akka"]

Uusperhe-elämä on hankalaa.Mun mies on ihan loistava mun lasten kanssa ja tykkää heistä,samoin lapset hänestä.Minä tykkään miehen lapsista joista yksi asuu meillä.
Ongelmana on miehen ja mun exät jotka laittaa aina kapuloita rattaisiin.Miehen exä kohteli mua asiallisesti liki viisi vuotta mutta johan tahti muuttui kun kuuli että muutamme miehen ja hänen lapsensa kanssa virallisesti yhteen asumaan.Nyt tekee kaikki kiusat kun yrittää saada meidät varmaan sillä tavoin eroamaan,ei onnistu.Myrkyttää kuopuksensa mieltä minua vastaan vaikka me on aina tultu tosi hyvin toimeen ja se alkaa näkyä murkkuikäisessä kyllä hyvin.
Ikävintä asiassa on se kuten mies itse totesi että tulee kuopuksen hakemisesta tällä tavoin kohta pakkopullaa kun aletaan taas uusia sääntöjä ladella vaikka aina on tapaamiset sujuneet hyvin.Ei ymmärretä mistä nyt kiikastaa kun miehen exä meni naimisiinkin uudestaan puolisen vuotta sitten.
Jatkuva sekaantuminen silti meidän asioihin.Lieneekö syynä se että on katkera siitä kun yksi lapsista muutti isänsä luokse asumaan kun äiti on niin hankala ja meillä ei riitoja ole.Tasapainoista elämää vietetään.
Ap.lle sen verran että sinun tehtäväsi on taata lapsillesi turvallinen lapsuus ja jos isäpuoli ei lapsia hyväksy niin pois perheestä.

 

["Ukko"]

^
Miksi internet on pullollaan aina tämän kaltaisia hieman harhaisen oloisia kirjoituksia. Verrokkina esim. kirjoitukset joissa arvostellaan exän uutta puolisoa?

Mielestäni näyttää siltä, että omia ongelmia yritetään lakaista maton alle syyttämällä exää. Sellainen tie ei kyllä silti pitkälle vie.

 

["hannamaria"]

ei se käytös muutu,vaan pahenee.mä 12vuotta elin helvetillisessä avioliitossa,jossa mies kiusasi ja ivasi minun tytärtä (minun eka lapsi minun oma ja sitten meill oli kaks yhteistä)
kyllä oli niin vittumaista kaaosta elämä ja välillä meinasinkin erota,mut mies sai jäämään tuohon paskaan suohon!
se viimeinen niitti sitten tuli kun mies jäi kiinni pettämisestä! silloin päätin että nyt loppu s-tana,avioero vireille enkä perunu sitä! ja olen ollut onnellinen sen jälkeen ! hetken oli uus mies kuviois ja pieni iltatähti syntyi mutta olen jo niin rikki etten pystyny olemaan uudessa parisuhteessa.nyt yksin ja onnellinen lapsineni

 

[voi surku]

Ero ei ole ratkaisu. ""

Eli ihanaa elämää lapsilla. Nykyäänhän annetaan teinejä huostaan, kun eivät sopeudu uusperheisiin tai osapuoli nuoriin. Pois vain lapset kärsimästä, kun tuo 'isäpuoli' kerran hankala. Parempi heillä muualla. Äitihän se sitä miestään vain tarvii, lapsista viis.