Kärsiikö lapset kulissiliitossa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onneton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onneton

Vieras
Me ollaan miehen kanssa enää vain äiti ja isä. Mistään parisuhteesta ei voi meidän kohdalla enää puhua. Lähinnä kotona tiuskitaan toisillemme ja pusketaan arkea eteenpäin. Fyysistä koskettamista ei meidän välillä ole, ei halailua, suudelmia, seksistä puhumattakaan.

Huomaako lapset, että äiti ja isä ei rakasta toisiaan? Onko lasten paha elää ehjässä perheessä, jossa äiti ja isä ei kuitenkaan ole enää vaimo ja mies?

Olisiko kuitenkin parempi erota ja olla molempien onnellisia tahollaan? Lapset kuitenkin joutuvat läpikäymään eron kaikkine kiemuroineen ja sopeutumisineen.

Mitä mun kannattais tässä kohtaa tehdä? Väkivaltaa tai alkoholia ei meillä harrasteta. Ongelmana on vain tunteiden puuttuminen ja molempien onneton elämä.
 
Mun vanhemmat elivät kulissia, elävät edelleenkin. Mun pahin painajainen lapsena olisi ollut heidän ero, joten olen onnellinen, että pysyivät perheen takia yhdessä. Me kuitenkin tehtiin perhen kesken paljon yhdessä asioita ja sain olla molempien vanhempien lähellä, he olivat turvani. Jos ei mitään epäsopivaa käytöstä perheessä muuten ole niin olen sitä mieltä, että kulissi parempi kuin ero, siis lapsen kannalta. Ehkä löydätte toisenne vielä?
 
Minua yllätti tutkimustulos, jonka mukaan vanhempien onnetonkin avioliitto on lapsille pienempi kriisi kuin vanhempien ero.

Siitäkin huolimatta aiheuttaisin lapsilleni mielummin eron tuoman kriisin kuin eläisin onnettomana avioliitossa.

Ap; Jos teillä oli joskus rakkautta, niin te voitte saada sen takaisin jos haluatte.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siitähän on tehty tutkimus, että lapset elävät mieluummin ydinperheessä, vaikkei vanhempien parisuhde olisikaan kunnossa kuin että vanhemmat eroaisivat.

huh,onko tosiaan niin?voi lapsiparkoja :/ omasta lapsuudesta muistan kyllä,että olin helpottunut vanhempien erosta..tottakai ero on lapsillekin rankka,mutta sen yli kyllä pääsee..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siitähän on tehty tutkimus, että lapset elävät mieluummin ydinperheessä, vaikkei vanhempien parisuhde olisikaan kunnossa kuin että vanhemmat eroaisivat.

Tätä juuri mäkin mietin. Että onko kuitenkin parempi olla tässä onnettomassa liitossa, missä ei kuitenkaan ole ns. suuria ongelmia (väkivalta, alkoholi, pettäminen) vai pistää lapset läpikäymään vanhempien eroprosessi?

Ollaan kuitenkin ihan kavereita miehen kanssa eli ei mitään suuria riitoja ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Minua yllätti tutkimustulos, jonka mukaan vanhempien onnetonkin avioliitto on lapsille pienempi kriisi kuin vanhempien ero.

Siitäkin huolimatta aiheuttaisin lapsilleni mielummin eron tuoman kriisin kuin eläisin onnettomana avioliitossa.

Ap; Jos teillä oli joskus rakkautta, niin te voitte saada sen takaisin jos haluatte.
Toisaalta, ei ole mitään takuuta, että ihminen olisi onnellinen erottuaan. Onhan se tietysti parempi, jos ei ole onneton...
 
Lapset kärsisivät enemmän kuitenkin siitä, jos toinen vanhemmista asuisi erossa perheessä, se on mikä satuttaisi eniten. Teidän tapauksessanne en suosittele eroa, hienoa kun sinnittelette yhdessä -läpi harmaankiven kun kuitenkin olette toisillenne luvanneet yhdessä olla niin myöt kuin vastamäessäkin!! Suosittelisin eroa jos olisi parisuhteessa paljon riitaa, vähättelyä, nimittelyä, halveksuntaa, alistamista, sortamista, alkoholi yms. ongelmia, muita riippuvuuksisa, toinen vanhemmista välinpitämätön ja lapsia sorsittas ja niitä pahoinpideltäs tai henkisesti kohdeltaisiin tylysti kaltoin ja lapset jäisivät vaille tarvitsemaansa hoivaa ja huolenpitoa yms yms..mutta teillä ei ole tämänlaatuisia ongelmia , joten suosittelen että olette yhdessä -lapsenne parhaaksi, näin on parempi!!!!
 
No meillä lapsena isä oli väkivaltainen. Silti toivoin, etteivät eroaisi ja kun erosivat, toivoin pitkään, että palaisivat takaisin yhteen.

Mut yks mun kaveri sanoo toivoneensa lapsena vanhempien eroa kun oli niin paljon riitoja.

Että varmaan lapsesta riippuu, miten suhtautuu..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toisaalta lapset eivät ole automaattisesti onnellsia kun halailet, suutelet ja harrastat seksiä uuden poikaystäväsi kanssa.

tätä samaa olen joskus miettinyt. Ja jotkut vie uuden poikaystävän nopeasti esiteltäväksi lapselle ja suhde ei kestäkkään kauan. Ja montakin saatetaan esitellä lapsille uutena miehenä/isäpuolena, en tiiä onko sekään hyvästä lapselle.
 
Eikö kummallakaan ole halua etsiä sitä rakkautta uudelleen? Ero on kieltämättä vaikee paikka. Mutta jollei halua yrittää löydy niin eiköhän lapsille ole parempi, että vanhemmat on onnelisia tahoillaan. Minkä esimerkin tahdotte antaa lapsillenne?

Itse muistan nuorena ihmetelleeni miksi vanhempani ovat yhdessä. Koskaan en nähnyt heidän osoittavan rakkautta toisillee. Riitelivät ihan tyhmistä asioista. Ainakin opin miten EI kannata elää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Siitähän on tehty tutkimus, että lapset elävät mieluummin ydinperheessä, vaikkei vanhempien parisuhde olisikaan kunnossa kuin että vanhemmat eroaisivat.

Mutta onko siinä tutkimuksessa otettu huomioon mikä vaikutus kulissisuhteella on siihen, kun lapset ovat itse aikuisia? Esim millaisen perhemallin vanhemmat ovat opettaneet lapsille?
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Ap; Jos teillä oli joskus rakkautta, niin te voitte saada sen takaisin jos haluatte.

Kerro, miten?

Tätä liittoa on yritetty monella keinolla paikata jo useamman vuoden ajan eli mistään mun yhtäkkisestä päähänpistosta ei tämäkään alotus tullut.

Ero ois mulle henkisesti kauhean raskasta ja enemmän kuin mielelläni jatkaisin liittoa, jos sen rakkauden jostain vielä löytäis. Onnettomana ei vaan jaksa elää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Minua yllätti tutkimustulos, jonka mukaan vanhempien onnetonkin avioliitto on lapsille pienempi kriisi kuin vanhempien ero.

Siitäkin huolimatta aiheuttaisin lapsilleni mielummin eron tuoman kriisin kuin eläisin onnettomana avioliitossa.

Ap; Jos teillä oli joskus rakkautta, niin te voitte saada sen takaisin jos haluatte.

itsekäs äiti tai isä toimii just noin. Pääasia mun tunteet sitten ehkä lasten. Mutta jokainen elää tyylillään.
 
ehkä mä olen jonkun verran itsekeskeinen mutta kyllä mulle on tärkeetä myös oma onni. en vois kuvitellakaan elämää ilman suurta rakkautta.
onnellinen perhe mieluummin. vaikka sitten eronnut.
 

Yhteistyössä