Karita Tykka

[Pullukka]

Vau minkalaisessa kunnossa Karita on raskauden jalkeen! Miten ihmeessa han sen tekee? Siis milla energialla ja ajalla ihmettelen vaan.

Mulla on kohta 6kk ikainen vauveli ja olen tosi kiinni vauvanhoidossa. Iltaisin kun laitan vauvan nukkumaan (noin klo 19.00) olen niin poikki, etta rentoudun sohvalla makoillessa ja televisiota katsellessa. Paivisin kun vauva nukkuu pvaunet, hoidan juoksevia asioita, siivoan, teen ruokaa jne. joskus yritan jumppailla, mutta motivaatio on kylla ihan hukassa. Ja toisaalta loysa maha allottaa!

Miten te tuoreet aidit jaksatte jumppailla ja missa valissa? Otan vinkkeja vastaan kiitollisena!

 

[rahalla saa..]

Vau minkalaisessa kunnossa Karita on raskauden jalkeen! Miten ihmeessa han sen tekee? Siis milla energialla ja ajalla ihmettelen vaan.

Mulla on kohta 6kk ikainen vauveli ja olen tosi kiinni vauvanhoidossa. Iltaisin kun laitan vauvan nukkumaan (noin klo 19.00) olen niin poikki, etta rentoudun sohvalla makoillessa ja televisiota katsellessa. Paivisin kun vauva nukkuu pvaunet, hoidan juoksevia asioita, siivoan, teen ruokaa jne. joskus yritan jumppailla, mutta motivaatio on kylla ihan hukassa. Ja toisaalta loysa maha allottaa!

Miten te tuoreet aidit jaksatte jumppailla ja missa valissa? Otan vinkkeja vastaan kiitollisena!

Se on helppoa, kun on oma ravintoneuvoja ja personal trainer. Julkisuuden henkilöillä on myös varmaan motivaatio on aivan eri luokkaa kun monella taviksella. ja luulen kyllä että karitan elämä on hyvin hyvin kurinalaista..

 

[Tarika]

No eiköhän se Karitakin ihan tavallista elämää vauvansa kanssa elele. Toisilla lähtee raskauskilot heti, itse olen samanlainen. Molempien vauvojen jälkeen alle puolessa vuodessa alle lähtöpainossa, enkä ole treenaillut mitenkään ylenpalttisesti, kävelyllä käyn illalla pari kertaa viikossa jos jaksan. Jos ruokavalio on kunnossa ei ylimääräistä pitäsi hirveästi tullakaan, raskauden aikana tai muutenkaan.

 

[tikss]

Ei kannata verrata itseään henkilöön, joka ammatikseen esiintyy. Hän oli jo ennen raskauttaan huippukunnossa, huolehti varmaan raskausaikana ettei ylimääräisiä kiloja tullut, ja heti raskauden jälkeen oli tosiaan kaikki mahdollinen apu käytettävissä kilojen pudottamisessa.

Itselläni ekassa raskaudessa tuli 20 kg, niistä jäi 5 kg ylimääräistä toiseen raskauteen. Toisessa raskaudessa tuli 10kg. Synnytyksestä nyt 6kk ja olen päässyt lukemaan ennen toista raskautta. Eli vielä olisi 5kg pudotettavana että olisin lukemissa ennen raskauksia.
Vatsa on edelleen löllöä taikinaa, mutta pikkuhiljaa olen alkanut kiinteyttämään. Raskaus on kuitenkin rankimpia asioita, joita kroppasi tulee ikinä kokemaan!! Anna sille aikaa rauhassa palautua. Muistan kuulleeni, että vie ainakin vuoden, kunnes kroppa on täysin palautunut raskaudesta.

Nauti vauvastasi, lepää tarpeeksi, ja aloita liikkuminen kun tuntuu hyvältä. Vaunulenkkejä vauvan kanssa, pikku kävelylenkkejä vauva kantorepussa, 15 min jumppaa illalla telkkarin ääressä. Kiinnitä huomiota ruokailuusi, syö säännöllisesti, ettei nälkä pääse yllättämään. Väsyneenä tulee helposti sorruttua naposteluun.

Iloista kevättä!

 

[jepskeikkaa,]

Kyllä se ennen raskautta hankittu lihaskunto (ja raskauden aikana tehty liikunta ja terveellinen ravinto) auttavat raskauden jälkeenkin. Itse olen liikunnan ohjaaja ja teen noin 10h viikossa erilaisia jumppaohjauksia. Liikuntaa harrastin läpi koko raskauden ja palautuminen kävi todella nopeasti. Vaikka nyt en ole ehtinyt hirveästi liikuntaa harrastaa, vartaloni on samanlainen kuin ennen raskautta. Synnytyksestä on nyt 3kk. Kiloja on jopa -5 alkuraskauteen verrattuna.

 

[juuh]

Samaa mieltä jepskeikkaan kanssa. Jos on jo valmiiksi liikunnallinen ja hyvässä kunnossa ja jatkaa samaa rataa raskauden ajan, on palautuminenkin nopeampaa. Itseä oikein harmittaa, kun tän raskauden aikana liikunta on ollut kiellettyä verenvuotojen ja supistusten takia. Tulee olemaan tosi rankka homma saada itsensä edes jonkinlaiseen kuntoon tän jälkeen. Vähän kerrallaan, kyl se siitä!

 

[Hoikkeliini]

ja saanhan minä..mielipiteeni.
Karita on mielestäni kaikkea muuta kuin äidillinen olemukseltaan. Oikeastaan ihmettelen kuinka on perheen perustanutkaan. Luulempa että tarkkaan harkittu ja suunniteltu ohjelma liikunnalle ja ravitsemukselle ensin laadittu. Ettei vaan pääse elimistössä muutos näkymään liikaa. Vaikka onhan kyse suurimmasta asiasta naisen elimistössä. Minä en ymmärrä liikaa rajoittuneisuutta tai liikaa itsekkyyttä.
Jos katsotaan kauneimmista suomalaisista naisista lukeutuvaa Janina Frostellia..eipä ole tuon huippumallin päihittänyttä suomessa vielä! Ja kuinka upea nainen raskauksien jälkeenkin , eikä näytä liian riutuneelta tai orjalliselta elämä.
Asiahan on toki niin että oma minäkuva ratkaisee..miltä minä haluan näyttää..mitä olen sen eteen valmis tekemään. Miksi?!
Liikunnallisuus on aina pelkkää plussaa. Rajansa silti kaikella.
Minä ihailen karita vs Janina ehdottomasti Janinaa. Halusin nostaa tämän pointin esille. Karitan ihalijat senkun jatkakoot.

 

[tikss]

ja toinen kaunis julkkis-äiti on Lola Odusoga.

 

[Alkuperainen pullukka]

Ei Karita mikaan mun idolini ole, enka unelmoi hanen kropastaan, vaikka upea onkin. Olen tyytyvainen elamaani, myos paasaantoisesti peilikuvaani (mita nyt tuo lollomaha alkaa vahan arsyttamaan) ja kiitollinen kaikesta mita minulle on siunaantunut.

Ihailen kuitenkin Karitan kurinalaisuutta, motivaatiota ja energisyytta. Minulle ainakin on TODELLA haasteellista sovittaan yhteen vauvan- ja kodinhoito, mieheni huomioiminen ja viela omat jumppailut. Tuntuu etta omaa aikaa ei ole. Tai ne pienet omat hetket kaytan mielummin rentoutumiseen kuin hikoiluun... Ennen raskauttani urheilin reippaasti 5-6 kertaa viikossa ja olin timmissa kunnossa. Kiloja tuli raskauden aikana noin 12, mutta palautuminen on tosiaan ollut hitaanpaa kuin olisin kuvitellut. (Ehka myos sektio vaikuttaa osaltaan) En ma tasta mahasta jaksa niin kovia paineita ottaa, mutta mulle on vaan vaikeampi paasta taas treenailun makuun. Olisin kaivannut vinkkeja mita muut aidit onnistuvat? Ja kuka auttaa vauvanhoidossa jumpan ajan? Vai jumppaatteko kotona?

 

[vauvajumppa]

Ei Karita mikaan mun idolini ole, enka unelmoi hanen kropastaan, vaikka upea onkin. Olen tyytyvainen elamaani, myos paasaantoisesti peilikuvaani (mita nyt tuo lollomaha alkaa vahan arsyttamaan) ja kiitollinen kaikesta mita minulle on siunaantunut.

Ihailen kuitenkin Karitan kurinalaisuutta, motivaatiota ja energisyytta. Minulle ainakin on TODELLA haasteellista sovittaan yhteen vauvan- ja kodinhoito, mieheni huomioiminen ja viela omat jumppailut. Tuntuu etta omaa aikaa ei ole. Tai ne pienet omat hetket kaytan mielummin rentoutumiseen kuin hikoiluun... Ennen raskauttani urheilin reippaasti 5-6 kertaa viikossa ja olin timmissa kunnossa. Kiloja tuli raskauden aikana noin 12, mutta palautuminen on tosiaan ollut hitaanpaa kuin olisin kuvitellut. (Ehka myos sektio vaikuttaa osaltaan) En ma tasta mahasta jaksa niin kovia paineita ottaa, mutta mulle on vaan vaikeampi paasta taas treenailun makuun. Olisin kaivannut vinkkeja mita muut aidit onnistuvat? Ja kuka auttaa vauvanhoidossa jumpan ajan? Vai jumppaatteko kotona?

me käydään vauvajumpassa. Olen tykännyt kovasti. Tämä jumppa on kunnon jumppa äidille ja vauvat ovat enempikin vain menossa mukana mutta tykkäävät kovin. Lisäksi vaunulenkkejä. Mä en malta illalla mennä jumppaan kun koko perheen yhteistä aikaa on muutenkin niin vähän. Nyt odotan fillarikelejä. Vauva istuu jo joten istuin taakse ja menoksi. Tuohon motivaatioon: itselläni on ainakin niin että kun saa liikkumiseen säännöllisen rytmin niin sitten sitä alkaa automaattisesti kaipaamaan ja liikkumaan lähtö on helppoa. Mutta nyt tuo moodi on hukassa, ehkä se joskus löytyy

 

[juuh]

Meillä molemmat vanhemmista "harrastavat" kuntosalilla käymistä. Se on siitä hyvä, ettei ole aikatauluun sidottu, ei tarvitse olla juuri tiettynä kellonaikana jumpassa. Yleensä yritettiin ennen tätä kolmatta raskautta tehdä niin, että kumpikin käy kerran arki-iltana ja kerran viikonloppuna. Silloin jää vielä kolme yhteistä arki-iltaakin. Lapset on helppo jättää isälle viikonloppuna esim päiväunien ajaksi. Lapsi vaan nukkumaan ja isälle itkuhälytin käteen. Pyöräily, lenkkeily, rullaluistelu on myös hyviä, kun ei tarvitse erikseen lähteä minnekään liikuntapaikkaan, vaan vain ovesta ulos. Voin kokemuksesta sanoa, että sulla nyt on vielä helppoa ottaa omaa aikaa, sitten kun molemmat ovat töissä, on arjen pyörittäminen jo astetta vaikeampaa. Itse en töissä ollessani oikein raaskinut käyttää edes yhtä iltaa viikosta omaan kuntoiluun, kun aika lasten kanssa oli muutenkin vähäistä.

 

[meil,]

Mulla onneksi kuntoilu hoituu työaikana, mutta muu kuntoilu menee sitten lasten ehdoilla. Kerran viikossa käyn toisen kanssa uimassa. Mukana on lapsen täti, jonka kanssa sitten vaihtelemme lapsen vahtivuoroa lastenaltaassa. Näin saamme molemmat tunnin uintiaikaa. Toinen liikuntakeino on osallistua vauvavanhempi jumppaan ja kesällä taas mennään vapaapäivinä urheilukentälle. Siellä lapset saavat keskellä heitellä palloa, hyppiä ja pomppia samalla kun äippä kiertää rataa juosten. Myös salin lapsiparkki on tullut lapsille tutuksi. Syksyllä olisi tarkoitus viedä lapset myös liikuntaleikkikouluu, jolloin itse pääsee samaan aikaan salille rehkimään.

 

[nii nii]

Kuulostaa osittain tutulta nuo ap:n ajatukset. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen jatkoin entisiä liikuntaharrastuksiani 2iltana/vko ja lisäksi tein mielelläni reippaita vaunulenkkejä, saatoin kävellä 4km edestakaisen matkan postiin tai kauppaan ihan huvikseni. Toisen lapsen synnyttyä (vanhempi silloin alle 2v.) lässähdin. Pistän kyllä omalla kohdallani tuon enimmäkseen väsymyksen piikkiin. Kun olen liian väsynyt, käytän mieluiten aikani syömiseen tai löhöilyyn (...ja sitten soimaan itseäni...) Ja jostain syystä tuntui väärälle laittaa isä yksin vastuuseen kahdesta pienestä lapsesta (...tämäkin ihan hölmö ajatus...).

Vasta kun pienempi oli lähempänä 1v. sain itseäni niskasta kiinni (ei enää yövalvomisia ja tajutonta univelkaa). Olen ottanut itselleni liikuntaharrastuksen 3x/vko ja lisäksi muuta omaa aikaa kaupungilla asiointia tms YKSIN muutamana päivänä viikossa ja näillä hoidan paitsi kuntoa, myös muuta jaksamistani. Osa menoista toteutuu tarkoituksella myös lasten iltatoimien ja nukutuksen aikaan, jolloin mies saa hoitaa nämäkin hommat yksin.

Minulle ainoa tapa saada omaa aikaa liikunnalle ja muullekin oli asioiden aikatauluttaminen kalenteriin ja niistä kiinni pitäminen. Ajatuksena tylsä, mutta minä en tosiaan saanut millään aikaiseksi ryhtyä kotijumppaamaan ja lenkkeilemään lasten kanssa. Toisaalta kun mulla ei noita raskauskiloja tai ylipainoakaan ole kertynyt, niin ei aluksi siitäkään motivaatiota irronnut. Mutta kun olin vuoden tekemättä mitään ja katsoin peilistä väsynyttä naamaani ja huonoa ryhtiäni niin siitä sitten sain sen alkukipinän.

Omien kokemuksieni perusteella suosittelisin miettimään muutamaa asiaa:
Jaksaisitko harrastaa enempi liikuntaa, jos jakaisit lapsenhoitovastuuta enemmän miehellesi/isovanhemmille? Luotatko muihin riittävästi lapsesi hoitajana?
Auttaisiko säännöllinen maksettu harrastus tiettynä iltana viikossa ja mahdollisesti yhdessä kaverin kanssa niin ei tulisi niin helposti peruttua menoa?