Karies ja vauvan pussailu

[hammaskeijunen]

En ole kyllä pussaillut lapsiani suulle. En halua tartuttaa vauvan suuhun omia suupöpöjäni olivatpa ne sitten kariesta, ientulehdusta, hammaskiveä tms. Toisekseen mieheni tupakoi, joten en TODELLAKAAN halua, että hän suoraan vauvan suulle pussaisi tupakkajäämiään, kun muutenkin ärsyttää, kun toinen ei kertakaikkiaan vaan pääse irti tuhmarullistaan.

Kolmanneksi suulle pussailu on myös infektioriski eli esimerkiksi jos olen sairastumassa flunssaan, niin ennenkuin oireet alkavat, niin tartutan jo muita pusuttelulla. Meidän perheessä on nimittäin ihan käytännössä todettu se, että flunssa tarttuu meidän vanhempien kesken, mutta ei vanhemmilta lapsille eikä lapsilta vanhemmille. Uskon, että syynä on juuri tuo pussailu. En myöskään haluaisi, että jos saisin herpesviruksen huuleen (vaikkei sellaista nyt olekaan, mutta mistään en tiedä, vaikka sellainen joskus tulisikin), niin tietämättäni vielä viruksen olemassaolosta menisin tartuttamaan sen lapsiini.

Hellyyttä voi mielestäni osoittaa muutoinkin kuin suoraan suulle pussaamalla. Ihmiskehossahan on satoja kohtia, joihin voi suukottaa. Minulta suurin osa pusuista tulee otsalle, päälaelle, poskiin ja vaikkapa vaipanvaihdon yhteydessä jalkapohjiin.

Meillä esikoinen on jo 13-v ja hänelläkään kuten ei muillakaan lapsilla ole yhtään reikää, vaikka meillä vanhemmilla on yllinkyllin reikiä. Olen varma, että säännöllinen hampaidenharjaus 2x/pv + ksylitol-purkka aterian päälle + turhan bakteerirasituksen välttäminen (en suukottele suulle enkä muutoinkaan anna pöpöjeni kantautua lapsen suuhun) on se syy lasten hampaiden hyvään kuntoon. Olen varma, ettei heillä sen kummosempi hammasluu ole kuin muillakaan.

Olin juuri esikoisen koulussa vanhempainillan yhteydessä olleessa hammashoitajan valistuksessa ja teksti oli karua kuultavaa: suomalaislasten hampaat ovat surkeassa kunnossa. Eurooppalaisista lapsista Suomi oli kolmanneksi viimeinen ja takana oli muistaakseni Romania... Pikkulapsien hampaiden reikiintymisen syynä on lähes aina vanhemmat.

 

[heinis07]

Niin, tosiaan meilläkin pestään lasten hampaat perusteellisesti aamuin illoin ja isompi saa joka syönnin jälkeen ksylitolipastillin tai -purkan. Olkoon se sitte välinpitämättömyyttä. Kaikessa ku ei jaksa eikä viitti olla täydellinen! Ja että ihan nyt pelleillään oman lapsen terveydellä? Huh huh mitä soopaa.

 

[Kääkkistä]

Mulla on tän asian kanssa ihan huono omatunto..Meillä kyllä pussaillaan ja myös isovanhemmat tekevät niin. (En jostain syystä pidä siitä, musta se on meidän perheen juttu..) Pyrimme käyttämään omia ruokailuvälineitä, mutta joskus suuhun livahtaa isän tai äidin lusikka tms.. Isovanhemmat antavat omilta lautasiltaan, omilla välineillään maistaa ruokaa, mikä on raivostuttavaa... Toivottavasti lapsi olisi perinyt mun hammaskalustoni, sillä keskimääräisellä hoidolla ei lainkaan ole reikiä tullut.

 

[neuvolan ohjeista]

Meillä eka hampulääkäri vasta 3 vuotiaana. Hammashoitajalle käynti 2 vuotiaana. Kunta säästöliekillä. Ainut ohje minkä saimme neuvolasta 3kk:n ikäisenä oli monistelappu, jossa oli, että hampaiden harjauksen harjoittelu on hyvä aloittaa, kun eka hammas puhkeaa ja tahnaa pikkuriikkinen määrä kun poskihampaat alkaa puhjeta. Eli se siitä hyvästä infosta jne.. asioiden suhteen.
Meillä pestään hamput joita 6kpl kaks kertaa päivässä. Mitään tietoa ei ole, koska voi aloittaa antamaan xylitol-pastilleja. Pusutetaan huulille myöskin ja ruokaa olen puhaltanut jäähdyksiin ja alahuulella kokeillut. Saman lusikan olen esim. reissussa nuolaissut, kun pesumahdollisuutta ei ole ollut.
Tästäkin asiasta voi mun mielestä vetää itsensä tosi lujille, mutta kaikkea ei vain voi estää. Miettikäähän, jos lapsi vaikka hoidossa ja maistaa samaa lelua kuin joku muu. Tällä jollain muulla voi olla KAries vaikka hänen vanhemmat olisivat olleet kuinka tarkkoja. Ei siihen paljon muuta tarvitse, kaikelta ei voi suojella vaikka kuinka itsekin sitä haluaisin. JNE........

 

[kapum]

Vaikka lapsi laittaisi suuhun lelun joka on ollut toisen lapsen suussa tai joskus sattuisi pusu eksymään lapsen huulille, ei se silti tarkoita että lapsi on lopullisesti saanut karieksen ja että suuta ei kannattaisi enää suojata karies-bakteerilta. Käsittääkseni karieksen tarttuminen ei ole ihan on/off -juttu. Meillä ollaan kiinnitetty hampaiden suojelemiseen (ja muihin terveysasioihin) tosi paljon huomiota. Muuten ollaan suurpiirteisempiä, esim. koti ei aina ole pullantuoksuinen ja tavarat paikoillaan...

 

[taas tätä]

Tuossa eräässä artikkelissa oli maininta, että lasten hampaat ovat heikommassa kunnossa kuin 20 vuoteen. Eikö karies-bakteeri ole sitten ennen levinnyt suun kautta, ajatellen esim. meidän vanhempia tai vaikka isovanhempia. Kyllä varmasti hamasta historiasta lähtien ollaan lapsia pussailtu suulle ja ainakin minun suvussani on hyvähampaisia ihmisiä. Ennen aikaan ei varmaankaan ole ollut niin tarkkaa tuon suuhygienian kanssa (esim. sota-aikoina) ja hampaat pestiin kun tuntu, että oli tarvetta. ihmettelen kyllä minäkin, miksi nyt on alettu niin kauheasti vouhottamaan tästä, että äideille menee plasmat sekaisin kun yrittävät estää omaa sylkeä joutumasta lapsen suuhun.

Meillä ainakin vauva tykkää tukkia sormia vanhempien suuhun kun liikutamme suuta. Tuon jälkeen kun sitten pitäisi aina pestä lapsen kädet, ettei vain tuki niitä samoja sormia omaan suuhun.

Kohta varmasti tulee taas joku uus tutkimus, joka kumoaa edellisen. Niinhän se aina menee. Sitä odotellessa, välttäkää nyt pussailemasta lapsianne suulle!!

 

[murmur=(]

totta kai jos lasten hampaiden kunto on aina vanhempien vastuulla mutta jos ennen on riittänyt 2xpesu niin miksei enään. nyt vouhotetaan jostain suukottelusta, seuraavaksi se on varmaan lasten hyväksikäyttöä jos antaa suukon suulle omalle lapselleen.

 

[hellii]

En ole kyllä pussaillut lapsiani suulle. En halua tartuttaa vauvan suuhun omia suupöpöjäni olivatpa ne sitten kariesta, ientulehdusta, hammaskiveä tms. Toisekseen mieheni tupakoi, joten en TODELLAKAAN halua, että hän suoraan vauvan suulle pussaisi tupakkajäämiään, kun muutenkin ärsyttää, kun toinen ei kertakaikkiaan vaan pääse irti tuhmarullistaan.

Kolmanneksi suulle pussailu on myös infektioriski eli esimerkiksi jos olen sairastumassa flunssaan, niin ennenkuin oireet alkavat, niin tartutan jo muita pusuttelulla. Meidän perheessä on nimittäin ihan käytännössä todettu se, että flunssa tarttuu meidän vanhempien kesken, mutta ei vanhemmilta lapsille eikä lapsilta vanhemmille. Uskon, että syynä on juuri tuo pussailu. En myöskään haluaisi, että jos saisin herpesviruksen huuleen (vaikkei sellaista nyt olekaan, mutta mistään en tiedä, vaikka sellainen joskus tulisikin), niin tietämättäni vielä viruksen olemassaolosta menisin tartuttamaan sen lapsiini.

Hellyyttä voi mielestäni osoittaa muutoinkin kuin suoraan suulle pussaamalla. Ihmiskehossahan on satoja kohtia, joihin voi suukottaa. Minulta suurin osa pusuista tulee otsalle, päälaelle, poskiin ja vaikkapa vaipanvaihdon yhteydessä jalkapohjiin.

Meillä esikoinen on jo 13-v ja hänelläkään kuten ei muillakaan lapsilla ole yhtään reikää, vaikka meillä vanhemmilla on yllinkyllin reikiä. Olen varma, että säännöllinen hampaidenharjaus 2x/pv + ksylitol-purkka aterian päälle + turhan bakteerirasituksen välttäminen (en suukottele suulle enkä muutoinkaan anna pöpöjeni kantautua lapsen suuhun) on se syy lasten hampaiden hyvään kuntoon. Olen varma, ettei heillä sen kummosempi hammasluu ole kuin muillakaan.

Olin juuri esikoisen koulussa vanhempainillan yhteydessä olleessa hammashoitajan valistuksessa ja teksti oli karua kuultavaa: suomalaislasten hampaat ovat surkeassa kunnossa. Eurooppalaisista lapsista Suomi oli kolmanneksi viimeinen ja takana oli muistaakseni Romania... Pikkulapsien hampaiden reikiintymisen syynä on lähes aina vanhemmat.

Ensinnäkin: Kyllä sinä tiedät jos sulla on herpes, sitä ei kerta kaikkiaan voi olla tuntematta tai tuntematta!!

Toiseksi: Flunssa kyllä tarttuu jos on tarttuakseen, ei se pusuja vaadi!!

Kolmanneksi kysymys: Mitä minun pitäisi tehdä kun minun vuoden ikäinen lapseni tulee ihan yllättäen suukottamaan minua? Työntää pois? On kai ottanut isiltä ja äitiltä mallia jotka suukottelevat usein

 

[Kolmannesta kohdasta]

Kolmanneksi kysymys: Mitä minun pitäisi tehdä kun minun vuoden ikäinen lapseni tulee ihan yllättäen suukottamaan minua? Työntää pois? On kai ottanut isiltä ja äitiltä mallia jotka suukottelevat usein

Onpa hassu kysymys. Johonkin ne rajat pitää vetää, miksi ei sitten siihen suulle suukottamiseen? Voi kääntää nätisti tarjolle posken ja hymyillä lapselle, pusuttaa sitten vastavuoroisesti itse häntä Ei poskelle pusuttaminen ole sen vähemmän rakastettavaa kuin suulle suukottaminenkaan. Kyllähän se raja pitää vetää silloinkin, jos lapsi haluaa tulla hyväilemään äitiä isin tapaan. Ei kaikessa voi matkia aikuisia kun on lapsi, muutenkaan.

 

[fgshgjh]

Olisi kiva tietää, että kuka oikeasti pystyy olemaan niin tarkka, ettei ikinä käytä samaa lusikkaa jne omassa ja vauvan suussa, ja aina muistaa olla pussaamatta lasta suulle... Oppiikohan se lapsi myöhemmälläkään iällä suukottamaan suulle, jos on oppinut ettei niin tehdä?! Kyllä meillä ainakin typy tulee välittömästi vaatimaan isiltä pusuja myös, kun näkee minun ja mieheni suukottelevan! Selosta siinä sitten reilun vuoden ikäiselle että ei isi nyt pussaa sinua...

Täällä ilmoittautuu yksi. Minulla ei ole mitään ongelmaa käyttää eri lusikoita ja pusutella poskelle.

Ei minunkaan lapsuudessani koskaan suulle pussattu. Se oli vain aikuisten tapa. Kyllä sitä sitten teininä ihan varmasti oppii suulle suukottamaan.

 

[1.]

"Kyllähän se raja pitää vetää silloinkin, jos lapsi haluaa tulla hyväilemään äitiä isin tapaan. Ei kaikessa voi matkia aikuisia kun on lapsi, muutenkaan."
Voi hyvät hyssykät sentään! Ja kuinkahan moni hiplailee toisiaan lasten nähden?! Ei meillä kyllä lapset oo koskaan tullu mua pimpistä tai tisseistä koskettelemaan, vaikka iskä meidän kahestaan ollessa niin tekee! Kyllä siinä lapsi on ihmeissään, jos äiti ja iskä pussailee toisiaan suulle, mutta lapsi ei saa niin tehä. Musta se on toisen tunteiden torjumista, jos käännetään poski pusun kohteeks. Miltä itestä tuntuis, jos mies kääntäis joka kerta päänsä, kun sitä koittaa pussata?

 

[lusikka soppaan]

Pakko se on itsekin jo tähän jotain sanoa. Minun käsittääkseni viime aikojen otsikot hamapiden huonosta kunnosta on koskenut nimenomaan hampaiden huonoa harjaamista ( suomalaiset pesee harvimmin pohjoismaalaisista, vain keskim. 1 kerta päivässä) ja aterioiden välissä naposteluja, jolloin happohyökkäys koko ajan päällä ja hampaat joutuu koville. Vauvalehdessä vai Meidän perhe lehdessä oli juuri juttu, jossa oli herkkujen ylensyönnistä esim. päiväkodeissa synttärien vietossa hammaslääkärin kommentoimana, muistaakseni. Totta kai kaikki haluaisi, ettei karies tartu, mutta käytännön elämässä...? Meillä on 12 vee vanhempi sisarus pojalle ja ei hänen vauva/taaperoaikana tällaisista puhuttu. Emme millään pysty valvomaan poikien leikkiä niin, etteikö 1 vee nappulamme kesken painileikin sujauta suutaan isoveljen suulle tutkiessaan kasvoja. Esimerkiksi siis.

 

[liuku.]

Olisi kiva tietää, että kuka oikeasti pystyy olemaan niin tarkka, ettei ikinä käytä samaa lusikkaa jne omassa ja vauvan suussa, ja aina muistaa olla pussaamatta lasta suulle... Oppiikohan se lapsi myöhemmälläkään iällä suukottamaan suulle, jos on oppinut ettei niin tehdä?! Kyllä meillä ainakin typy tulee välittömästi vaatimaan isiltä pusuja myös, kun näkee minun ja mieheni suukottelevan! Selosta siinä sitten reilun vuoden ikäiselle että ei isi nyt pussaa sinua...

Täällä ilmoittautuu yksi. Minulla ei ole mitään ongelmaa käyttää eri lusikoita ja pusutella poskelle.

Ei minunkaan lapsuudessani koskaan suulle pussattu. Se oli vain aikuisten tapa. Kyllä sitä sitten teininä ihan varmasti oppii suulle suukottamaan.

Ei mullekaan ole ongelma käyttää eri lusikkaa, mutta tytölle on . Monet kerrat on nappassut jonkun lusikan pöydältä tai mukin. Myös olen huomannut, että kaverit ei paljon multa kysele, jos tyttö päättää esim. syöttää heitä omalla lusikallaan ja syö siitä sitten itsekin. Siitä on joskus tehnyt mieli sanoa, mutta kun on ollut jo liian myöhästä, niin olen antanut asian olla ja päättänyt olla ottamatta asiasta stressiä.

 

[NÄin meillä]

Meillä neuvola/ hammashoitola järjesti luoennon asiasta jo synnytysvalmennuksen yhteydessä. Tilaisuudessa kerrottiin reikiintymis-bakteerin tartuntavaarasta, ja kerrottiin, että bakteeri tarttuu tyypillisimmin lapsen äidiltä. Varoitettiin, että mitään mikä on ollut äidin SUUSSA ei saa laittaa lapsen suuhun. Edelleen sanottiin myös, että suukottelua ei tarvitse välttää - ei myöskää suulle suukottamista, "koska harvoin lapsen ja vanhemman välisissä suusuukoissa sylkeä niin paljon vaihtuu" (hammashoitajan sanat). Äiti voi vähentää bakteerin tartuntariskiä syömällä säännöllisesti Xylitol-tuotteita. Toisaalta bakteerin voi saada myös esim. päivähoidossa, kun lapset laittavat suuhunsa samoja leluja.

Meillä on pussattu suulle kevyesti, huulet toisia "hipaisten". Jos lapsi on päässyt tunkemaan sormet suuni siälle, olen pessyt lapsen kädet. Samaa lusikkaa tai mukia ei olla käytetty eikä samalta lautaselta syödä. Sekä minä että lapsi käytämme xylitol-pastilleja ja hampaat pestään aamuin ja illoin. Toisaalta lapsi on päässyt juomaan kaverinsa mukista ja nuoleskelemaan kaverin leluja. Ja varmaan on jossain välissä päässyt esim. tarttumaan isovanhempia huulesta tms. Tartuntariski on varmasti olemassa. Mutta minkäs sille voi, kaikkea ei voi vahtia. Hammashoitaja muistutti myös, että bakteerin tartunta ei ole maailmanloppu, sillä hyvällä hammashoidolla voi joka tapauksessa ehkäistä reikiintymistä ja pitää suun kaikesta huolimatta hyvässä kunnossa.

 

[Bad Tooth Fairy]

Kiitos "Näin meillä"; juuri tuontyyppistä tietoutta kaipailin Katselin nimittäin paria juttua aiheesta ja niissä puhutaan vaan "siirtymisestä syljen välityksellä" eikä käytännössä mistään käy ilmi että paljonko sitä sylkyä tarvitaan...että jos se lusikkaan puhaltaminen on jo liikaa niin hävitty sotahan se sitten on vaikka miten ois pussailematta.

 

[Hammaslääkäri]

Hammaslääkärinä kommentoisin keskustelua: Karies on todellakin streptococcus mutansin aiheuttama krooninen tulehdussairaus, ja infektio tarttuu yleensä äidiltä (tai isältä), alle 3-vuotiaana. Tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa, että karies olisi perinnöllistä, ainoastaan hampaidenhoitotavat periytyvät: miten hoidat omia hampaitasi ja opetat lastasi hoitamaan hampaitaan sekä asenteen suunhoitoon, nämä "periytyvät". Bakteeri ei tartu vauvalle hampaattomaan suuhun.

Ei tietenkään kukaan voi valvoa, etteikö lapsi joskus laittaisi kaverinsa lusikkaa suuhun, mutta miksi tieten tahtoen itse tartuttaisi lapselleen infektion käyttämällä lapsen lusikkaa tai tuttia omassa suussa, kun tietää infektioriskin? Omille lapsilleni olen ruoan lämpötilaa testatakseni tipauttanut lapsen ruokaa kädenselälleni ja nuolaissut siitä suuhuni tai maistanut ruokaa toisella lusikalla. Eipä tuo mitenkään vaikeaa ole. Lattialle pudonneen tutin voi huuhtaista hanan alla ja pitää mukana varatuttia ellei tuttia pääse huuhtelemaan.

Silloin tällöin lapselle annetussa huulisuukossa ei mitään vaarallista ole, lapsia saa suukotella ihan rauhassa Lastenhoitoon annetut ohjeet taitavat usein olla sellaisia, jotka ärsyttävät ihmisiä. En minäkään pidä siitä että joku esimerkiksi "viisaana" komentaa tekemään toisin kuin teen. Jokainen haluaa varmasti parasta omalle lapselleen. Omaa asennetta tietysti voi tarkastaa, voisinko tehdä jotain toisin / vielä paremmin? Tiedän ammattihenkilönä, että karies on pienten lasten keskuudessa lisääntymässä, ja jokainen ikävä pienen lapsen hampaanpaikkaus on surullista ja liikaa. Maitohampaissa karies etenee vielä paljon nopeammin kuin pysyvissä hampaissa. Kun vielä keinot ehkäistä reikiintyminen ovat yksinkertaisia, niin toivoisin ihmisten miettivän toimintaansa, voisinko estää omien sekä lapseni hampaiden reikiintyminen vielä paremmin?

 

[hammaslääkäri kertoi minulle]

Lasta EI saa pussata suulle, Ei saa käyttää samaa lusikkaa jne. Streptococcus mutans tarttuu ja kun sen lapsi saa, on hampaiden reikiintymisriksi olemassa. Jos ei tartuntaa 10-v mennessä saa, säästyy reikiintymiseltä. Itselläni on 1 reikä eli ko. bakteeri minulla on. En pussaa lasta suulle, koska haluan, että hänellä on paremmat lähtökohdat hyville hampaille kuin minulla itselläni.

 

[hammaslääkäri kertoi minulle]

Ja minun lastani ei muuten kukaan muukaan pussaile suulle. Sitten kun on teini-iässä, voi itse valita pusutettavansa. Ja syy on ensisijaisesti tämä kariesasia, toissijaisesti se, että meidän perheessä osataan rakkautta ja läheisyyttä osoittaa vanhempi-lapsisuhteessa myös halauksin ja poskipusuin.

 

[hammaslääkäri kertoi minulle]

Ja minun lastani ei muuten kukaan muukaan pussaile suulle. Sitten kun on teini-iässä, voi itse valita pusutettavansa. Ja syy on ensisijaisesti tämä kariesasia, toissijaisesti se, että meidän perheessä osataan rakkautta ja läheisyyttä osoittaa vanhempi-lapsisuhteessa myös halauksin ja poskipusuin.

 

[hjsyjn]

Voi kristus! Meillä on muutakin elämässä kuin hampauden ajatteleminen ja hysteerinen varjelu Me esim. suukotellaan, halitaa, leikitään , ulkoilaan lauletaan, yms. kivaa hampaita ajattelematta

 

[:*]

Lääkäri sanoi minulle, että karies voi tarttua 1 ikävuoteen asti ja sen jälkeen ei tarvitse asiasta hysterisoida. Meillä kyllä ollaan pusuteltu. Ei voitaisi olla pusuttelematta. En usko, että bakteeria nyt niin ylenmäärin eläisi huulillani, että se estäisi pusuttelemisen, mutta eihän mistään voi olla varma. Lääkäri myös sanoi, ettei se nyt yhdestä kerrasta välttämättä tartu, mutta ei mikään ole varmaa. Olen nyt siinä iässä, että suurella osalla tuttavistani on vauvoja ja voin sanoa, että kaikki näistä tuntemistani äideistä pusuttelee lapsiaan huulille ja silti karies bakteeri on vähentynyt maassamme. Ketään en kehoita pusuttelemaan huulille. Tehkää kuinka parhaaksi näette tai konsultoikaa omaa hammaslääkäriänne.

 

[Hammaslääkäri]

Kommentoisin vielä: karies voi periaatteessa tarttua missä iässä vaan, mutta riskialttein aika on alle kolmevuotiaana, kun maitohampaat vielä puhkeavat. En suinkaan innosta ketään pussailemaan lapsiaan suulle, mutta satunnainen pusu tuskin maata kaataa. Todellakin on muitakin hellyydenosoituskeinoja Karies ei myöskään valitettavasti enää ole kovasti vähentynyt maassamme, riippuu tietysti millaisella aikavälillä asiaa tarkastelee.