Karies- ja muiden suun bakteerien tarttuminen vauvalle/lapselle, miten neuvoa isovanhempia suun hygieniasta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vieras"

Vieras
Meillä on nyt se tilanne, että vauvalla on ensimmäiset hampaat puhjenneet ja haluaisimme välttää mahdollisimman pitkään välttää kaikki karies- ja muiden suun bakteerien tarttumisen vauvaan. 2,5-vuotiaaksi pitäisi erityisen huolella estää bakteerien tarttuminen lapseen.

Itse toki tiedämme miten välttyä tartuttamasta oman suun bakteereita vauvalle. Emme siis suukottele suulle, käytä tutti tai lusikkaa omassa suussa, suukottelee vauvan käsiä, jotka laittaa suuhunsa. Mutta miten saisimme kerrottua nämä ohjeet myös isovanhemmille, jotka kyllä jaksavat meitä neuvoa imetyksessä ja kaikessa muussa ja tietenkin niin miten ennen tehtiin. Heille kun kertoo, miten me tehdään ja mikä on nykyinen suositus, niin loukkaantuvat. Itse kyllä olen tiukka ja voisin jopa tulostaa netistä tietoa, artikkeleita ja ohjeita isovanhempien luettavaksi, mutta mies ei uskalla sanoa omille vanhemmilleen mitään, vaikka muuten on jämäkkä mies.

Yhdellä isovanhemmalla on karies ja helikobakteeri mahalaukussa, ne tarttuvat kyllä syljen välityksellä lapseen. Tämä isovanhempi suukottelee varsinkin vauvan käsiä jatkuvasti ja vauvahan laittaa jatkuvasti käsiään suuhun. Pelkään että bakteeri tarttuu näin. Yhdellä isovanhemmista on paridontiitti ja sitäkään en lapselleni halua!
 
Vauvalla Einolle syntyessään mitään bakteeria suussa, vaan kulkeutuu/tarttuu muiden ihmisten syljen mukana. Sanotaan, että suvussa on huonot hampaat ja hammasluut, jos kaikilla on reikiä ja huonot hampaat. Näin se ei ole, vaan suut ovat täynnä niitä karies- ym. suun bakteereja!
 
Kyllä minä veisin kirjallisia neuvoja isovanhemmille. Minä pyysin aikanaan hammashoitajalta esitteitä asiasta ja heillähän niitä on juuri tätä varten. Kai ne isovanhemmatkin haluaa että lapsella on terveet hampaat suussa? Eivät halua sairastuttaa lasta? Ajattelevat hänen parastaan ja haluavat tälle pelkkää hyvää? Tulevatko lapsen mukaan hammaslääkäriin kun reikiä sitten joudutaan paikkaamaan? Joudutaan nukuttamaan että reiät saadaan paikattua jne..Tämmöisiä lauseitakin voisi asiaa esitellessä käyttää.

Aluksi kankeaa ja hankala muistaa kun ovat toisenlaiseen tottuneet ja kyllä siinä vanhemman muistutusta usein ainakin meillä tarvittiin mutta sitkeällä työllä tuloksia saatiin =) Tsemppiä! Äläkä anna periksi, asia on tärkeä ihan koko loppuelämää ajatellen!
 
Kerrotte mitä asiasta tiedätte ja tulostatte artikkeleita tai pyydätte vaikka neuvolasta/hammaslääkäristä jonkun ohjevihkosen jonka antaa isovanhemmille. Teidän pitää vaan olla tiukkoja, ei kannata riskeerata lapsen suun terveyttä vain siksi ettei kehtaa "loukata", itse en ainakaan halauisi että lapsi joutuu kärsimään reikiintyneiden hampaiden vihlonnasta, reikien porauksesta ym. kivuista ja toimenpiteistä ja voisin sen takia ärähtää vaikka joku siitä mulle loukkaantuisikin.

Tiedän kokemuksesta, että on tosi rasittavaa jos joku on tuputtamassa omia tapojaan ja vanhentuneita käsityksiään, eikä jaksa uskoa että suositukset ovat muuttuneet. Vaikka pitäisi nykyaikaisia suosituksia huuhaana, niin pitäisi silti kunnioittaa teidän vanhempien tekemiä päätöksiä vauvanhoidon suhteen. Joskus kun olen joutnut kuuntelemaan sitä "ei ennen vanhaa/kyllä ennenkin pärjättiin/ei ennen ollut..." -virttä, niin olen sanonut, että palataanko sitten siihen mitä ennenvanhaa oli, niin lapsikuolleisuuskin nousee samoihin lukemiin, eikä tämäkään vauva ehkä olisi hengissä...
 
Pyydä neuvolasta tai hammashoitajalta jotain ohjevihkosia, me saatiin perhevalmennuksesta jo myös isovanhempia varten kirjoitetut ohjeet, joissa selitetään, miksi kannattaa pientä varovaisuutta varsinkin huonohampaisten noudattaa. Olen itse myös puhunut tuleville isovanhemmille että kävimme sylkitestissä (joka oli ilmainen neuvolassa) jotta osattaisiin säästää vauvan hampaita tarkemmin, kun varsinkin isällään on helposti reikiintyvät "huonot hampaat", ja toivoisimme, että vauva välttäisi enimmät hammasvaivat. Voihan olla että vauva saa kuitenkin vähän tuota streptococcusta suuhunsa väkisinkin, mutta onhan se sijoitus vauvan hyvää suun terveyttä ja sitä kautta yleensäkin terveyttä ajatellen, että jos kerran asiaan voi vaikuttaa, niin ei turhaan tartuttele pöpöjä :) Kyllä luulisi isovanhempienkin sen ymmärtävän, riittäähän se jos pussailee vaikka vauvan poskia ja hellii muuten, pakkoko niitä käsiä on pussailla.
 
"Kanadalaisessa pilottitutkimuksessa D-vitamiinin puutteella on havaittu yhteys lasten kariekseen. Lapsilla, jotka kärsivät D-vitamiinin puutteesta, oli kaksi kertaa suurempi pahan karieksen riski verrattuna lapsiin, joiden D-vitamiinitasot olivat riittävät (yli 75 nmol/l). Suomessa kaikilla on alle 50 nmol/l, jos noudattaa virallisia suosituksia. Hammasluu eli dentiini on luuston tapaan elävää kudosta ja siihen kulkeutuu ravinteita."

Children with severe caries were 2X more likely to have inadequate vitamin D – July 2012 | Vitamin D Wiki


Ruuan merkitys D-vitamiinilähteenä on vähäinen: 90% ihmisen D-vitamiinista on peräisin iholta (ellei hän ota D-vitamiinia ravintolisänä). Suomalainen saa ruoastaan alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain toukokuun alusta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3, kello 10-16 välisenä aikana vähintään kädet ja jalat paljaina 30 minuuttia päivittäin. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia.

Kaikkein huonoin tilanne on maahanmuuttajilla, joilla esiintyy usein erittäin vakavia D-vitamiinin puutoksia. Syynä tähän on tumma iho ja ruokavalio. Heidän kotimaassaan UVB-indeksi on läpi vuoden 8-15, kun Suomessa se on keskikesällä 3-6. Talvella Suomen UVB-indeksi on 0.
Study Shows Immigrant Children at High Risk of Vitamin D Deficiency

D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 125 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Pienille lapsille hiukan vähemmän.

Meillä "asiantuntijat" Christel Lamberg-Allardt ja Suvi Virtanen jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 10 µg/vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan osa pienistä lapsista saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka he väittävät riittävän kokonaisterveydelle. Muilla ihmisillä veren D-vitamiinipitoisuus on selvästi alle 50 nmol/l.

Lisäksi he pelottelevat syövällä ja kuolemalla, jos annostuksen ylittää, vaikka D-vitamiinin puutos on linkitetty yli 70:een syöpätyyppiin ja lukuisiin eri sairauksiin (mm. I-tyypin diabetes, MS-tauti, reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin.

Pelkästään luuston hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on yli 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l.

Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin siinä missä perusverenkuva, kilpirauhasarvot sekä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin.

Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt!

Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, vaikka ei hänen mainostamiaan vitamiineja söisikään.
 

Yhteistyössä