Meillä / minulla on sellainen ongelma, että olen mustasukkainen mieheni miljoonille kapakkakavereille. Meillä on pieni vauva, eikä sekään ole riittävä syy viettää normaalia perhe-elämää, vaan mies viettää pitkien työpäivien lisäksi vähintään kerran viikossa, yleensä kahdesti usean tunnin sessioita kapakoissa, usein pikkutuntteille asti. Hän vetoaa työn tuottamaan stressiin, joka täytyy käydä nollaamassa. Oloani ei yhtään helpota se, että hän törmää usein näillä reissuillaan enemmän tai vähemmän sattumalta ex-avovaimoonsa, joka on vähintään samanlainen baarikärpänen. Mieheni on hurmaava seuraihminen, ja hän tuntee noin puoli kaupunkia, lähinnä kapakkaväkeä ja heidän kanssaan kuppia kumotaan... En koskaan nipota hänelle kotona pienestä naukkailusta, kunhan ei vain tulisi aina se levoton olo, joka saa taas lähtemään. Se, että hän latautuu mielummin kapakoissa kuin meidän luonamme kotona, saa minut tuntemaan itseni epäonnistuneeksi vaimoksi...