Moni juttu omalta kohdalta tuntuu - valitettavasti - näin jälkikäteen sellaiselta, että olisimme ehkä voineet korjata asioita edellisessä liitossa. Silloin vain tuntui siltä, että kaikki on pielessä ja että parempaa on muualla. Ehkä helpompaa olisi itselle asia perustella, jos olisi ollut "riittävät" syyt eroon tai en olisi itse "syyllinen". Nyt syyllistän itseäni, kun uusperhekuviot ovat hankalia minusta riippumatta ja koen, että lapset kärsivät. Ja tämä siitä huolimatta, että uusikin suhteeni on hyvä ja puoliso kunnollinen ja kaikilta osin hyvä minulle. Tuntuu vain jotenkin, että monelta olisi säästytty, jos erolta olisi vältytty. Mietin myös, että jos olisin ihan todella tajunnut, miten vaikeaa on perheiden yhdistäminen, olisinko siihen ryhtynyt. On minulla ollut huonoa tuuriakin. Oma ystävällisyys ja yrittäminen ei ole saanut aluksi vastakaikua, mutta nyt hitaasti ehkä... Toivon niin. Sekin on totta, että täällä kirjoittavat eniten ne, joilla asiassa on vaikeutta. Niitäkin varmasti on, joilla asiat ovat edenneet kitkatta.