Kannustiko sairaala imetykseen?

Meillä kun ei otettu missään vaiheessa edes puheeksi, kolme viikkoa tytöt oli keskolassa n 1.5-2 viikkoa letkuruokinta ja sen jälkeen pullot vaan suuhun. Ja kaikkein parasta kun itte pääsin kotiin vajaa viikko synnytyksestä, löivät sairaalan lypsykoneen mun kainaloon ja antoivat purkkeja joilla kustata maidot tytöille. Mullaku ei edes noussut maito missään vaiheessa, johtuen siitä kun en saanu olla tyttöjen lähellä (joku hormooni juttu?) näin oon kuullu.. esikoisen aikaan oli oikeet TurpoTissit olis riittäny miehellekki aamukahviin! Joo mut asiasta kolmanteen jäi aika latteet fiilikset tohon tsemppaukseen imetykses, kuis muilla?

 

mulle jäi kans vähän "huonot fiilikset" synnärin imetysohjauksesta. meillä pojat synty hyvän kokosina ja pääsivät heti osastolle minun mukana, mutta herkästi oltiin pulloa tyrkyttämässä ja koko ajan lisäruokaa antamassa... sanoivat vaan että jouduthan sinä kotonakin kuitenkin antamaan... en sillon älynnyt että ois vaan pitäny sitkeesti koittaa imettää enempi ja enempi että ois maitoo kunnolla ruennu tulemaan... ensimmäiset lapset niin ei heti kaikkea itse älynny. nyt jälkeen päin olen miettinyt että jos oisin vaan imettäny enempi niin varmaan maitoakin ois tullu enemmän kuin sen mitä kolmisen viikkoa osittain imetin...

 

Täällä myös moitteita sairaalalle,meillä tytöt pääsi heti vierihoitoon ja hoitajat auttoivat imetyksessä tyynyn avulla ja alusta asti annettiin tissin päälle lisämaitoa kun ei oma ollut kunnolla noussut. 5 päivää oltiin sairaalassa ja sitten halusin jo kotiin,että saisin imetyksen käyntiin kunnolla,missään vaiheessa eivät kannustaneet täysimetykseen tai edes sanoneet että se on mahdollista,niinpä sitten ensimmäiset 3kk tuputin vauvoille vielä pulloa tissin päälle. Sitten vaan päätin että nyt loppuu ja lopetin pullon syötön ja riittihän se oma maito tietenkin kun "tilasivat" sitä lisää. Nyt tytöt jo yli 7kk ja vielä muun ruuan ohessa imetän. Meinasin aluksi luovuttaa koko imetystouhun kanssa kun oli niin vaikeaa saada molemmat pienet tissiin kiinni yhtäaikaa ja vielä pysymään siinä,,aivan pelkäsin koska heräävät syömään,onneksi miehellä oli kärsivällisyyttä auttaa ja sitten alkoikin sujua.

 

no minkäänlaista imetysopastusta ei tullut, mutta annettiin ymmärtää että pumpata pitää kun oma maito on kuitenkin niin tärkeetä. meillä tytöt oli 2 viikkoa sairaalassa kun syntyivät 33+6. imetystä kokeiltiin ekan kerran kun tytöt olivat viikon ikäisiä ja kovan pumppailun tuloksena maitoa kyllä tuli. mutta minä myös ensikertalaisena olisin odottanut jonkinlaista opastusta imettämiseen. lastenosastolla oli vain yksi hoitaja, joka otti vauvan päästä ja tissistä kiinni ja yritti näyttää miten homma menee, mutta muut vaan ihmettelivät vieressä. kertaakaan en yhteisimetystä sairaala-aikana kokeillut, kun imettämistä varten ei ollut mitään paikkaa... vain korituoli lasten huoneessa. hoitajat vaan sanoivat että kotona sitten opettelette... noh, jäipä se opettelu aika vähiin ja ehkä kolme kertaa kokeiltiin sitten yhteisimetystä, eikä siittä oikeen mitään tullut. ehkä olis itse pitänyt vaatia sitä opastusta?!? synnärillä kuulemma on mahdollista saada kaksosimetystukihenkilö paikalle, mutta enpä silloin asiasta ollut kuullutkaan, eikä vauvat sen puolee synnärillä vieressä olleetkaan.

 

No lypsykoneen sain lainaksi kotiin kun vauvat jäi keskolaan. Toisaalta hyvä niin, sai edes vähän vietyä lapsille omaa maitoa. Kunnolla vasta kotona opettelin imettämisen ja molempien yhtäaikaisen imettämisen. Se ei vaan ollut mun juttu, vaikka ostin kaksosten imetystyynynkin. Olen imettänyt vauvat vuorotellen.

Se jäi harmittamaan kun kukaan ei kannustanut, että maito VOI riittää kahdellekin. Varmaan olisikin riittänyt, mutta kun en uskaltanut pullolisistä luopua kun pelkäsin vauvojen nälkiintyvän. Luultavasti olisi tullut enemmän maitoa, jos vauvat olisivat imeneetkin enemmän.

 

Minulla kaksoset ja sain synnytys salissa heti poijan tissille. Kummallekkin olen tissiä antanut ja sairaalassa lisä maitoa kun maito nousi vasta 6päivänä. Pitkään riitti pelkkä tissi pojille. Vieläkin imetän mutta saavat jo pullostakin ja kiinteääkin. Mutta hyvin opasti sairaalaassa kaksosten imetystä ja olivat avustamassa kummankin yhtäaikaa rinnalle. Joskus oli sellainen hoitaja vuorossa mitä ei tainnut paljon kiinnostaa mutta ei oltu kuin 4 päivää sairaalaassa ja päästiin kotio. Itse olen sitä mieltä että tissiä tissiä vauvoille ja lisä maitoa jos vauva ei tyytyväinen mutta ennenkaikkea tissiä!

 

Itselläni on kaksi vanhempaa lasta 7 ja 5 ja kaksoset n.7 kuukautta. Kyllä on tuttua luettavaa nuo ns. empaattiset kommentit arken raskaudesta. Ihan näinkin olen saanut kuulla, että ei käy kateeksi. Ja kaverini ihmetteli äitipiirissä, että ne on ihan tyytyväisiä vauvoja, vaikka eivät saa syliä ihan niin paljon kuín hänen iltatähtensä. Eniten juuri ärsyttää sellaiset muka empatiaksi verhotut ilkeydet. Itse en ollenkaan ole kokenut tätä elämänvaihetta ylimaallisen raskaaksi. Kokemusta on kahden ensimmäisen kohdalla vain yhden vauvan hoidosta kerrallaan ja ei tämä nyt niin kauheasti ole siitä eronnut. Liikkuminen kahden kanssa on tietysti hieman hankalampaa, mutta ei me olla silti kotiin jääty homehtumaan. Vauvamme ovat olleet hyvä unisia ja perusterveitä, mikä tietysti auttaa jaksamaan. Asenteesta se elämän raskaus on pitkälti kiinni, jos asiat on muuten ihan hyvin. Itse olen ollut onnellinen kaksosistani ja kahdesta vanhemmasta lapsestani. =)