Kännisähläys

[roosa]

Tarvitsisin apua parisuhteessamme toistuviin kännimokailuihin. Ongelmana on poikaystäväni, jolla on jonkinasteinen alkoholiongelma. En tosiaankaan tiedä muuta keinoa kun kysyä apua teiltä.. historiamme on seuraava: seurustelua takana melkein 4 vuotta, hyvä, rehellinen ja luotettava suhde eikä (ainakaan tietääkseni) pettämisiä, valehtelua ole ollut. Arki sujuu oikein hyvin pieniä riitoja lukuunottamatta. Mutta.. heti alusta asti huomasin poikaystäväni luonteen muuttuvan hänen juodessa liikaa, varsinkin kirkkaiden viinojen kohdalla huomasin hänen muuttuvan ilkeäksi ja kylmäksi. Tappeluja baareissa, joissa ei oikeasti ollut päätä eikä häntää..poikaystäväni on selvinpäin kiltti (välillä liikaakin) ja huomaavainen, avulias mutta humalassa esiin astuu vihainen ja kylmä tapaus, ja olen monesti lähtenyt baarista itkien. Minulle hauskanpito on merkinnyt jo monta kertaa yhtä kuin epäonnistunut ilta. Olemme keskustelleet asiasta, ja olen todella sanonut että vaadin muutoksen. Välissä on kertoja kun illat kaveriporukan kesken baarissa on mennyt oikein hyvin, ja meillä on ollut hauskaa.
Olen kyllästynyt tähän ainaiseen toilailuun ja epäselvyyksiin.
Viime kerralla kävi seuraavasti: poikaystäväni veti baarissa kännit ja oli lähtenyt sieltä hetkeä ennen minua ulos. En löytänyt häntä mistää, puheluihin ei vastattu, ei mitään.. pelkäsin hänen joutuneen tappeluun,putkaan tms.. paras ystäväni oli nähnyt hänen olevan kaatokunnossa ulkona, ja häipyvän yhtäkkiä jonnekin. Etsimme monta tuntia, kunnes aamulla poikaystäväni löytyi kävellessään kotia kohti. Aikaa kulunut n. 3 tuntia baarin jälkeen. Kysyessäni missä oli, ei tiennyt maailmasta mitään, silmäkulma auki ja polvessa iso mustelma. Tavarat hukassa, kännykkä jne.. Hän ei muistanut mistään mitään, vakuutti että oli varmasti sammunut jonnekin koska paikat rikki jne. minä tietty epäilin että mahdollisesti pettänyt tms. mutta poikaystäväni kielsi kaiken. vakuutuin kyllä koska hän vaikutti todella vilpittömältä seuraavana päivänä kun kertasimme illan kulkua. Hän ei muistanut illasta yhtään mitään!
kaikki tavarat löytyivät paitsi vyö edelleen hukassa. tämä saa epäilemään että olisko kuitenkin kehdannut pettää.. hän ei kuitenkaan ole sellaista tyyppiä, mutta en tiedä enää mitä teen sen kanssa. Jätkä ei osaa kontrolloida juomistaan!
onko ketään kokenut tällaista kohtelua? antakaa neuvoja, unohdanko koko illan vai olisko tässä syytä epäillä... sekoan...

 

[Joonatan]

Kirjoitit kuin mun 15 vuotisesta suhteesta. Viina on vain tilanteen räjäyttäjä. Ainakin minulla jos vaimo on pidemmän aikaa runnonut itsetuntoani, ja ehkä vähän tökkää vielä juomisesta niin... Enää tarvitaan vain nainen joka kehuu ,tai puristelee pakarasta. Vieras nainen saa luvan toimia itsetuntoni korjaus sarjana. Räkäkännin tai ruhjeiden esittely on vain alibin rakennusta... Jos haluat vielä pitää miehen unohdat , ja yrität korjata suhdetta. Jos yrität käryttää miestä , hän on ehkä paremman itsetunnon myötä heti lähdössä. Ehkä miehesi ei ole kuten minä, ehkä se viina on ongelma.

 

[Katri]

Roosa, otan osaa. Kirjoituksesi oli kuin suoraan minun elämästäni. Neuvoja en osaa antaa kun en niitä itsellenikään löydä. Tuollainen tekee kipeää

 

[Piipaa piipaa...]

Tottule poliisiauton ääneen. Vankila kutsuu...

 

[Miuku]

Ei tuossa kunnossa kykene fyysisesti pettämään ja henkinenkin puoli on vähän niin ja näin kun ei siitä kerran mitään muistakaan. Joihinkin miehiin viina todella vaikuttaa tuolla tavalla, kuten minun exääni. Kerran hän oli kävellyt aamuun asti kaupungin katuja, koska ei ollut löytänyt parin kilsan päässä sijaitsevaa asuntoaan... Kelloja, kännyjä ja rahaa katosi, joskus oli hakattu, mutta kun ei siitäkään mitään muistanut. Käyttäytyi minua kohtaan todella törkeästi kännipäissään ja selvin päin ei (muka) muistanut asiasta mitään.

Sinun miehelläsi on vakava alkoholiongelma, joka selvästi haittaa suhdettanne ja kaiken lisäksi murentaa sinun luottamustasi. Pettäminen ei ole teidän suhteessanne ongelma, vaan nimenomaan miehesi alkoholin käyttö. Pistä äijä seinää vasten. Normaali seurustelusuhde ei voi jatkua tuollaisissa puitteissa. Muistan itsekin kuinka järkytyin ja pelkäsin kun löysimme mieheni auton ojasta... oli ajanut sinne lähemmäs 3 promillen humalassa. Mies löytyi naarmuttomana läheisen talon kuistilta. Ei tietysti puhettakaan, että hän olisi tehnyt mitään väärin... Tai että minulla olisi ollut hänen mielestään edes oikeutta vaatia muunlaista käyttäytymistä... Hänelle se oli normaalia elämää, minulle ei.

 

[X]

Roosa ja Katri. Olen kokenut aivan saman omassa parisuhteessani. Valitettava tosiasia on se, että jos juominen on päässyt jo noin pahasti riistäytymään käsistä, niin tilanne ei tule ainakaan paranemaan. Miehelläsi ei ole kykyä kontrolloida omaa juomistaan. Tämä tarkoittaa alkoholismin rajan ylittämistä. Suostuisiko miehesi käymään AA:ssa? Edes kerran. Sieltä oma mieheni löysi avun raittiuteen. Nyt on vuosi porskuteltu raittiissa elämässä ja hyvi menee, vaikka pelko välillä vieläkin hiipii mieleeni. Tsemppiä!

 

[Joonatan]

Heh heh , juoppo joka osaa ottaa mietoja , ja joskus olla ravintolassa normaalisti? Vyö hukassa? Satua koko juttu! Kirjoittaja on vähän minun kaltaiseni mies... joka vedättää teitä ja miettii oman vaimon ajatuksia.

 

[Inhorealisti]

Poikaystävä ja 4 vuotta yhdessä. Siinäpä se tulikin; POIKA. Kenelläpä parikympppisellä pojalla ei dokaus joskus mene överiksi? Omassa kaveripiirissäni 15 vuotta sitten harva se viikonloppu joltain oli rillit tai lompakko hukassa, joku ""joutui"" tappeluun, TYTTÖystävän kanssa tuli kränää jne...

Harva oppi ihmisiksi olemaan äidillisten neuvojen ansiosta. Kantapään kautta me jästipäät opittiin juomaan kohtuudella ja käyttäytymään. Puheet alkoholismista, asioiden pahasta riistäytymisestä käsistä ja AA:sta ovat kirjoituksesi perusteella pahasti liioiteltuja.

Tosin, jos toleranssi on noin huono, etsi raitis tilalle. Onhan niitäkin, jos joku muu ominaisuus ei ala ärsyttämään.

 

[Kia]

Mulla oli samantapaisesti käyttäytyvä poikaystävä, tosin vain vuoden, alkuaika meni normaalisti enkä osannut tulevaa arvata. Kai jotenkin pystyi alussa hillitsemään juomista esittämisen vuoksi niin etten tajunnut. Sitten ajan myötä paheni, minulle baarireissut oli ennen olleet hauskanpitoa ja kavereineni joimme joskus enemmänkin mutta emme olleet koskaan räkäkännissä vaan tanssimme ym. Exän tultua kuvioihin alkoi riidat ties mistäkin, haukkui minua,vaatteitani tai vaati yhtäkkiä että lähdetään kotiin, jos suostuin, ulkona jotain vänkäystä, hajotti puhelimensa ja lopulta minukin, kerran tunki takkini jonnekin roskikseen. Hävetystä kärsin jonkin aikaa, enkä 'totellut' hänen oikuttelujaan, lopulta tuli töniminen ja väkivaltaisuus mukaan. Silloin oli aika lähteä. Ja muutenkin.
Koskaan ei muka muistanut mitään, vaikka tapahtui aamuyöstä ja nukkui pari tuntia niin kaikki pyyhkiytynyt...
Vieroitus ei auttanut, ei se poista viinanhimoa eikä sitä, että kaikille ei vain viina sovi, kemiallisesti, silloin on vain oltava juomatta. Olen onnellinen että en ole enää sinun tilanteessasi, väkivaltaa tai ei. Normaalejakin miehiä on olemassa!

 

[Huolestunut]

Aika ikävältä kuulostaa poikaystäväsí tilanne. Kuule, nyt ei kannata miettiä sitä, onko poikaystäväsi pettänyt sinua sinä iltana vai ei (kuulostaa siltä, ettei ole siinä kunnossa pystynyt pettämään, tai kuka yleensäkään haluaa sekstata kaatokunnossa olleen kanssa) vaan vakavasti kannattaa ruveta pohtimaan ja keskustelemaan yhdessä poikaystäväsi alkoholinkäytöstä.

 

[eräs]

Tuntuu tutulta.aivan samanlainen oli ja vielä pahempi minun ensimmäinen miesystäväni.Viina muutti miehen aivan toiseksi.Särki paikkoja,oli väkivaltainen myös minulle.Hävisi jonnekin välillä.Joi mm. työpaikkansa. Halusi tappaa jonkin,oli suurin unelma:yritti itsemurhaa ainakin 10 kertaa.Minä nuori tyttö en ymmärtänyt lähteä,tein vielä lapsenkin hänelle.Sitten minä kasvoin aikuiseksi,hän ei voinut lopettaa juomista.meille tuli ero,mutta yllätys poika on melkein kuin isänsä.eli neuvon sinulle annan,älä tee lapsia ainakaan tälläiselle miehelle.Sanokoon viisammat mitä sanovat,minun mielestä myös häiriö-geenit periytyvät.
Lapsen tehtyäni,siinä vaiheessa vasta anoppi ilmoitti,että hänen poika olisi tarvinnut psykiatrista hoitoa,mutta äiti ei ollut laittanut poikaa hoitoon.en meitä joka lähtöön.

 

[kysymys]

Ihan uteliaisuuttani kysyisin, että mikä on Inhorealistin mielestä sitten sitä ns. alkoholismia? Missä menee raja? Siinäkö, että muutta sillan alle ja nukkuu yönsä jallupullon kanssa roskalaarissa vapaana kuin taivaan lintu?

 

[Roosa]

Suurkiitokset kaikille kirjoitukseeni vastanneille!
tulostin koko viestiketjun, ja harkitsen näytänkö sen avomiehelleni. Tilanteesta on jo kulunut jonkin aikaa, ja olemme keskustelleet asiasta paljon selvinpäin. Poikaystäväni katuu ja vakuuttaa ettei enää koske kirkkaisiin viinoihin. Olen myös tehnyt selväksi, että jos vastaavia tilanteita vielä tulee, on hän silloin tehnyt valintansa minun ja viinan suhteen! En tule toiste anteeksi antamaan! Pettämisen suhteen taisin todella ylireagoida, sillä hän vakuuttaa ettei siinä kunnossa olisi edes voinut pettää saati että olisi ollut kiinnostusta. Aika vilpittömältä vaikutti kun totesi, ettei kysymys ollut tavallisesta sammumisesta vaan jopa siitä että hengen lähtö oli lähellä, koska mitä vaan olisi voinut tapahtua.. tuskin pystyisi minulle noin sanomaan mikäli valehtelee.
Hienoa kun sain apua/vinkkejä kaikilta vastanneilta, uskon kuitenkin että suhteemme hyvät asiat voittavat tämän toivottavasti ainutkertaisen mokauksen...!
Kiitos!