Kannattaako yrittää vielä jatkaa?

No sotähän tietenkään kukaan ei voi sanoa suoraan, mutta yritän itsekin hahmottaa tilannetta kirjoittamalla.

Tilanne siis on se, että mies on alkanut nykyään juomaan yleensä 3 päivää viikossa, joista pari päivää menee aamusta iltaan kännissä. Sairaslomia ja ylimääräisiä pekkasia on lähes viikoittain. Viikonloppuisin siis ukko on kännissä, tai nukkuu krapulassa. Tapana on sammuilla mihin sattuu (tuolille mm.), ja sytyttelee tupakoita, jotka sitten sammuessa tippuu lattialle, joten minä vahdin, ettei polta koko taloa. Entinen vaimo oli ottanut ja lähtenyt juomisen takia. Alkuun meillä oli kaikki hyvin, mies otti yhtenä iltana silloin tällöin. Siitä pikkuhiljaa se on vaan lisääntynyt ja lisääntynyt. Kesälomalla ei ainakaan montaa selvää päivää ollut, talvilomankin jo piti, ja taisi olla sunnuntait selvinpäin. Ja sitä viinaa menee ihan hulppeasti, illassa 0,5 l 80% viinaa, ja kaljaa lisäksi.

Ukosta on tullut myös hirveän äksy, ja minä olen alkanut "hiivistelemään", välttelemään tilanteita joista saattaa kehkeytyä riita. Latelen valheita koko ajan, koska en uskalla kertoa esim. käyneeni päivän aikaan vaikkapa kaverilla, koska siitä tulee kuitenkin riita.

Eropaperitkin olen kertaalleen vetänyt esille, ja sanonut että jos tuo ei lopu, niin nämä lähtee postiin. Parisuhdeterapiaan ei lähde, koska hänen asiathan ei kuulu kenellekään. Monta vuotta on luvannut, että metsästysaikaan juominen sitten kyllä vähenee olemattomaan, mutta hullummaks se vaan aina on mennyt joka vuosi.

Ehkä tilanne on nyt se, että minun "nalkutusta" ei oteta edes tosissaan, koska olen niin kauan sitä tehnyt, niin hän on huomannut, etten mä mihinkään lähde. Ukko yrittää saada mua juomaan kanssaan yhtä paljon, mutta minä en halua, enkä siihen aio alkaa.

Kyllä minä tiedän, että osaan olla itsekin hankala, ja miehellä on stressiä, mutta onko tuo juominen enää normaalia? Jos torstaina se jo pitää aloittaa?

Lapsia meillä on 3, kaikki alle 10.

Yritänkö minä vaan sysätä kaiken syyn miehen niskoille, kun itse en tahdo jaksaa? Tulisiko minun kuitenkin ymmärtää ja yrittää vielä jotain? Tuntuu vaan että kaikki konstit on käytetty. Olen yrittänyt puhua, ihan asenteella, että minusta olisi hirveän mukavaa, jos olisit selvin päin enemmän, ja myös uhkaillut, että otan eron jos et lopeta tuota ryyppäämistä. Kaikki on vaan nalkutusta.

Jotain rakentavaa kommenttia nyt kaipaan. Jos tämän tekstin olisi kirjoittanut joku muu, todennäköisesti käskisin jättämään tuommosen ukon kiireesti. Mutta omalla kohtaa se ei olekaan niin helppoa.

 

Tiedän tunteen ja vastausta ei tiedä kuin sinä itse. Sinäkin tiedät mikä se on mutta oletko sen vastauksen jo hyväksynyt? Todennäköisesti et
Minulle kerran sanoi eräs että alkoholisti jos herää niin se herää vain kun jotain tapahtuu (puoliso oikeasti lähtee, sairastuu, tapahtuu tapaturma).
Nän uskon minäkin. Meillä on keran tapahtunut herääminen, mutta pikku hiljaa nuukahduksia on alkanut tapahtua. Omasta mielestäni alkkis on aina alkkis vaikka se kuinka pahalta kuulostaakin.

 

Itsekin saman kokeneena (eronneena) sanonpa vain ettei toisten jätteitä kannata ottaa käyttöön varsinkin jos mies on heitetty romukoppaan juomisen takia. Ei ne muutu... Varsinkaan akkaa vaihtamalla.

 

Hoitoon (hoitaan alkoholismiaan) tai lähde.

 

:hug: Voi ei mikä tilanne. Viimeisessä lauseessa kirjoitit juuri sen mikä tekeekin tilanteesta hankalan. Totta kai tuon luettuaan tekee mieli sanoa, että jätä hänet ja ala nauttimaan elämästäsi. Jokaisella on vain yksi elämä.. Mutta ei se tietenkään ole helppoa, kun omalle kohdalle sattuu. Ja kun on lapsiakin.

Alkoholisoitumisen myötä ihmisistä tulee yllättävän itsekkäitä. Toivon, että teet jonkinlaisen ratkaisun, voi olla, että miehen juomista et pysty enää lopettamaan, joten teet niinkuin sinulle ja lapsillesi on paras.

:hug: Voimia!!!!

 

Mä en kyllä enää tuossa vaiheessa katselisi moista menoa. Mutta hyvähän se on sanoa, kun ei itse ole vastaavassa tilanteessa ollut. Toki tuokin tilanne on mulle sukulaisten kautta hyvinkin tuttu, ja ko. ihmisen kanssa sitä moneen kertaan pohdittu. Hänellekin sanoin, että mä laittaisin kantapäät kyllä jo vastakkain.

 

Juuri noin jo eksäni myös ja lähdin lasten kanssa toiseen osoitteeseen.Lisänä miehellä oli alentunut stressinsietokyky ja pinna aina kireällä(saiko senkin aikaan vuosien mittaan juominen).
Mies otti uuden naisystävän noin vuosi sitten ja nyt sitten heillekin tuli ero miehen juomisen takia ...että näin.

 

Mä lähtisin. Ja olen lähtenytkin. Kun ei se muutu, pahenee yleensä kyllä. Jää siihen jos haluat elää elämäsi hiiviskellen ja aikuista vahtien. Eikö sinun elämälläsi ole muuta arvoa? Mä luulen että on, mutta kaikki on kiinni susta. Miehelläsi on ongelma jonka rinnalla taidat jäädä kakkoseksi. Kuka tahansa jää

 

Ei ne miehen juopottelut siitä selittelemällä muuks muutu... Ei toisen alkoholismiin voi toinen ihminen vaikuttaa mitenkään vaikka kuinka haluaisi, siinä ei ymmästämiset ja yrittämiset auta yhtään mitään.... jos toinen ei halua parantua ja muuttua niin siinä ei muiden puheet auta yhtään mitään... siinä kuluttaa vain omat voimavarat loppuun....

Mutta jokainen tekee itse päätökset.... Itse aikanaan otin ja läksin, mies on samanlainen juoppo kun ennenkin... ei se muuks ole muuttunu. Ja jälkikäteen kun ajattelen, olen onnellinen kun pääsin siitä helvetistä pois....

 

Mutta kun ei oikein tiedä mistä aloittaa ja miten.

 

Mutta kun ei oikein tiedä mistä aloittaa ja miten.

siitä se lähtee ja apua saat varmasti

 

noh, sen voin sanoa, että alkoholin kanssa kun elät, olet aina kakkonen. häviät sille aina. vaikka kuinka rakastaisit tai mitä vaan. sinulla on vain tämä yksin elämä, elä se niin, ettei sinun tarvitse kiikkutuolissa katua. aloita vaikka hankkimalla oma asunto sinulle ja lapsillesi ja laittamalla ne eropaperit vireille, jos näin päätät. muista, että alkohoistin kanssa lapsuutensa viettäneet kärsivät siitä loppuelämänsä. minun isäni oli ja on täysi juoppo, traumat seuraavat minua aina. voimia.

 

Minusta ei kannata.

 

Laita asuntohakemus menemään. Ala kaikessa hiljaisuudessa järjestelemään raha-asioita tms, jos ne jotain erityisjärjestelyä kaipaavat.
Miehelle ei ehkä vaikuta edes puhua asiasta, ennen kuin on muuton hetki. Jos ei kerta ole alunperinkään mitään kuuleviin korviinsa ottanut.
Kyllä se siitä. On se vaikeaa, mutta olet sen arvoinen.

 

Lähde,ehkä miehesi sitten tajuaa ja lopettaa juomisen. Toinen vaihtoehto on että miehesi hakeutuu hoitoon.

 

No sitä olen ajatellutkin, lapsilla on täysi oikeuskin vanhempana syyttää minua, kun ei ollut voimia lähteä. On vaan niin paljon kaikenlaista, yhteistä omaisuutta, koti ja eläimiä, että tuntuu jo etukäteen raskaalta. Tosin olen kyllä jo asuntoilmoituksia etsinytkin.

Se vaan on niin kumma, että selvänä päivänä tuntuu, että mikäs tässä on ollessa. Vaikka oikeasti en minä ole onnellinen silloinkaan.

Enkä mä usko, että tuo juominen vähenee. Luulen, että ainoa herätys on enää se avioero. Sitten ukko joko ryhdistäytyy, tai sitten ei. Ja se yksi viikonloppu selvinpäin ei enää saa mua uskomaan, että se loppuu.

 

Mies ei hakeudu hoitoon, koska mielestään hänellä ei ole ongelmaa. No, minulle se on ongelma.

 

Mies ei hakeudu hoitoon, koska mielestään hänellä ei ole ongelmaa. No, minulle se on ongelma.

Olet varmasti onnellisempi kun lähdet ja ainahan voit palata jos miehesi muuttuu :hug:

 

Niin, kyllähän minä tiedän, että ero on ainoa ratkaisu. Nyt oikeastaan haen tällä sille hyväksyntää, kaipaan vertaistukea virtuaalisesti, ja odotan sitä potkua persauksille. Kun tuntuu välillä, että voisihan asiat huonomminkin olla. On vaan niin itsetunto nollissa kaiken henkisen alistamisen jälkeen.

 

Mies ei hakeudu hoitoon, koska mielestään hänellä ei ole ongelmaa. No, minulle se on ongelma.

No jos miehen asenne on tuo, niin ei se edes voi parantua.
Nyt äkkiä etsit asunnon ja ero vireille, jos et itsestäsi välitä niin välitä edes
lapsistasi. Ei ne ole ansainneet tuommoista lapsuutta. Varmasti hekin joutuvat olemaan varuillaan isänsä takia.

Ja voithan sitä ajatella sen niin, et jos miehesi joskus lopettaa niin voitte sit palata yhteen. Eihän sitä koskaan tiedä.

 

Psykologille tästä juttelin, kun tuntui keväällä että kaikki kaatuu päälle. Hän oli sitä mieltä, että sittenhän minä vasta yksin lapset joutuisinkin hoitamaan, jos avioeron otan. Nyt vaan hoidan vielä kännistä ukkoakin 2-4 päivää viikossa... Kerran sen vein sairaalaankin, kun kaatui päänsä sammuessaan tuolille.

 

Aina vois huonomminkin olla, ja jos et lähde, niin ennen pitkää onkin. Tuon juomisen jälkeen ei ehkä puoli vuottakaan selvinpäin riitä osoittamaan mitään muutosta.
Ois mulla paljonkin sanottavaa sulle ja muille samassa tilanteessa oleville, mutta ehkä mä en omaa elämääni ala täällä täysin kertaamaan.

 

Psykologille tästä juttelin, kun tuntui keväällä että kaikki kaatuu päälle. Hän oli sitä mieltä, että sittenhän minä vasta yksin lapset joutuisinkin hoitamaan, jos avioeron otan. Nyt vaan hoidan vielä kännistä ukkoakin 2-4 päivää viikossa... Kerran sen vein sairaalaankin, kun kaatui päänsä sammuessaan tuolille.

Ammattitaidoton ja empatiakyvytön psykologi

Se lasten yksin hoitaminen on pieni hinta siitä, että kaikki saa elää omana itsenään haluamaansa elämää. Ettei kenenkään tarvitse pelätä :/

 

Ihan rohkaisevaa kommenttia tullut, kiitos teille hirveästi. Lisääkin luen mielelläni. Onko jollain tietoa, onko aiheesta olemassa ihan omaa keskustelupalstaa?

 

Psykologille tästä juttelin, kun tuntui keväällä että kaikki kaatuu päälle. Hän oli sitä mieltä, että sittenhän minä vasta yksin lapset joutuisinkin hoitamaan, jos avioeron otan. Nyt vaan hoidan vielä kännistä ukkoakin 2-4 päivää viikossa... Kerran sen vein sairaalaankin, kun kaatui päänsä sammuessaan tuolille.

Ammattitaidoton ja empatiakyvytön psykologi

Se lasten yksin hoitaminen on pieni hinta siitä, että kaikki saa elää omana itsenään haluamaansa elämää. Ettei kenenkään tarvitse pelätä :/

Niin, hoidanhan minä ne nytkin yksin. Perjantaina mies oli niiden kanssa hetken, mutta kun tulin niin kännissähän se täällä oli.

Viikko takaperin sen piti lauantaiaamuna jäädä katsomaan lapsia, niin olipa aamulla niin päissään ettei pysynyt pystyssä/hereillä yhtään. Eli se siitäkin..