Kannattaako tunnustaa jos pettää?

niin kannattaako? petin miestäni hänen kaverinsa kanssa. Jos kerron menee mieheltä pari- ja kaverisuhde. Salailu vie järjen.

 

Sinun kannaltasi ei varmaan "kannattaisi", mutta eri asia sitten miten on (moraalisesti) Oikein tehdä.

 

Ei, ei ja ei.

Jos kerrot, niin sitten mieheltäsi menee järki. Miksi kaataisit oman paskan olosi miehen niskoille? Kanna vastuusi ja ole hiljaa.

 

Ei tietenkään, jatka siitä miehen muihin kavereihin- unohtamatta tätä ensimmäistä. Ennemmin tai myöhemmin jäät kiinni ja silloin asiat menevät ihan omalla painollaan, sinun ei tarvitse silloin "päättää" mitään.
Tai itseasiassa olethan pettämispäätöksen jo tehnyt. Mene muualle itkemään, iso ihminen.

 

No just!
Lopeta tuo miehesi mollaaminen ja ole hiljaa!!!

 

Ei, ei ja ei.

ole hiljaa.

Juu, hipihiljaa vaan niin kerkeät nussia useamman miehen kanssa.

 

Ei. Miksi kertoisit? Mitä hyötyä siitä kellekään olisi? Miehesi menettäisi kaverin ja puolison, koska tuskin pääsisi sinuiksi asian kanssa. Teinä pitäisin asian salaisuutena nyt ja vastaisuudessakin. Se mitä ei tiedä, ei satuta.

 

Ei, ei ja ei.

Jos kerrot, niin sitten mieheltäsi menee järki. Miksi kaataisit oman paskan olosi miehen niskoille? Kanna vastuusi ja ole hiljaa.

Niin, eihän sillä väliä ettei mies tiedä millaisen naisen on rinnalleen "saanut" saati että miehellä olisi oikeus valita jatkuuko parisuhde uusista kuvioista huolimatta.. Kyllä minä mielummin tekisin vähän työtä petetyksi tultuani siitä yli pääsemiseksi (puolison kanssa tai ilman, riippuen vähän tilanteesta) kuin eläisin "autuaan tietämättömänä" kaikesta p*skasta mitä selkäni takana tehdään vieläpä kahden minulle tärkeän ihmisen toimesta.. Toki voin puhua vain omasta puolestani..

Nokkelana ap voisi tietysti yrittää salakavalasti kalastella, että haluaisiko mies tietää tällaisesta tapahtumasta vai ei ennenkuin päättää avaako tapahtumia miehelle vai ei..

 

En varmaan voisi elää kertomatta.

Itse olen sitä mieltä, että tämäkin on asia, joka yllättäen voi sattua omallekin kohdalle. Siitä voi päästä yli. Mutta jotain pitää ottaa opiksi, miettiä yhdessä syitä tilanteeseen. Syyksi ei riitä petturin petollisen katala mielenlaatu, vaan todennäköisesti teillä on parisuhteessa rakoilua. Ottakaa opiksi ja ryhtykää tekemään yhdessä töitä suhteenne hyväksi.

 

Pitäisikö heti kertoa?
Kannattaako pistää koko asetelma p*skaks?
Kannattaako tunnustaa jos pettää?

- Zen Cafe

 

AP on miettinyt paljon sitä mistä hallittu kaaos puhuu. Tosi asia on että tämä ei ole ensimmäinen kerta joten toista kertaa tuskin saan anteeksi. Mies ei siis tiedä koko totuutta.

 

Mieti asia omalle kohdallesi. Rakastamasi mies olisi hässinyt ystäväsi kanssa. Haluaisitko tietää? Mieti myös miten käy kun asia jossain vaiheessa tulee joka tapauksessa ilmi..? Silloin olet petturin lisäksi myös umpikiero tunnekääpiö, joka ei kykene olemaan edes rehellinen. Mutta joo, mietipä sitä.

 

Ei. Miksi kertoisit? Mitä hyötyä siitä kellekään olisi? Miehesi menettäisi kaverin ja puolison

Niin mutta minkälaisen puolison? Jos pettää miehen kaverin kanssa niin minun puolestani molemmat voisivat painua helvettiin. Totuus on että jos ap ei jää kiinni (varmasti ei kerro) niin tulee jatkamaan pettämistä kun se on vaan niin jännittävää ja eihän miesriepu tiedä.
Minä en todellakaan haluaisi tuollaisia moraalittomia paskiaisia rinnalleni.

 

YOLO

Ei minulla muuta.

 

Itse kertoisin. Sillä JOS itse pettäisin, niin tietäisin kans että parisuhteessa on jotain pahasti vialla. Enkä kertakaikkiaan haluaisi jatkaa sitä ja satuttaa minulle tärkeää ihmistä (muuta ku sen pakollisen kerran kun kerron pettämisestä tietysti).

Mutta fiksu ihminen tietysti tajuaa erota ENNEN ku alkaa muiden henkilöiden kanssa hyppäämään sänkyyn.

 

Ehkä muotoilin kysymykseni huonosti. Siis petin miestäni hänen kaverinsa kanssa, tunnustin. Päätimme yrittää vielä. Kaverisuhde tietysti meni. No, menin sitten uusimaan rikokseni toisen kaverin kanssa. Enhän minä voi kertoa ja rikkoa toista kaverisuhdetta. Mitä hittoa nyt pitäisi tehdä että unohtaa kaiken ja olo palautuu normaaliksi? Vai pitääkö kertoa?

 

Ehkä muotoilin kysymykseni huonosti. Siis petin miestäni hänen kaverinsa kanssa, tunnustin. Päätimme yrittää vielä. Kaverisuhde tietysti meni. No, menin sitten uusimaan rikokseni toisen kaverin kanssa. Enhän minä voi kertoa ja rikkoa toista kaverisuhdetta. Mitä hittoa nyt pitäisi tehdä että unohtaa kaiken ja olo palautuu normaaliksi? Vai pitääkö kertoa?

Tekisit viisaimmin kun vain jättäisit miehesi ihan vähin äänin etkä tekis enää mitään.

Joku onnettomuus ehkä?

 

Ehkä muotoilin kysymykseni huonosti. Siis petin miestäni hänen kaverinsa kanssa, tunnustin. Päätimme yrittää vielä. Kaverisuhde tietysti meni. No, menin sitten uusimaan rikokseni toisen kaverin kanssa. Enhän minä voi kertoa ja rikkoa toista kaverisuhdetta. Mitä hittoa nyt pitäisi tehdä että unohtaa kaiken ja olo palautuu normaaliksi? Vai pitääkö kertoa?

Haha. No joo, ihan hauska provo.

 

Kyllä suhteessa on jotain yleensä pielessä, jos pitää pettää. Kyllä mä olisin toivonu, et ukko olis suoraan sanonu, et haluu eroo. Ei sanonu vaan petti. Joteskin raukkamaista tomintaa. Jos suhde ei toimi enää, niin pitää ottaa asiat esiin ja puhuu eikä ilmasta tyytymättömyyttään pettämällä.

 

Minä jättäisin mieheni, ihan vaan kylmästi heihei. Hän voi silloin löytää vielä jonkun oikean itselleen ja päästä sinusta yli eikä joudu kantamaan sinun tekemiäsi paskoja valintoja. Sinä kannat huonon omatuntosi, mutta oikein olisi lopettaa suhde tähän mieheesi jota selkeästi et arvosta. Turhahan sitä on mitenkään kaunistella.

 

Rehellisyys ei ole aina se helpoin tie, mutta mielestäni ainut tapa säilyttää itsekunnioitus. Itse en haluaisi elää niin, että joutuisin salaamaan asian mieheltäni, en pystyisi katsomaan häntä enää silmiin ja jotain suhteesta kuolisi pois.

 

Mitä hittoa nyt pitäisi tehdä että unohtaa kaiken ja olo palautuu normaaliksi? Vai pitääkö kertoa?

Eli motiivisi kertomiseen ei ole anteeksipyyntö, vaan oman olosi keventäminen.

Puolisoiden välinen luottamus ja rehellisyys ei ole sitä, että puolisoa käytetään rippipappina ja sysätään hänelle vastuu omien tekojen seurauksista. Sitten voikin jo vetää marttyyrinkaavun päällen ja todeta, että yhyy... puoliso ei pystynytkään unohtamaan ja antamaan anteeksi vaikka niin rehellisesti kerroin.

Jos kerran et osaa olla parisuhteessa, niin ryhdy sinkuksi. Irtopainoksia on baarit täynnä nopeasti noudettavissa pikaiseenkin tarpeeseen.