kannattaako tehä 2 lasta melkein peräkkäin ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja bibii
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

bibii

Jäsen
28.09.2008
146
0
16
hei elikkä minulla on nyt yksi lapsi joka on kylläkin jo 1v ja 4kk ja haluaisin toisen lapsen kertokaa mielipiteitä et onko kauheen rankaa ihan mitä vaan mieleen tulee kiinnostaa tietää
 
Mulla on tyttö 20kk ja koitetaan toista tehdä. Tunnen ihmisiä jotka ovat tehneet lapsen heti perään, eli siis joku 3-6kk entisen syntymästä kun on toinen tulossa. Jos ekan kanssa on jaksellut hyvin, niin ei sen toisen pitäisi olla mitenkään ylitsepääsemättömän vaikea. Ainahan on mahdollisuus kuitenkin, että jotain odottamatonta sattuu: kaksoset, vamma, sairastelu... mutta ei sitä voi elämää suunnitella sen mukaan.

Kyllähän se kahden pienen perässä juokseminen lasketaan aika rankaksi hommaksi, mutta yleensä se toisen lapsen kasvattaminen luonnistuu kuitenkin helpommin, ja tenavat tykkäävät seurustella keskenään. Me halutaan tehdä toinen nyt, koska minun täytyy lähteä vielä opiskelemaan, enkä haluaisi keskeyttää opintoja. Mahdollista kolmosta katsotaan sitten opintojen jälkeen. Kuitenkin näillä näkymillä olis semmoinen 2-3v ikäero lapsilla kivempi kuin 6+. Mutta nämä on nyt kaikki vaan mun aatoksia, ei käytännön kokemusta :D. Mutta aika monet ne on selvinneet ja jaksaneet useammankin kuin kahden pienen kanssa. Kyllähän sun vanhempi olis jo yli 2 vaikka tärppäis huomenna :).
 
Meidän tyttö 10 kk ja ollaan toista yritetty nyt pari kiertoa. Juuri oli ovis ja pantiin parastamme. Ihanaa olisi jos raskautuisin. Ekaa tehtiin pari vuotta ja olen jo yli 30v. Eli en ikinä laskelmoisi milloin raskautua, vaan olen todella onnellinen jos natsaisi piankin. Useinhan toinen raskaus voi alkaa helposti vaikka ekassa kestikin.

Isosiskoni alkoi toivoa uutta raskautta kun esikko 2-vuotias. 5 vuotta tekivät, eli ikäeroa pieni ikuisuus. Mutta ihanaa että onnistuivat.
 
Haaveilen siis pienestä ikäerosta. Olisi kiva kun muutaman vuoden päästä voisi matkustella ja vierailla paikoissa, joissa kumpikin lapsi viihtyy samoissa aktiviteeteissä. Eikä niin että kummallekin pitää olla omat, ikäluokkaansa sopivat erilliset jutut.
 
Itse toivoisin toista kun tyttö olisi vaikka 2 v. (nyt 3 kk) Mies sanoi sairaalassa että on niin mahtava tunne että haluaa kokea sen uudelleen. Kun vauva olikin vähän vaativampi tapaus sanoi hän ettei haluakkaan toista. Olihan se yllättävän rankkaa molemmille. Yritän nyt jo pehmittää toiseen, olis tytöllä sit leikkikaveri. Ja mulla on niin ikävä raskausaikaa ja synnytystä:)
 
meillä on puol vuotias poika tuossa ja on yritetty toista perään kesäkuusta ja ilmeisesti jo tärppäsikin koska on menkat nyt jo 4 päivää myöhässä. Vähän hirvittää että miten pärjää, mutta toisaalta toivon että olis tärpänny jo eikä vaan kroppa pelleilis. Menkat on kyllä aina ollu just eikä melkein ajallaan että sen suhteen. Peukkuja täällä pidellään. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja bibii:
nyt tulin siihen tulokseen et eiku toista yrittämään ois nii ihana sellainen pikkunen käärö .... ensimmäinen on niin rauhallinen mut eihän sitä tiiä millanen toinen olis

Meillä lapsilla ikäeroa 1v8kk ja on ollut tosi passeli koko ajan. Uhmaiät ei ole ihan päällekkäin sattuneet tai sitten sitä ei ole huomannut :D Nauttivat toistensa kanssa leikkimisestä ja keksivät yhdessä kaikkea. Rankkaakin tietysti välillä ollut mutta ei niin rankkaa etteikö olisi selvitty :) Kuitenkin siitä isommasta on ollut usein paljon apua pikkuasioissa kun on pitänyt pienempää vauvaa hoitaa, kuten tutin nosto lattialta, vaipan tuonti ja muuta pientä :)
Ensimmäinen vauva oli meilläkin rauhallinen, toinen ei sitten ollutkaan enää ;)

Varaudu myös siihen, että yhdessä tyhmyys tiivistyy, eli kun toinen lapsista keksii jotain hullua, toinen on mukana kybällä ja jälki ei välttämättä ole aina mieleen :D
 
Riippuu perheestä, äidistä, resursseista, tukiverkostosta jne., yksiselitteistä vastausta ei ole. Moni tuttavaperhe on pärjännyt hienosti lasten kanssa, joilla pieni ikäero, toiset tarvinneet vähän enemmän tukea, riippuu siitäkin, millaisia tapauksia esikko/toinen ovat.

Koska meillä on elämä ollut esikoisen kanssa melkoisen haastavaa alusta asti, teimme päätöksen yrittää toista vasta myöhemmin ja nauttia sillä aikaa aiempaa nähden tasaisemmasta tilanteesta ja antaa aikaa esikoiselle. Itse en halunnut mennä "samoilla valvomisilla", pieni latailu välissä on ollut ainakin meidän tapauksessa todella hyvä asia.

Jos edellytykset on kunnossa, uskot itse jaksavasi ja saatte tarvittaessa tukea ja apuja arkeen, antakaa palaa. :) Itse tunnette parhaiten oman tilanteenne.
 
mun mieski on ihan täysil auttamas mua minkä kerkee työn jälkee ja ois niin mukavaa et sisarukset vois leikkii yhes .. monel kaveril on tullu peräkkäin nii ihaniii seurata ja huomata et niist on tosi paljo ollu seuraa toisilleen enenmmän mua pelottaa jos se synnytys sattuis taas yhtä paljo ja tulis taas niit maha kipui synnytyksen jälkee
 
lapsia kannattaa tehdä peräjälkeen haluttu määrä, ainakin kolme, jos mahdollista. Pieni ikähaarukka on eduksi kaikin puolin: ruoka, vaatetus, seura, harrastukset, leikkivälineet, harrastusvälineet, kiinnostuksen kohteet, vanhemmille hetkittäin kahdenkeskistä aikaa (vaikkapa pistäytyä "suihkussa" lasten leikkiessä jne.

Ja nyt Suomi-tytöt ja Suomi-pojat, toimeen tositarkoituksella!
 
Meillä ikäeroa 1.5v molempien ekan ja tokan, toka ja kolmanne välillä ja hyvin sujui. Ihania nyt kun leikkiivät niin paljon yhdessä! Usein tosin saa kuulla tyhmän kysymyksen onko nää kolmosia! (vaikka yks on päätäpitempi muita ja keskimmäinenkin selvästi vanhempi kuin nuorin)
 
Meillä ikäeroa tytöillä 1v, ja toisen ja kolmanennen välillä reilu 2v ja eka ja kolmannen reilu 3v. Kaikkein helpoiten mennyt ekan ja tokan kanssa - niin pieni ikäero.
 
Meillä poikien ikääero 1v7kk ja vaikka rankkaa on ollut, en ole kyllä katunut päätöstämme tehdä lapset pienellä ikäerolla. Nyt pojat ovat reilu 2v ja vajaa 4v ja toistensa parhaat kaverit kuin myös pahimmat riitapukarit :)

Itse olin kuopuksen vauvavuoden ihan puhki, mutta se johtui enemmänkin kovasta sairastelusta ja huonoista öistä, mutta eihän sitä enään muista :)
 
Ikäeroa meidän lapsilla on 1v1kk ja hyvin pärjätty :) Esikoinen on tosi tempperamenttinen mutta tuo toinen on taas tosi rauhallinen :) En haluais yhtään isompaa ikäeroa!
 
Meillä näin: Esikoinen oli 8kk ikäinen kun tein plussa testin, ja kuukauden varmaan sitä yritimme. Eli nopeasti tulin, ja ihanaa on ollut, pieni ikäero on vain ollut plussaa! Eli positiivinen asia :) Kolmas tuli nyt, eli keskimmäiselle ja kuopukselle tuli ikäeroa jopa 3,5v.
Ei vielä ainakaan ole ollut negatiivinen asia, siis pitkä ikäero :) Isommat rakastavat ja hellivät vauvaa siinä missä toisiakin! Joissakin perheissä ikäero ei ole kuin ihana asia vain, sillä lapset saattavat olla niin kilttejä, mutta joissain perheissä sitten kaikki kaatuu, jos yksikin lapsi on mustasukkainen. Sillon voi olla raskasta!
 
Kannatan, mutta kannattaa myös varautua siihen että vauvavuosi ei ole ruusuilla tanssimista.

Meillä kahden ekan ikäero on 1v4kk ja rehellisesti sanottuna en muista kakkosen vauvavuodesta oikein mitään.
Hän oli hieman haastava vauva, koliikkia ja sen jälkeenkään ei osannut nukkua. Kunnes 10kk iässä kävi unikoulun jonka jälkeen alkoi helpottamaan.

Itse olin 100% että olen masentunut ja kävinkin juttelemassa asiasta mutta psykologinensairaanhoitajan kanssa päädyttiin tulokseen että kyllä masentaa mutta en ole masentunut vaan äärimmäisen väsynyt.
Neuvolasta saatiin lähete unikouluun, siellä 5vrk ja poika nukkui.

Nyt, esikoinen on 5v ja keskimmäinen vajaa 4v. Ovat kuin paita ja peppu leikkivät tosi hienosti keskenään, toisaalta myös kinastelevat mutta eiköhän sekin kuulu asiaan.

Kakkosen ja kolmosen ikäero on vähän vajaa 3v, vielä en oikein osaa sanoa onko se(kin) hyvä ikäero hieman harmittaa jos hän jää leikeistä pois..
Mutta ehkä pikkusisarus hänelle korjaa tilanteen, kolmosen ja nelosen ikäero tulee olemaan (jos kaikki menee hyvin) n.1v7kk.

Vaikka rankkaa oli, uskallamme lähteä siihen uudestaan. Johtuu varmasti paljolti siitä että kolmonen on äärimmäisen "helppo" ja tyytyväinen.
 

Yhteistyössä