T
tilzi
Vieras
Ongelmana minulla on itsetunnon rapiseminen pikkuhiljaa. Toisaalta suhde ja mies on sellainen jota olen aina halunnut, ja haluaisin olla tämän poikaystäväni kanssa koko loppuelämän. Aiemmat suhteet ovat olleet aika kamalia kokemuksia. Mutta toisaalta tuntuu etten jaksa tätä elämää enää päivääkään. :/ olemme molemmat parikymppisiä ja seurustelleet muutaman vuoden.
Poikaystävä "kiusaa" ulkonäöstäni jatkuvasti ja koittaa saada minua elämään terveellisemmin. Huomauttelee aina kyllä pilke silmäkulmassa, mutta kyllä noin usein toistuvista kommenteista huomaa ettei ole oikeasti tyytyväinen. Paha mieli tulee aina vaikka sitä en näyttäisikään, koska muistuu mieleen riidan aikana lausuttu "haista läski vittu"-lausahdus.
Painan nyt 69kg ja olen 170cm, ja tiedän kyllä itsekin että pitäisi päästä vähän tiukempaan kuntoon. Mutta vuosi sitten painoin vielä melkein 90kg ja olen tehnyt niin paljon töitä painonpudotuksen eteen etten enää jaksaisi. Treenaan kyllä salilla 5-6 kertaa viikossa ja lenkkeilen, mutta ruokavalio lipsuu. Poikaystävä huomauttaa aina jos syön jotain muuta kuin rahkaa tai kananmunia. Ei saisi syödä riisikakkuja, proteiinipatukkaa, pähkinöitäkään, mistään oikeista herkuista puhumattakaan.
Vertailee myös kuntoani toisiin naisiin muiden kuullen ahdistavasti, esimerkiksi kyselemällä timmeiltä kavereilta paljonkos he vetävät leukoja juuri kun olemme puhuneet siitä etten saa yhtäkään. Tai kun oli juomassa kolmestaan kahden naispuolisen kaverin kanssa ja minä tulin hakemaan heitä baariin, niin heti ekana kertoo kuinka olivat punnertaneet yhdessä ja kaveri sai triplasti miesten punnerruksia minuun verrattuna. Itse en ollut ehtinyt käydä suihkussa ja tulin suoraan salilta, toiset olivat täydessä tällingissä, niin yritä siinä sitten tutustua toisiin kun heti lyödään itku kurkkuun. Ja mustasukkaisuuteni oli ollut illan suurin vitsailunaihe.
Rakastan kuitenkin paljon. En vain tiedä yhtään haluanko jatkaa tällaista itsetuntoa musertavaa elämää loppuelämäni. Pelkään etten kelpaisi vaikka laihtuisin normaalimittoihin ja nostaisin kuntoa. Miten jos saamme joskus lapsia, kestänkö vauvakiloista seuraavat piikittelyt.. miten kestän elämää ilman hyvällä omatunnolla syömistä esimerkiksi juhlissa. Olen paha tunnesyöppö, ja pelkään alkavani piilosyöjäksi kun en saa syödä ilman syyllistävää ilmapiiriä. Sietäisittekö itse tällaista asiaa, jos suhde muuten olisi kunnossa ja voisi jatkua lopun elämää? ja kun ne muut suhteet ovat olleet paljon pahempia, niin tuntuu että ei se ainakaan vaihtamalla paranisi.
Poikaystävä "kiusaa" ulkonäöstäni jatkuvasti ja koittaa saada minua elämään terveellisemmin. Huomauttelee aina kyllä pilke silmäkulmassa, mutta kyllä noin usein toistuvista kommenteista huomaa ettei ole oikeasti tyytyväinen. Paha mieli tulee aina vaikka sitä en näyttäisikään, koska muistuu mieleen riidan aikana lausuttu "haista läski vittu"-lausahdus.
Painan nyt 69kg ja olen 170cm, ja tiedän kyllä itsekin että pitäisi päästä vähän tiukempaan kuntoon. Mutta vuosi sitten painoin vielä melkein 90kg ja olen tehnyt niin paljon töitä painonpudotuksen eteen etten enää jaksaisi. Treenaan kyllä salilla 5-6 kertaa viikossa ja lenkkeilen, mutta ruokavalio lipsuu. Poikaystävä huomauttaa aina jos syön jotain muuta kuin rahkaa tai kananmunia. Ei saisi syödä riisikakkuja, proteiinipatukkaa, pähkinöitäkään, mistään oikeista herkuista puhumattakaan.
Vertailee myös kuntoani toisiin naisiin muiden kuullen ahdistavasti, esimerkiksi kyselemällä timmeiltä kavereilta paljonkos he vetävät leukoja juuri kun olemme puhuneet siitä etten saa yhtäkään. Tai kun oli juomassa kolmestaan kahden naispuolisen kaverin kanssa ja minä tulin hakemaan heitä baariin, niin heti ekana kertoo kuinka olivat punnertaneet yhdessä ja kaveri sai triplasti miesten punnerruksia minuun verrattuna. Itse en ollut ehtinyt käydä suihkussa ja tulin suoraan salilta, toiset olivat täydessä tällingissä, niin yritä siinä sitten tutustua toisiin kun heti lyödään itku kurkkuun. Ja mustasukkaisuuteni oli ollut illan suurin vitsailunaihe.
Rakastan kuitenkin paljon. En vain tiedä yhtään haluanko jatkaa tällaista itsetuntoa musertavaa elämää loppuelämäni. Pelkään etten kelpaisi vaikka laihtuisin normaalimittoihin ja nostaisin kuntoa. Miten jos saamme joskus lapsia, kestänkö vauvakiloista seuraavat piikittelyt.. miten kestän elämää ilman hyvällä omatunnolla syömistä esimerkiksi juhlissa. Olen paha tunnesyöppö, ja pelkään alkavani piilosyöjäksi kun en saa syödä ilman syyllistävää ilmapiiriä. Sietäisittekö itse tällaista asiaa, jos suhde muuten olisi kunnossa ja voisi jatkua lopun elämää? ja kun ne muut suhteet ovat olleet paljon pahempia, niin tuntuu että ei se ainakaan vaihtamalla paranisi.
poikaystävä sano eilen että todellakin oikeasti tykkää minusta ja vartalostani vaikka vitsillä höllyttelisi joka puolelta ja vitsailisi herkkuperseilystäni.
