Ihastumisesta ja rakastumisesta

[CrystalBlue]

Mun mielestä taas, kun kerran ei ole edes lapsia mukana jutussa. Niin pitäisi surata sydäntänsä. Sekin taas olis väärin jos kerrot ihastuksellesi että olet ihastunut ja tämä ei sitten vastaakaan tunteisiis, ja jäisit miehen luokse vain koska toinen ei halunnutkaan sua.
Jos tuntuu kuitenkin ettei tämä nykyinen ole just se mitä kuitenkin haluat, niin kannattaako sitten liittoa jatkaakaan? Kannattaa miettiä tarkkaan.
miksi tuhlata elämä sellaseen liittoon jossa ei ole tyytyväinen?

Olen paljolti samoilla linjoilla, eikä sellaisen kumppanin kanssa mielestäni kannata olla, jota ei rakasta ja halua. Täytyy kuitenkin todeta, että nainen ei ole koskaan tyytyväinen.

Niinpä, siks kannattaakin miettiä onko se ihastumisen tunne vaan vienyt jotenkin tunteesi miehesi kohtaan sivummalle. Vai onko aina tuntunut ettei tämä ole Se Oikea, mutta muuten kyllä mukava tyyppi ja olet joskus ollut rakastunut.

 

[Pesky Pixie]

En mä ap halua loukata, mutta mulle tulee ennemmin sellainen olo sun jutuista, että rakastuminen ei voi olla ihan todellista, jos et ihan kunnolla tunne ihmistä. Tai mulle ainakin rakastuminen ja se "elämän mies" on pitempi aikaisen tutustumisen ja sen arjen elämisen tulosta. Ei toista voi kunnolla tuntea jos on vaan "tuttu"-asteella. Etenkin, kun sanot olevasti varma, että toisella ei ole mitään intressejä. Eihän sellainen rakkaus/ihastuminen pitkälle kanna. Mä uskon vakaasti, että pitkässä parisuhteessa elävät väistämättä ihastuu välillä toiseen, mutta kannattaa miettiä, miten se oma parisuhde on mennyt, kantaako se silloin kun sinulla on vaikeaa vai haluatko mieluummin olla yksin. Mitään suurta intohimoahan parisuhde ei vaadi, eikä se intohimo vuosikymmeniä kestäkään, vaikka sellaista alunperin olisikin. Tärkeintä on se luottamus ja kunnioitus, jos sellaista suhteesta löytyy.