Kannattaako pitää isovanhempien suhteesta väkisin kiinni, jos

[vieras]

ei mieleen tule mitään, mistä kumpikin joutuisi luopumaan, mikäli välit katkaistaisiin kokonaan. Ainoa, mistä lapsemme joutuisivat luopumaan, on joulu- ja synttärilahjat. Mutta siinä se sitten olisikin.

Mamma ja Ukki käyvät melkeinpä vain synttäreinä ja muina "pakollisina" päivinä. Syynä ovat työkiireet ja viikonloppuisin heidän harrastuksensa. Kahtena peräkkäisenä kesänä ovat luvanneet ottaa lapset heille kylään loma-aikaan, mutta kuukaudesta ei ole löytynyt lopulta yhtään päivää, että olisi sopinut. Eikä lapset edes mielellään sinne mene, syynä ehkä juuri etteivät ole olleet paljon tekemisissä sekä että siellä on hyvin tiukat säännöt, jotka menevät yli aika usein.

Joulun aikaan tuli jälleen sanomista ja mietin todella, että onko tämä kaiken pähkimisen arvoista. Kuinka paljon helpompaa olisi, kun kerran mieheni vanhemmat ovat mitä parhain mummi ja pappa ja joista lapset pitävät yli kaiken. He eivät yritä ostaa lapsia, vaan ovat aidosti kiinnostuneita heistä yksilöinä.

 

[Besserwisser]

Ei teidän tarvitse välejä laittaa kokonaan poikki, odotatte vaan, että isovanhemmat ottavat itse teihin yhteyttä, kun haluavat olla tekemisissä.

Mäkin lopetin oman äitini huomion kerjäämisen jokin aika sitten ja jopas helpotti! =)

 

[ap]

Mutta kun en jaksa enää riidellä

 

[Besserwisser]

Mutta kun en jaksa enää riidellä

Ottaako isovanhemmat siis itse yhteyttä riidelläkseen?

 

[pikasesti]

Ei kannata.Oma elämänne helpottuu huomattavasti.Kokemusta omaava omista vanhemmistani.

 

[ap]

Mutta kun en jaksa enää riidellä

Ottaako isovanhemmat siis itse yhteyttä riidelläkseen? :O

Välillä tuntuu siltä . Nyt mennyt jonkin aikaa paremmin, mutta se kiintiö jouluriita tuli nyt meidän kontolle ja en oikeesti tiedä jaksanko enää. Meillä on niin erilaiset maailmat ja arvostetaan niin eri asioista, miehen suku suunnilleen haukuttu pystyyn suhteemme alussa, vieläkään ei kutsuttu joulupöytään, vaikka siskoni perhe oli. Joulupäivänä kutsuttiin syömään siskoni perheineen ja anoppeineen, meitä ei.

Isomummuni kehui niin lapsia aattona, se tais olla viimeinen pisara mammalle..

 

[Phoebsi]

Joskus ei ihan oikeasti kannata. Mutta älä nyt sano kuitenkaan, että laitat välit poikki ym. Älä vain pidä yhteyttä.

 

[Besserwisser]

Joskus ei ihan oikeasti kannata. Mutta älä nyt sano kuitenkaan, että laitat välit poikki ym. Älä vain pidä yhteyttä.

Samaa mieltä.

 

[ap]

Joskus ei ihan oikeasti kannata. Mutta älä nyt sano kuitenkaan, että laitat välit poikki ym. Älä vain pidä yhteyttä.

Näin ajattelinkin, olkoon. En mene mukaan tähän haukkumisrumbaan, sättikööt yksinään.

 

[Phoebsi]

Joskus ei ihan oikeasti kannata. Mutta älä nyt sano kuitenkaan, että laitat välit poikki ym. Älä vain pidä yhteyttä.

Näin ajattelinkin, olkoon. En mene mukaan tähän haukkumisrumbaan, sättikööt yksinään.

Niin juuri! Mulla on kovin syyllistävät vanhemmat, että jos en mene heidän mukaansa, olen hankala pikkukakara jonka kanssa ei voi keskustella. Esimerkkinä se, etten saanut kutsua joulupöytään, kiitos äitipuoleni. Loukkaannuin tästä, mutta se aiheuttikin hirveän polemiikin! Eivät voineet ymmärtää että mikä siinä oli niin pahaa. Sitten sanoivat tulevansa meille joulupäivänä kello kaksi. Kolmeen mennessä ei ollut kuulunut mitään, joten soitin että ovatko jo matkalla... vastaus oli että mitä sinä hermoilet siellä, me tullaan neljään mennessä. Tulivat puoli viisi, ja hämmästelivät ettei kahvi ollut valmiina. Kun heillä oli niin kiire :kieh: