O
opiskelija
Vieras
Miten itse tekisitte tilanteessamme?
Olen alanvaihtaja, aloitan sairaanhoitajaopinnot nyt syksyllä 24-vuotiaana. Mies täyttää pian 33. Toivomme lasta, mutta koska mulla on tämä ala ollut vähän hakusessa, emme ole vielä aiemmin yrittäneet. Jos alkaisimme yrittää lasta niin, että lapsi saisi tulla aikaisintaan heti valmistuttuani, olisin silloin juuri täyttänyt 28 vuotta. Pelottaa vaan siirtää aloitusta vuosilla, koska siinä voi kuitenkin kestää tosi kauan tulla raskaaksi, jos onnistuu ollenkaan. Miehenikin olisi jo valmistuessani 36-vuotias.
Pillerit ajattelin joka tapauksessa lopettaa jo nyt, en tahdo enää syödä niitä muistakaan syistä.
Kannattaisiko lapselle antaa mahdollisuus tulla ihan milloin vaan vai odottaisitteko? Toivoisimme kauheasti lasta, mutta tahdon myös ennemmin tai myöhemmin opiskella kunnialla. Onko biologisesti suurta eroa sillä, saako lapsen 25- tai 29-vuotiaana? Parempi tietysti nuorempana, mutta kuinka paljon parempi?
Rahan kannalta emme ole juuri epäröi, koska elämme hyvin vähällä. Kummallekin on tärkeää säästää mahdollisimman paljon. Emme käytä osamaksuja, meillä ei ole muitakaan velkoja ja säästössä on nyt 21 000e määräaikaistilillä. Kuukaudessa säästöön jää noin 700e, kun minä saan vain opintotukea ja mieheni käy töissä. Mies tienaa brutto 3000e. Vuokra meillä on kova, 980e, mutta muut menot tosi pieniä. Säästämme asuntoa varten.
Vaikeita päätöksiä. Vauvakuume molemmilla kova ja samoin pelko siitä että jos aloitusta siirtää, mahdollisuus tulla raskaaksi huononee.
Tahtoisin opiskella hyväksi sairaanhoitajaksi, en vain päästä kursseista rimaa hipoen. Olen aina ollut ns. kympin tyttö, joten hermostuttaa ajatus siitä, että äitinä opiskelu pitäisikin ehkä yrittää ottaa vähän rennommin
Olen alanvaihtaja, aloitan sairaanhoitajaopinnot nyt syksyllä 24-vuotiaana. Mies täyttää pian 33. Toivomme lasta, mutta koska mulla on tämä ala ollut vähän hakusessa, emme ole vielä aiemmin yrittäneet. Jos alkaisimme yrittää lasta niin, että lapsi saisi tulla aikaisintaan heti valmistuttuani, olisin silloin juuri täyttänyt 28 vuotta. Pelottaa vaan siirtää aloitusta vuosilla, koska siinä voi kuitenkin kestää tosi kauan tulla raskaaksi, jos onnistuu ollenkaan. Miehenikin olisi jo valmistuessani 36-vuotias.
Pillerit ajattelin joka tapauksessa lopettaa jo nyt, en tahdo enää syödä niitä muistakaan syistä.
Kannattaisiko lapselle antaa mahdollisuus tulla ihan milloin vaan vai odottaisitteko? Toivoisimme kauheasti lasta, mutta tahdon myös ennemmin tai myöhemmin opiskella kunnialla. Onko biologisesti suurta eroa sillä, saako lapsen 25- tai 29-vuotiaana? Parempi tietysti nuorempana, mutta kuinka paljon parempi?
Rahan kannalta emme ole juuri epäröi, koska elämme hyvin vähällä. Kummallekin on tärkeää säästää mahdollisimman paljon. Emme käytä osamaksuja, meillä ei ole muitakaan velkoja ja säästössä on nyt 21 000e määräaikaistilillä. Kuukaudessa säästöön jää noin 700e, kun minä saan vain opintotukea ja mieheni käy töissä. Mies tienaa brutto 3000e. Vuokra meillä on kova, 980e, mutta muut menot tosi pieniä. Säästämme asuntoa varten.
Vaikeita päätöksiä. Vauvakuume molemmilla kova ja samoin pelko siitä että jos aloitusta siirtää, mahdollisuus tulla raskaaksi huononee.
Tahtoisin opiskella hyväksi sairaanhoitajaksi, en vain päästä kursseista rimaa hipoen. Olen aina ollut ns. kympin tyttö, joten hermostuttaa ajatus siitä, että äitinä opiskelu pitäisikin ehkä yrittää ottaa vähän rennommin