Kannattaako meidän enää jatkaa? Onko kukaan onnistunut vasta 5. ICSI-hoidolla?

Moi kaikki!

Täällä sitä vielä ollaan - ilman pientä nyyttiä edelleen.
Takana nyt neljä ICSIä.
Viimeisestä hoidosta saatiin kaksi alkiota, jotka siirrettiin molemmat.
Torstaina loppui piinapäivät.
Huonoimmalla mahdollisella tavalla.
Nega ja karmea vuoto kipuineen.
Kaksi päivää pettymystä ja itkua. Surua ja vihaa.

Onko meidän tulevaisuus sinetöity.
Ei ainakaan biologista lasta?
Kertokaa te, jotka olette jatkaneet tästä pidemmälle..
Onko mitään järkeä jatkaa enää?

Kaipaisin niin onnistumistarinoita..
mutta tuntuu, että kaikki onnistuvat 1. tai 2. tai viimeistään 3. ICSIllä.
Elän todeksi Anna-Kaisa Hakkaraisen kirjan "Ihmeet tapahtuvat muille".

Surun murtama, Huurre

 

Hei Huurre, en tunne tarinaasi juuri yllä kuvailemaasi enempää, mutta meillä huomenna siirretään 6. IVF:n alkio (alkioita meille voidaan siirtää aina vain 1 kerrallaan ja kaikki siirrettävät ovat olleet tuoresiirtoja = 6 kpl, jos kaikki onnistuu huomenna). Sen verran ajattelin sinulle kirjoittaa, että kun lääkärin kanssa halusimme puhua alustavasti lainasolujen käytöstä, jos omilla ei vauvaa aikaan saada, niin hän sanoi, että yleensä 14 alkionsiirron jälkeen tässä hoitopaikassa aletaan vasta keskustella lainasoluvaihtoehdosta... Ja onhan noita tarinoita ihan lähipiiristäkin, että tosiaan reippaasti yli 15 alkionsiirron jälkeen on raskauduttu.

Kysymyshän taitaa olla enempi siitä, miten te jaksatte... Tsemppiä, mikä ikinä päätös jatkosta onkaan.

 

Hei!

En muista monesko ivf kaverilla oli kun tärppäs , mutta 17 alkionsiirto se oli. Heillä yritettiin kaikkea mahdollista blato, alkionkuoren avausta ja ym ym. 17 kerrasta tärppäs kun oli kortisooni hoidoissa mukana ei tiedä oliko sillä vaikutusta vai oliko pelkkää hyvää tuuria.

 

Tsemppiä Huurre! Niinhän se menee, että sen mukaan on jatkettava tai olla jatkamatta, miltä tuntuu. Jos ei klinikan puolelta tule ehdotonta eitä, ni toivoa aina on. Itse raskauduin 5.ivf hoidosta, joten voin sanoa että meillä ainakin kannatti vielä tuohon rumbaan lähteä. Tosin alussa tässä vielä ollaan, vkoja nyt 9 mutta kuitenkin. Kovasti jaksamisia!!

 

Kiitos kaikille tsempeistä ja kannustavista sanoista!

Rankkaahan tämä on - sopeutuminen siihen, ettei vauvaa koskaan tule. Vahvasti tuntuu siltä, että lisähoidot on ihan turhaa kun ei tähänkään asti ole juuri mitään tapahtunut. Toisesta ICSIstä kemiallinen, muuten negaa.

Nyt on lääkäreiden ja ajan kanssa punnittava, mikä on järkevää.

Nostan tätä pinoa ja toivon lisää kommentteja!

Lämmintä joulunodotusta kaikille ja plussia!!

 

Me luovutettiin viidennen hoidon jälkeen. Kolmannesta hoidosta raskauduin, mutta se meni kesken. Kaksi seuraavaa eivät tuottaneet onnistumista. Viimeinen hoito tehtiin lahjoittajan siittiöillä, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Kyllä meille jo tässä vaiheessa lääkärikin alkoi jo suositella hoitoa lahja-alkioilla, jos vielä aiomme jatkaa.

Riippuu varmaan niin paljon siitäkin, mikä lapsettomuuden syy on. Meillä jo lähtötilanne oli huono, kun molemmissa on aika vakavaa vikaa ja ikääkin jo aika paljon. Jos mitään selkeää vikaa ei olisi löytynyt, tai viat olisivat olleet lievempiä, olisimme varmaan jatkaneet pitempään. Nyt tuntui, että onnistumisen todennäköisyys on liian pieni kaikkeen siihen tuskaan ja rahanmenoon verrattuna.

Ei sitten enää jatkettu, vaan ryhdyimme sijaisperheeksi ja nyt meillä on jo kaksi ihanaa sijoitettua lasta ja yksi tukilapsi. Olihan se rankkaa luopua haaveesta saada oma biologinen lapsi, mutta kyllä siitäkin hengissä selvisi ja nyt elämä hymyilee taas. Eli ei se lapsettomaksi jääminen onneksi kuitenkaan ole maailmanloppu, vaikka se pahimmassa vaiheessa kyllä siltä tuntuikin. Ja vanhemmaksikin voi tulla muullakin tavalla kuin biologisen lapsen kautta. Itse tunnen itseni ainakin ihan 100% äidiksi, vaikka en ole näitä lapsiani itse synnyttänytkään.

 

Huurre, älä anna periksi. Meillä vasta 5 ICSI toi ihanan pojan. Tuoresiirrolla mentiin joka kerta, sillä ei saatu mitään pakkaseen. Nyt ollaan taas raskaana tuoresiirrosta ja 6 ICSI hoito. Eli kun haaveiltiin toisesta lapsesta niin tärppäs heti, aivan uskomatonta! Älä ikinä anna periksi, pidän peukkuja!!!

 

Kiitos vastauksista Mustaruusu ja Anskubansku80!

Se on kyllä uskomaton juttu, että positiiviset kertomukset saa uskomaan, että ehkä vielä sitten meillekkin..
kun taas toisenlaiset loput pistää stopin tälle kaikelle ja tulee fiilis, että ei tässä ole mitään järkeä.

Sehän se on, että kun tietäis mikä on lopputulema, niin olis jokseenkin helpompaa tehdä päätös jatkosta.

Elämä kun ei mene kuitenkaan siten ja varsinkaan näissä hoidoissa... kaikki on mahdollista, vaikka tuntuu että ne ihmeet tapahtuvat muille.

Saa nyt sitten nähdä, mihin päädytään.. Alkuvuodesta tarkoitus tehdä joko viimeinen hoito tai sitten aloittaa adoptioprosessi.
Huokaus nämä on isoja päätöksiä.
Ei auta kuin uskoa, että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu.

Lämmintä joulua kaikille!
Ihana, että te Anskubansku saitte oman lapsen.
Ihana myös, että te saitte sijaislapsia, mustaruusu.
Kaikki äitiys on yhtä arvokasta.

Huurre

 

Nostelempa tällästäkin uskon rippeitä keräillessä. Alkanu tosiaan tuntua että kohtuuton rahanmeno ja kaikki vaiva liian heikkoihin mahdollisuuksiin nähden. Sama mulla kun Mustaruusulla, raskaus 3. hoidosta ja kkm. Nyt 4. hoidon 2 alkion tuoresiirrosta yllätysyllätys negaa (tai pp5 outo + o-testillä). Kesäkuussa ois ehkä 1 ainoan pakkasblaston siirto (kaikki loput 5 kuoli jatkoviljelyssä) ja sitten pitäs taas miettiä millon jaksais kaikki taas nollasta...se ois kuitenkin sillee "kannattavaa" tänä vuonna kun lääkekatto täynnä ja kela ilmeisesti korvais vielä 3. hoidon yksityisellä.
Itse oon adoptioajatuksen hylänny kauan sitten (enkä tiedä oisko yksinäisenä mahdollistakaan) ja samaan suuntaan kallistunu luovutettujen munasolujenkin suhteen.

 

Hei! Piti muistella vanhat tunnukset ja kirjautua piiiitkästä aikaa.

Oon aikanani palstaillu täällä paljonkin ennen kuin plussasin.

Meillä tehtiin monta inssiä ja kaksi ICSI:ä tuloksetta. Lääkärit sanoivat että syy on miehessä, huono siittiötilanne. Itsellä taas monirakkulaiset munasarjat ja ylipainoa. Alkiot jakaantuivat huonosti ja olivat heikkolaatuisia. Ekalla kerralla saatiin kolme siirtokelpoista, yksi siirrettiin ja kaksi pakkaseetn. Pakkasesta kun otettiin niin eivät jatkaneet jakaantumista. Toisessa ICSI:ssä saatiin kaksi siirtokelpoista ja ne siirrettiin. Sitten kun kolmatta ICSI:ä odoteltiin kävin gynellä ja pyysin Metforemia että saisin mahdollista painoa pudotettua. Kuukauden niitä söin ja olin raskaana! Tän seudun ylilääkäri aiemmin meinas että meillä on erittäin pieni todennäköisyys onnistua omin keinoin miehen tilanteen vuoksi. Syy meidän lapsettomuuteen oli minun insuliiniresistenssi joka esti siirretyn alkion kiinnittymisen kohdun seinämään. Toista lasta kun alettiin yritäämään et todistetusti ovuloinut ollenkaan. Taas kuukauden Metforem-kuurin jälkeen olin raskaana. Verensokerini ovat kuitenkin normaalit. Insuliiniresistenssiä voi olla normaalipainoisellakin henkilöllä. Kirjoitan tämän sen vuoksi että joillakin syy voi olla näin yksinkertainen. Me oltiin Väestöliiton klinikalla hoidossa ja sielläkään ylilääkäri ei määrännyt minulle Metforemeja. En tiedä kauanko oltais käyty tuloksetta hoidoissa jos en olisi itse mennyt pyytämään Metuja.

Hurjasti tsemppiä kaikille hoidoissa käyville! <3

 

Hei kamilla ihan pakko kysästä näin suoraan, saitko pudotettua painoa metuilla??

 

Mimmi93, ensimmäistä kun yritettiin ja otin Metut käyttöön niin laihdutin tietoisesti ja sain n.4-5kg pois siinä kuukauden aikana. En tosin oikein usko et johtui Metuista vaan siitä et liikuin ja söin vähemmän.
Toista lasta kun yritettiin niin en laihduttanut enkä laihtunut Metujen avulla mutta raskaaksi tulin taas kuukauden Metujen syömisen jälkeen

 

Meillä tarvittiin 4 ICSI hoitoa plussaan. Eka lapsi tuli luomusti, toka ei. Munasoluja tuli 1-3 hoitokerralla tosi vähän ja neljännellä jäi 5kpl pakkaseen.

Kaksi ekaa ICSIä tehtiin lyhellä kaavalla, joista negaa ja yksi PAS josta kiinnittymisyritys(eli varhainen km/tuulimuna). Julkisen 2 hoitoa tehtiin pitkällä kaavalla ja tulokset parempia, kuitenkin metforemin aloittamisen ja 10kg painon pudotuksen jälkeen vaste oli parhain mitä aiemmin ja tuoresiirrosta alkoi raskaus joka johti synnytykseen. Nyt kyydissä on tuon saman hoidon 1. PAS siirrosta rv 12 ikäinen vauvanalku. Mikäli lääkityksiä voi muuttaa, pitää/lyhyttä kaavaa jne, suosittelisin vielä kokeilemaan ja ehkä jotain muuttamaan. Tsemppiä kovasti!

 

Meillä pikkuinen tarttui 6.IVF:n tuoresiirrossa. Ihmeitä tapahtuu, kunhan jaksaa uskoa ja yrittää

Nellikaneli + pikkuinen 13+1

 

Mulla historiassa 4 tuloksetonta ivf/icsi-kierrosta pakastealkion siirtoineen. Niiden vuosien päällä on kyllä synkkääkin synkempi pilvi. Vasta 5. icsi:n tuoresiirrosta tuli eka + ikinä. Päättyi myös lapsen syntymään. Toinen + tuli heti seuraavasta PAS:sta, ja se olikin ainoa alkio, joka pakkasessa oli. Tilanteet voivat siis todellakin muuttua!

Epätoivoisistakin hetkistä huolimatta mulla ei ehtinyt tulla luovutusaikeita. Välillä pidettiin taukoa ja keskityttiin muuhun elämään. Se tahto löytyi sitten taas jostain. Ajattelin, että lopetan, kun mitään uutta ei enää ole kokeiltavaksi.