Kannattaako masentuneen naisen hankkia ollenkaan lasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja shania
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

shania

Vieras
nainen on käynyt läpi vuoden ajan vakavaa masennusta, mutta parantunut siitä terapian avulla, mutta aina vastoinkäymisten tullessa nainen masentuu uudelleen ja on hyvin apaattinen. naisen elämässä on kausia jolloin hän on masentunut ja vetäytyy syrjään ja toisinaan hän voi hyvin, on seurallinen ja iloinen. nainen on haaveillut jo monia vuosia vauvasta, mutta pelkää että lapsesta tulee herkästi masentunut. naisen aviomies ei ole sairastanut masennusta eikä hänellä ole taipumusta masennukseen. kannattaako heidän siis hankkia lasta?
 
No en pelkäisi lapsen masennusta, mutta äidin masentuneisuudelle ei taatusti tee hyvää lapsesta koituva vastuu ja huoli, ellei perusasiat ole kunnossa. Hoitoapua täytyy saada ja parisuhteen täytyy olla kunnossa.
 
Minulla on samoja oireita kun ap:n kertomassa naishenkilössä. Siksi pohdin lapsen hankintaa KAUAN! Mutta nyt minulla on 2 kaunista tytärtä. Mies tiesi masennustaustoista ja osasi ohjata minulle apua kun huomasi minun tarvitsevan sitä. (Molempien kohdalla synnytyksen jälkeinen masennus.)
Olen kiitollinen ja onnellinen miehestäni, sekä lapsistani. Ilman heitä minun olisi pahempi olla.
Mutta jokainen on yksilö.
Mutta jos tällä sinun tuntemallasi on hyvä tukiverkosto jotka tietäävät hänen masennustaustoistaan niin kannattaahan se lapsi hankkia jos haluttaa. =) Kunhan vaan pysyt ystävänä läsnä.
 
Minusta kannattaa. Kun saa lapsen, niin syy omaan olemassaoloon muuttuu radikaalisti, ja saattaahan olla, ettei masennuskausia tulekaan.

Mutta... Tämäkin nyt riippuu masennuksen syistä. Lisäksi jos tätä on nyt käyty läpi vuoden ajan, niin ei siitä ole vielä edes parannuttu. Onko lääkitystä, entä millainen terapia?
 
oma valinta. ja kyllä noita masentuneita vanhempia on muitakin. hakee vaan apua jos huomaa olevansa masentunut, ei sairauden vuoksi elämää kannata liikaa rajottaa kyllä perhe on perus asioita elämässä. onhan tässä tapauksessa myös tuo isä olemassa ja sukulaisia luulisi kans löytyvän avuksi jos niikseen tulee...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minusta kannattaa. Kun saa lapsen, niin syy omaan olemassaoloon muuttuu radikaalisti, ja saattaahan olla, ettei masennuskausia tulekaan.

Mutta... Tämäkin nyt riippuu masennuksen syistä. Lisäksi jos tätä on nyt käyty läpi vuoden ajan, niin ei siitä ole vielä edes parannuttu. Onko lääkitystä, entä millainen terapia?

ei ole lääkitystä, juttelu terapia.
 
Kyllä siin tarvitaan hyvä tukiverkko. Yleensä hoitavalla lääkärillä ja terapeutilla on joku näkemys tuohon asiaa ja heidän kanssaa voi yhdessä pohtia sitä, mikä olis paras ratkaisu ja miettiä mahdollisia eteen tulevia ongelmia. Tietenkään kaikkea ei voi ennakoida, sehän on selvä. Voi olla, että raskaus ja vauva sekä raskauden ja imetyksen tuomat hormonit vaikuttavat yllättävälläkin tavalla äitiin ja auttavat jaksaamaan: monet raskaana olevat ja imettäjät esim. pärjää pienemmällä lääkityksellä ilman että se olis mitään kärvistelyä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Masentunut äiti voi saada lapselle aikaan pysyvän riittämättömyyden tunteen.

tarkoitatko nyt ettei lapsi kelpaa mihinkään? entä jos äiti ja isä osoittavat lapselle paljon rakkautta ja hellyyttä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja shania:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Masentunut äiti voi saada lapselle aikaan pysyvän riittämättömyyden tunteen.

tarkoitatko nyt ettei lapsi kelpaa mihinkään? entä jos äiti ja isä osoittavat lapselle paljon rakkautta ja hellyyttä?

Meillä oli masennusta, alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä yms. Siitä jäi tämä riittämättömyyden tunne. Kun minusta ei välitetty ja huolehdittu kunnolla, en ollut kovin tärkeä lapsi. Kyllä minua rakastettiin ja kehuttiin, mutta päällimmäisenä tunsin olevani vastuussa vanhemmistani jo ala-asteikäisenä, muistin alkaa jostain ekaluokalta. Piti vahtia öitä, etteivät tapa tai telo itseään tai toisiaan. Ja siinä välissä tunsin itseni hyvin pieneksi ja vastuuni suureksi. Enkä hoitanut hommaani kovin hyvin, epäonnistuin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja shania:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Masentunut äiti voi saada lapselle aikaan pysyvän riittämättömyyden tunteen.

tarkoitatko nyt ettei lapsi kelpaa mihinkään? entä jos äiti ja isä osoittavat lapselle paljon rakkautta ja hellyyttä?

Meillä oli masennusta, alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä yms. Siitä jäi tämä riittämättömyyden tunne. Kun minusta ei välitetty ja huolehdittu kunnolla, en ollut kovin tärkeä lapsi. Kyllä minua rakastettiin ja kehuttiin, mutta päällimmäisenä tunsin olevani vastuussa vanhemmistani jo ala-asteikäisenä, muistin alkaa jostain ekaluokalta. Piti vahtia öitä, etteivät tapa tai telo itseään tai toisiaan. Ja siinä välissä tunsin itseni hyvin pieneksi ja vastuuni suureksi. Enkä hoitanut hommaani kovin hyvin, epäonnistuin.

Ja siis suurin syy oli isässäni. Äiti oli masentunut ja alkkis ja isä narsisti ja alkkis :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja shania:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Masentunut äiti voi saada lapselle aikaan pysyvän riittämättömyyden tunteen.

tarkoitatko nyt ettei lapsi kelpaa mihinkään? entä jos äiti ja isä osoittavat lapselle paljon rakkautta ja hellyyttä?

Meillä oli masennusta, alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä yms. Siitä jäi tämä riittämättömyyden tunne. Kun minusta ei välitetty ja huolehdittu kunnolla, en ollut kovin tärkeä lapsi. Kyllä minua rakastettiin ja kehuttiin, mutta päällimmäisenä tunsin olevani vastuussa vanhemmistani jo ala-asteikäisenä, muistin alkaa jostain ekaluokalta. Piti vahtia öitä, etteivät tapa tai telo itseään tai toisiaan. Ja siinä välissä tunsin itseni hyvin pieneksi ja vastuuni suureksi. Enkä hoitanut hommaani kovin hyvin, epäonnistuin.

Ja siis suurin syy oli isässäni. Äiti oli masentunut ja alkkis ja isä narsisti ja alkkis :(

minkä ikäinen olet nyt? :hug:
 
En suosittele hankkimaan lasta jos masennus herkästi uusiutuu. Olen nähnyt lähipiirissäni hyvin huonoja esimerkkejä tästä. Kannattaa todella miettiä, kuinka kestää ne hormonimyrskyt, yövalvomiset, sen ettei omaa aikaa enää ole niin paljon, vastuun jne. Ja jaksaako vakavasti masentunut todella osoittaa rakkautta ja hellyyttä lastaan kohtaan? Eipä taida jaksaa jos kaikki energia menee itsensä kasassa pitämiseen. Kyllä sillä äiti-lapsi suhteella jo hyvin varhaisessa vaiheessa on merkitystä lapsen koko loppuelämää ajatellen. Ongelmat varhaisessa vuorovaituksessa varmasti altistavat sille, että myös lapsesta tulee aikanaan herkästi masennukseen taipuvainen. Suosittelsin ensin hoitamaan itsensä kuntoon ja vasta sitten miettimään lasten hankintaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja shania:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja shania:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Masentunut äiti voi saada lapselle aikaan pysyvän riittämättömyyden tunteen.

tarkoitatko nyt ettei lapsi kelpaa mihinkään? entä jos äiti ja isä osoittavat lapselle paljon rakkautta ja hellyyttä?

Meillä oli masennusta, alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä yms. Siitä jäi tämä riittämättömyyden tunne. Kun minusta ei välitetty ja huolehdittu kunnolla, en ollut kovin tärkeä lapsi. Kyllä minua rakastettiin ja kehuttiin, mutta päällimmäisenä tunsin olevani vastuussa vanhemmistani jo ala-asteikäisenä, muistin alkaa jostain ekaluokalta. Piti vahtia öitä, etteivät tapa tai telo itseään tai toisiaan. Ja siinä välissä tunsin itseni hyvin pieneksi ja vastuuni suureksi. Enkä hoitanut hommaani kovin hyvin, epäonnistuin.

Ja siis suurin syy oli isässäni. Äiti oli masentunut ja alkkis ja isä narsisti ja alkkis :(

minkä ikäinen olet nyt? :hug:

25 vuotta tulee mittariin syssymmällä :hug:
Oikeasti voin todella hyvin, mutta kuin noita asioita mietiskelee, niin tulee tavallaan tarve lohdutella sitä omaa sisäistä lastansa.
Jos ette vedä viinaa + mömmöjä tai vietä viikkoa sängyssä itkien ja nukkuen, menee ihan hyvin. Jos ette kiristä lasta itsemurhalla, tai uhkaile itsemurhalla, olisi hyvä. Meillä iskä aina kiristi minua "Jos rakastat äitiäsi enemmän kuin minua, tapan itseni".

Minut muistetaan vieläkin "isän tyttönä". Tekstini saattaa kuullostaa sekavalta ja omituiselta, mutta mua on huimannut koko päivän. En tiedä mikä piru on.
 
Minä: olin vuosia masentunut ja kävin pari vuotta terapiassa kaksi kertaa viikossa. Lapsen teko pelotti ja kun tulin raskaaksi oloni tuli seesteiseksi. Viiteen vuoteen ei ole mahtunut masennusta vaan onnea ja kestän tosi paljon masentumatta. Olen kokenut suuria menetyksiä tänä aikana, mutta kestänyt ne ilman masennusta tai muuta heikkoutta. Itkeminen ei ole heikkoutta vaan antaa voimia. Ei kaikilla näin, mutta riippunee masennuksen aiheuttajasta miten mieli reagoi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja shania:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja shania:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Masentunut äiti voi saada lapselle aikaan pysyvän riittämättömyyden tunteen.

tarkoitatko nyt ettei lapsi kelpaa mihinkään? entä jos äiti ja isä osoittavat lapselle paljon rakkautta ja hellyyttä?

Meillä oli masennusta, alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä yms. Siitä jäi tämä riittämättömyyden tunne. Kun minusta ei välitetty ja huolehdittu kunnolla, en ollut kovin tärkeä lapsi. Kyllä minua rakastettiin ja kehuttiin, mutta päällimmäisenä tunsin olevani vastuussa vanhemmistani jo ala-asteikäisenä, muistin alkaa jostain ekaluokalta. Piti vahtia öitä, etteivät tapa tai telo itseään tai toisiaan. Ja siinä välissä tunsin itseni hyvin pieneksi ja vastuuni suureksi. Enkä hoitanut hommaani kovin hyvin, epäonnistuin.

Ja siis suurin syy oli isässäni. Äiti oli masentunut ja alkkis ja isä narsisti ja alkkis :(

minkä ikäinen olet nyt? :hug:

25 vuotta tulee mittariin syssymmällä :hug:
Oikeasti voin todella hyvin, mutta kuin noita asioita mietiskelee, niin tulee tavallaan tarve lohdutella sitä omaa sisäistä lastansa.
Jos ette vedä viinaa + mömmöjä tai vietä viikkoa sängyssä itkien ja nukkuen, menee ihan hyvin. Jos ette kiristä lasta itsemurhalla, tai uhkaile itsemurhalla, olisi hyvä. Meillä iskä aina kiristi minua "Jos rakastat äitiäsi enemmän kuin minua, tapan itseni".

Minut muistetaan vieläkin "isän tyttönä". Tekstini saattaa kuullostaa sekavalta ja omituiselta, mutta mua on huimannut koko päivän. En tiedä mikä piru on.

Kuitenkin on ihan kiva olla olemassa. Jos vain todella vastuulliset ihmiset tekevät lapsia, jää moni persoona syntymättä, joilla on paikkansa tässä maailmassa. Tässä kaupungissa minut tunnetaan "keksijätyttönä" ja yritysalan miehet pitävät minua ja taitojani suuressa arvossa. Joten ehkä minun oli tarkoitu syntyä? Narskuisäni aö on varmaan idiootin tasoa, mutta se mokoma keksi kaikenlaisia parannuksia työpaikkansa koneisiin ym. Verenperintönä jatkan samaa. Jos jotain pahaa, niin hyvääkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja shania:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Alkuperäinen kirjoittaja shania:
Alkuperäinen kirjoittaja eräsvaan:
Masentunut äiti voi saada lapselle aikaan pysyvän riittämättömyyden tunteen.

tarkoitatko nyt ettei lapsi kelpaa mihinkään? entä jos äiti ja isä osoittavat lapselle paljon rakkautta ja hellyyttä?

Meillä oli masennusta, alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä yms. Siitä jäi tämä riittämättömyyden tunne. Kun minusta ei välitetty ja huolehdittu kunnolla, en ollut kovin tärkeä lapsi. Kyllä minua rakastettiin ja kehuttiin, mutta päällimmäisenä tunsin olevani vastuussa vanhemmistani jo ala-asteikäisenä, muistin alkaa jostain ekaluokalta. Piti vahtia öitä, etteivät tapa tai telo itseään tai toisiaan. Ja siinä välissä tunsin itseni hyvin pieneksi ja vastuuni suureksi. Enkä hoitanut hommaani kovin hyvin, epäonnistuin.

Ja siis suurin syy oli isässäni. Äiti oli masentunut ja alkkis ja isä narsisti ja alkkis :(

minkä ikäinen olet nyt? :hug:

25 vuotta tulee mittariin syssymmällä :hug:
Oikeasti voin todella hyvin, mutta kuin noita asioita mietiskelee, niin tulee tavallaan tarve lohdutella sitä omaa sisäistä lastansa.
Jos ette vedä viinaa + mömmöjä tai vietä viikkoa sängyssä itkien ja nukkuen, menee ihan hyvin. Jos ette kiristä lasta itsemurhalla, tai uhkaile itsemurhalla, olisi hyvä. Meillä iskä aina kiristi minua "Jos rakastat äitiäsi enemmän kuin minua, tapan itseni".

Minut muistetaan vieläkin "isän tyttönä". Tekstini saattaa kuullostaa sekavalta ja omituiselta, mutta mua on huimannut koko päivän. En tiedä mikä piru on.

Kuitenkin on ihan kiva olla olemassa. Jos vain todella vastuulliset ihmiset tekevät lapsia, jää moni persoona syntymättä, joilla on paikkansa tässä maailmassa. Tässä kaupungissa minut tunnetaan "keksijätyttönä" ja yritysalan miehet pitävät minua ja taitojani suuressa arvossa. Joten ehkä minun oli tarkoitu syntyä? Narskuisäni aö on varmaan idiootin tasoa, mutta se mokoma keksi kaikenlaisia parannuksia työpaikkansa koneisiin ym. Verenperintönä jatkan samaa. Jos jotain pahaa, niin hyvääkin.

Siis äo ;D
 
riippuu siitä millainen tukiverkko on, onko äiti valmis parantumaan ja rakastamaan ja hoitamaan vauvaa ja miten halukas mies on lapsen tekoon. niin monia asia vaikuttaa.
 

Yhteistyössä