Kannattaako jatkaa opiskelua, jos ei ala kiinnosta?

["väsynyt"]

Olen alle 30v. perheenäiti vailla ammatillista koulutusta. Sain opiskelupaikan aikuislinjalta ja olen jo päässyt opinnoissa hyvään vauhtiin, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei tämä olekaan minun juttuni.

Alalla on paljon hyvääkin, mutta jotenkin olen jokaisen työharjoittelupäivän jälkeen henkisesti aivan poikki. Työskentelen erityislasten kanssa. Useiden kotiäitivuosien jälkeen kaipaisin sittenkin työtä, jota saisin tehdä ns. rauhassa, "helppoa" työtä, sellaista, että kun kotiin pääse työt voisi jättää oven taakse eikä tarvitsisi kotona murehtia miten missäkin tilanteessa olisi voinut toimia jne. Mutta tällä alalla jokainen päivä on varmasti henkistä tuskaa, toisaalta tältä alalta saa myös niitä onnistumisen tunteitakin.

Toisaalta taas kouluttamattoman aikuisen on varmaan hankalaa saada töitä. Vai onko?

Palkka on sinänsä sivuseikka, en kaipaa mitään luksuselämää ja lapset ovat onnellisia näinkin. Olen melko kunnianhimoton ihminen, tykkään elää tätä tavallista elämää ja ihana miehenikin on "vain" tehdastyöläinen. Korkeakouluja tuskin kumpikaan meistä tulee käymään.

Mitä te ajattelette, onko koulutus (mille alalle hyvänsä) sittenkin tärkeää vai voiko saada järkeviä töitä pelkillä lukion papereilla? Järkevällä tarkoitan sitä, että työtunteja olisi riittävästi viikossa (edes 30h) ja töitä olisi jokaiselle arkipäivälle.

 

[iDisk]

No en jaksa uskoa että (kunnollista) duunia saa ilman koulutusta. Jos nyt ei sitten lehdenjakaja tai siivoja -tyyppisiä hommia.

Mutta en todellakaan usko että kannattaa jatkaa koulutusta alalle jolla tietää varmasti ettei tule viihtymään, varsinkaan jos on kyse alasta jossa on paljon vuorovaikutusta ihmisten kanssa.... Luulisin että oma turhautuminen tulee esille ja siitä asiakkaat sitten kärsii ja siitä tulee lisää turhautumista jne.

 

[Miä.]

Ihan vaan otsikon kysymykseen vastaan, mä en usko että se on kenenkään etu jatkaa tuota =) Jos löytäisit jonkun muun alan joka tuntuu omalta mutta ei väkisin kouluttautuminenkaan nyt ole ehkä niin hyvä juttu..

 

[rtee]

Joku koulutus kyllä kannattaa hankkia, jos ei tuota niin sitten joku muu. Kuinka pitkällä opinnot ovat?

 

[maissiprinsessa]

" Kunnollista " työtä ei taida nykypäivänä ilman koulutusta saada.. riippuu sekin niin alasta. Kaikenlaisia avustajan yms. hommia kyllä saa mutta sitten vakipaikan osalta joku menee aina ohi kellä jotain koulutusta on..
Jos olet tarkaan miettinyt joka kantilta tuota nykyistä alaasi ja olet plussat ja miinukset punnittuasi edelleen tuota mieltä niin lopeta koulu.

 

[Miä.]

Niin ja sitten se pointti että kun on kyseellä vähänkään pienempi paikkakunta niin ilman koulutusta on turha hakea mitään töitä. Koulutetutkin tappelee välillä niistä ns. hanttihommista ihan verissäpäin, ei enää ole sitä että mennään vaan töihin. Että opiskele =)

 

["vieras"]

Jospa tuntemuksesi on normaalia muutoksen tuskaa. Jos sinulla ei pahemmin ole kokemusta työelämästä, niin ehkä otat työn liiankin vakavasti etkä osaa lopettaa töitä työajan päättyessä. Kelle tahansa työelämään siirtyminen kotona vietettyjen vuosien jälkeen on hankalaa ja monella on varmasti samanlaisia tunteita kuin sinulla. Älä anna periksi ainakaan helpolla.

 

["Vieras"]

Mitas Niinisto sanoikaan oleskeluyhteiskunnasta...

 

[-]

funtsi myös paljonko aikaa sulla on jäljellä kunnes paperit on kourassa. On eri asia onko kyseessä viimeinen vuosi tai ensimmäinen vuosi monesta. Vaikkei juuri se tutkinto kiinnosta, niin tutkinto ylipäänsä auttaisi eteenpäin ja ennen kaikkea olisi tärkeä voitto myös itselle. Sen tuntee viimeistään silloin kun paperit on kourassa. Paperit itsessäänkin auttaa jo työllistymistä. Jos nyt työskentelet koulun kautta (oppisopimuksella?) erityislasten parissa, niin se ei rajaa työllistymistä erityislapsiin, joiden parissa on ajoittain hyvinkin raskasta työskennellä (alalla töissä). Koulutus ei ole yhtä kuin tuleva työ. Mutta ilman koulutusta olet heikoilla eikä kesken jätettykään koulutus hyvältä CV:ssä näytä.

Jos kuitenkin näyttää siltä, että tahti ja vaatimukset ovat liikaa, voit tuoda sen ehkä esiin koulutuksen järjestäjälle tai työpaikalle? Kysy voitko tehdä keveämpää viikkoa tms.? Nykypäivänä on muotia puhua henkilökohtaistamisesta ja opintopoluista sun muista. Se tarkoittaa paljon muun lisäksi myös sitä, että opintoja voi suorittaa omaan tahtiin, oma jaksaminen huomioiden. Opetuksen järjestäjälle on tärkeää saada opiskelijat valmistumaan. Väliäkö tuolla jos vähän aikaa kauemmin kestää. Työnantajatkin mieluummin joustavat hetken kuin aloittavat uuden työntekijän hankkimisen.... ainakin toivottavasti.

Muutama pointti mikä nousi esiin. Tsemppiä.