Olen jo raskausviikolla 30 ja tähän saakka kaikki mennyt mainiosti. Tähän päivään saakka olen mietiskellyt puoleen ja toiseen kerronko biologiselle isälle lapsesta vai en, meillä oli niin lyhyt se suhde ja hän osoitti loppuvaiheessa aika ikävää luonnetta joten olin pitkän aikaa sitä mieltä että en edes puhu hänelle asiasta mitään. Me tullaan vauvan kanssa oikein hyvin toimeen kahdestaan ja sitähän ei koskaan tiedä kuinka kivan miehen vielä ehkä tapaan =)
Nyt sitten ajattelin että otan häneen kuitenkin yhteyttä, ehkä se olis ihan fiksua lapsenkin kannalta ilmoittaa asiasta ja saada isän nimi kaikkiin papereihin. Nyt kuitenkin on niin että aina kun yritän tavoittaa häntä niin kännykkä on pois päältä (voiko olla että se on laittanut kännykkänsä niin että aina kun minä soitan niin tulee se viesti että numeroon ei saa yhteyttä?) ja laittamaani hyvin neutraaliin tekstariin ei ole tullut vastausta.
Kaikesta mikä oli suhteen aikana ja tästä viesteihin vastaamattomuudesta sun muusta näkeehän jo sokeakin että isää siitä ei saa millään. Olisko lapsenkin kannalta parempi antaa asian olla. Eihän tuo tuu tulevaisuudessakaan kuin pettämään lapsen luottamuksen unohtamalla treffejä tai synttäreitä sun muuta.
Ja jos on ihan pakottava tarve niin saahan sen isyyden selvitettyä myöhemminkin. Nyt vaan tuntuu siltä että tuosta hulttiosta ei kummallekaan meistä ole mitään muuta kuin riesaa jos sen tähän kuvioon pakottaa.
Nyt sitten ajattelin että otan häneen kuitenkin yhteyttä, ehkä se olis ihan fiksua lapsenkin kannalta ilmoittaa asiasta ja saada isän nimi kaikkiin papereihin. Nyt kuitenkin on niin että aina kun yritän tavoittaa häntä niin kännykkä on pois päältä (voiko olla että se on laittanut kännykkänsä niin että aina kun minä soitan niin tulee se viesti että numeroon ei saa yhteyttä?) ja laittamaani hyvin neutraaliin tekstariin ei ole tullut vastausta.
Kaikesta mikä oli suhteen aikana ja tästä viesteihin vastaamattomuudesta sun muusta näkeehän jo sokeakin että isää siitä ei saa millään. Olisko lapsenkin kannalta parempi antaa asian olla. Eihän tuo tuu tulevaisuudessakaan kuin pettämään lapsen luottamuksen unohtamalla treffejä tai synttäreitä sun muuta.
Ja jos on ihan pakottava tarve niin saahan sen isyyden selvitettyä myöhemminkin. Nyt vaan tuntuu siltä että tuosta hulttiosta ei kummallekaan meistä ole mitään muuta kuin riesaa jos sen tähän kuvioon pakottaa.