Kannattaako herkkää 9-vuotiasta raahata hautajaisiin?

[Lunatic]

Mummon kanssa olis menossa sukulaisen hautajaisiin.

Mietityttää vaan se, että lapseni muutenkin miettii välillä liikaa, mitä mulle voi sattua.
Jos menee hautajaisiin, saakohan liikaa ajatuksiinsa sen, että äitikin varmaan kohta kupsahtaa?

En tiedä, toisaalta hautajaiset kuuluu normaaliin elämän kiertokulkuun. Mikään pakko ei olisi noihin mennä, mutta kuulemma haluaa (ei ole koskaan hautajaisissa ollut).

 

["vieras"]

Laittaisin kaappiin

 

[kaarle]

Kyllä, suosittelen että jätät myös sinne hautaan. 9 vuotias jos ei kestä kuolemaa ja normaalia luonnonkiertokulkua niin hän on heikko ja turha yhteiskunnalle.

 

[Lunatic]

[QUOTE="vieras";26408921]Laittaisin kaappiin [/QUOTE]

Ai tytön vai?
Höh. EN LAITA.:xmas:

 

[nanso]

ei kandee vieraannuttaa normaalista elämästä ja muutoinkin ylisuojella lasta kaikelta mikä saattaa herättää hänen herkässä mielessä kysymyksiä. Hautajaisiin, huhhuh. Itse kerroin pojalleni vasta kolmekymppisenä että mummo ei oikeesti oo enää lähikaupassa vaan haudassa.

 

[Lunatic]

Kyllä, suosittelen että jätät myös sinne hautaan. 9 vuotias jos ei kestä kuolemaa ja normaalia luonnonkiertokulkua niin hän on heikko ja turha yhteiskunnalle.

Mene sinä runkkaamaan äitis rintsikoihin.

 

["vieras"]

Jos ei ole lapselle mitenkään läheinen ihminen kyseessä, en ottaisi häntä mukaan.

 

[Minikolibri]

Hmm... Mun poika on nyt 8v, erittäin herkkä tapaus. Ja meillä oli mun mummin hautajaiset tossa äskettäin.
Poika itki paljon, ja oli todella surullinen, mutta toisaalta musta tuntui että pojalle teki hyvää nähdä myös se, että aikuisetkin näyttää tunteensa, ja on ihan ok itkeä. Että joo, kyllä mä antaisin mennä mukaan. En mä usko että siitä haittaakaan on. Lapset ajattelee muutenkin asioita paljon, ja voi olla että hautajaisissa käynti jopa jollain tavalla helpottaa lapsen oloa. Meillä ainakin helpotti.

 

[Wolt]

Mä kysyisin ite et haluaako mennä. Ja samalla keskustelisin siitä normaalisti kiertokulusta/kuolemasta että onko jotain aatoksia sen suhteen.
Mut jos ei halua mennä niin en ainakaan pakottais.

Jos mä oisin aikanaan nähny isän ruumiin siellä kalmistossa? niin en ehkä ois niin fobistinen kuoleman suhteen näin aikuisena.

 

["vieras"]

Jos kerta haluaa mennä, niin kaipa se on pakko ottaa mukaan.

 

[Kepsis]

Luopuminen on ihanhyvä oppia nuorena. Ei se kivaa ole vanhemmalle nähdä lapsensa murheellisena, mutta kaikelta ei edes pidä yrittää suojella kun on riittävästi ikää, jokainen harkitkoon sen mikä se ikä on kun tuntee lapsensa paremmin kuin muut.

 

[kaarle]

Eli suomeksi: tahallanne kasvatatte lapsistanne heikkoja, jotka myöhemmin itkevät kouluampumisia, räjähtelyjä lähi-idässä jne. Ei ihme, että julkisen terveydenhuollon menot kasvaa kun vastaavia nysviä tulee tulevaisuudessa entistä enemmän itkemään masennusta.

 

["olli"]

Mummon kanssa olis menossa sukulaisen hautajaisiin.

Mietityttää vaan se, että lapseni muutenkin miettii välillä liikaa, mitä mulle voi sattua.
Jos menee hautajaisiin, saakohan liikaa ajatuksiinsa sen, että äitikin varmaan kohta kupsahtaa?

En tiedä, toisaalta hautajaiset kuuluu normaaliin elämän kiertokulkuun. Mikään pakko ei olisi noihin mennä, mutta kuulemma haluaa (ei ole koskaan hautajaisissa ollut).

Itse en veisi 9-vuotiasta hautajaisiin, oli herkkä tai ei. Se elämän kiertokulku ehtii kyllä tutuksi pari vuotta myöhemminkin.

 

[Meteli Seis]

Jos kerta haluaa mennä niin kyllä hänet sinne voi sitten laittaa mukaan. Onhan se varmaan kova ja hämmentäväkin juttu tai sitten hän ei katso sitä mitenkään sen kummallisemmaksi.
Tietysti kannattaa puhua asiasta ja niin varmasti teetkin.

Meillä miehen ex ei olisi antanut 14v tytön tulla veljensä hautajaisiin koska on niin herkässä iässä.
No, tyttö kuitenkin tuli ja on sen jälkeen sanonut,että oli hyvä että äidin vastusteluista
huolimatta tuli. Ei kuulemma olisi itselleen antanut koskaan anteeksi jos ei olisi ollu saattamassa veljeä.
Hän on myös aika herkkä,mutta uskon hautajaisten olleen hänelle tietynlainen kasvunpaikkakin.
Mukana oli myös miehen kaksi muuta lastakin ja he oli nuorempia eli 10v ja 7v.

 

[omsps]

Itse olin tuon ikäisenä ollut jo muistaakseni neljissä eri hautajaisissa, ja kolmissa muissa vielä ennen täysi-ikäisyyttä. Oikein läheisten ihmisten hautajaisissa tietysti itkin, mutta kaukaisten sukulaisten hautajaiset eivät mitenkään järkyttäneet minua pienenäkään. Hyvä se on minun mielestäni tottua jo lapsenkin siihen että ihmiset tuppaavat joskus kuolemaan, ja vaikka se surullista onkin, niin siihen on totuttava ennemmin tai myöhemmin. Jotkut kaverini eivät ole vielä nyt yli parikymppisinäkään koskaan olleet hautajaisissa, ja heille se taitaakin olla sitten suurempi järkytys kun joskus sellaisiin joutuvat...

 

[Lunatic]

Kiitos vastauksista. Menköön sitten hautajaisiin.

 

["vihreä"]

Parempi oppia ettei täällä ikuisia olla. Tuollainen vähän kaukaisempi sukulainen on hyvä harjotus lapselle, ettei ensimmäinen kerta menetyksen kanssa ole sitten se kaikkein läheisimmän ihmisen lähtö.

 

["sipsi"]

Meidän tytön rakkaimmista rakkain isomummi kuoli tytön ollessa 10v. Siunaustilaisuus ja muistotilaisuus meni ihan hysteerisessä itkussa, ja muutaman kuukauden kuluttua olevaan uurnanlaskuun tyttö ei halunnut osallistua. Ajattelimme, että itkut on jo itketty, koki, ettei tahdo nähdä isomummia laskettavan hautaan... Nyt käymme haudalla silloin tällöin mummia muistelemassa ja hautaa hoitamassa.

Jos lapsi itse tahtoo, niin anna mennä. Jos ei, älä pakota.

 

[kaarle]

Tuli tässä mieleen että onko lapsesi asperger vai kuinka vammainen pitää 9v. olla ettei tajua mitä kuolema on tai miten se kohdataan?