Kannattaako erota?

[Saara82]

Olen seurustellut reilut 2vuotta ja asutaan yhdessä. Viime aikoina olen alkanut epäilemään, että haluanko todella olla tämän miehen kanssa.Välitän hänestä paljon, mutta en tiedä rakastanko ja haluanko häntä enää. Tai nämä tunteet vaihtelee, joka toinen päivä haluan olla hänen kanssaan, joka toinen päivä en.
On hän hyvä mies ja arkemme toimii ihan hyvin. Ei lapsia.

Suurin ongelmani taitaa olla hänen juomisensa. Ei se mikään oikea ongelma ole, mutta inhoan häntä joka kerta kun on kännissä. Ei hän ole väkivaltainen tai ilkeä, mutta minua vain alkaa ällöttämään silloin. En tiedä jaksanko sellaista. Haluan miehen jolle baareilu ei ole niin tärkeä asia. Hänen perheessään on juoppoja ja pelkään että hänestäkin tulee joskus sellainen. Ei siis ole mitään suoraa syytä pelätä sitä, mutta joskus se mietityttää. Miten näistä tunteista pääsee yli?

Pelkään että teen virheen jos jätän hänet. On hän kuitenkin minulle hyvä ja rakastaa minua. Mitä jos en enää löydäkään parempaa miestä?

 

[Juu]

Mieti asiaaa tarkaan, mutta tuntuu kyllä että olet jo eron kannalla. Jos lapsi ei ole, voit ajatella vain itseäsi. Kyllä noita miehiä tästäkin maasta löytyy, usko pois Juttele rohkeasti mieltä painavista asiasoista sen miehesn kanssa,jos ne asiat alkaisi selkeytymään.

 

[Saara82]

Kiitos vastauksesta! Sepä tässä juuri onkin kun en uskalla ottaa asiaa puheeksi hänen kanssaan. Kun olen itsekin niin epävarma vielä. Miten sellaisesta alkaa puhumaan? Vaikeeta

 

[Magnolia]

Olen itse aivan samassa tilanteessa- tai olin muutava vuosi sitten. Nyt tilanne on muuttunut siten, että olemme naimisissa ja meillä on lapsia. Eli kaikki on vaikeampaa nyt ja välillä on päiviä, että kadun etten eronnut hänestä jo silloin seurusteluvaiheessa. Inhoan häntä humalaisena (vaikka ei ole väkivaltainen tms.), mutta luulin rakastavani selvinpäin. vaan ajan kanssa olen tullut tulokseen, että se inho ja viha nakertaa rakkautta niin tehokkaasti että usko tulevaisuuteen on mennyt. Jos olisin vuosia sitten tilassa jossa sinä nyt, toivoisin, että olisin eronnut silloin. On vanha viisaus, että asiat jotka kumppanissa ärsyttävät hieman seurusteluaikoina, eivät häviä eivätkä todellakaan lakkaa ärsyttämästä naimisiinmenon jälkeen- PÄINVASTOIN. Sitä kannattaa miettiä.

Itse otin itseäni niskasta kiinni, olen puhunut miehelle tunteistani ja etten siedä hänen juomistaan, mutta ei se ole suurempaa tulosta tuottanut. kannattaa toki yrittää, mutta varaudu siihen, että mies pitää juomistaan ihan normaalina. pakolla toista ei voi muuttaa jopten vaihtoehdoksi jää...

Mutta anna miehellisi myös mahdollisuus. Jos hän haluaa yrittää vähentää, tue häntä siinä. Ehkä hän myös vähentää. Älä hoppuile. Jos miehesi vähentää juomista, niin katso, muuttuvatko tunteesi.

 

[Magnolia]

Ja P.S. Suurin syy, miksi mieheni kanssa menin naimisiin oli: haluan lapsia, entä jos en toista miestä löydä? Voin luvata sinulle: SURKEAMPAA SYYTÄ SUHTEEN JATKAMISELLE EI OLE! Suhde, joka perustuu omaan huonoon itseluottamukseen ja yksinäisyyden pelkoon, ei johda mihinkään. Niin ainakin uskon. Oma haasteeni onkin päästä noista peloista eloon. Ettei se, ettei löydäkään toista, olisi "maailmanloppu". Osaisi olla yksin.
:hug:

 

[Saara82]

Ihana tietää että jollain on samanlaisia tunteita kuin minulla. Oli kyllä todella nappiin sanottu, että vaikka rakastaa miestä kun on selvinpäin, ne vihan/inhon tunteet kun on kännissä todella nakertaa tunteita ja uskoa tulevaisuuteen.
Ymmärrän toki, että mieheni on nuori ja silloin on menohaluja. Yleensä kuitenkin käymme yhdessä liikenteessä eli ei hän ruukaa ilman minua lähteä juopottelemaan. Hän on sanonutkin, että mitä se haittaa jos nyt käydään baareissa ja juodaankin kun ei ole vielä niitä lapsia. Mutta vaikka käymme yhdessä baarissa saan aina stressata kuinka kännissä hän on ja hävetä hänen puolestaan.
Olen aina ajatellut etten koskaan ota miestä, jonka kanssa pitää tapella viinasta. Ja haluaisin miehen, jonka puolesta ei tarvitse hävetä ja joka osaa ottaa nätistikin.

Tällä hetkellä joskus ajattelen, että kumpa en olisi koskaan edes alkanut seurustelemaan hänen kanssaa saatikka muuttanut yhteen. Jos en uskallakaan erota niin varmaan joskus olen samassa tilannteessa kuin sinä eli kadun naimisiin menoa ja lapsia tämän miehen kanssa.

 

[taustalla]

Ja siitä että on nuori...oma mieheni on vasta 24v ja hän juo noin kerran puolessa vuodessa jos sitäkään että ei kaikki nuoretkaan miehet juo. Minä kyllä sinuna miettisin hyvinkin tarkaan josko eroaminen olisi parempi vaihtoehto, varsinkaan kun niitä lapsia ei vielä ole. Kyllä niitä raittiitakin miehiä on olemassa. Tsemppiä sinulle päätöksentekoon.

 

[ystävä]

\

Ihana tietää että jollain on samanlaisia tunteita kuin minulla. Oli kyllä todella nappiin sanottu, että vaikka rakastaa miestä kun on selvinpäin, ne vihan/inhon tunteet kun on kännissä todella nakertaa tunteita ja uskoa tulevaisuuteen.
Ymmärrän toki, että mieheni on nuori ja silloin on menohaluja. Yleensä kuitenkin käymme yhdessä liikenteessä eli ei hän ruukaa ilman minua lähteä juopottelemaan. Hän on sanonutkin, että mitä se haittaa jos nyt käydään baareissa ja juodaankin kun ei ole vielä niitä lapsia. Mutta vaikka käymme yhdessä baarissa saan aina stressata kuinka kännissä hän on ja hävetä hänen puolestaan.
Olen aina ajatellut etten koskaan ota miestä, jonka kanssa pitää tapella viinasta. Ja haluaisin miehen, jonka puolesta ei tarvitse hävetä ja joka osaa ottaa nätistikin.

Tällä hetkellä joskus ajattelen, että kumpa en olisi koskaan edes alkanut seurustelemaan hänen kanssaa saatikka muuttanut yhteen. Jos en uskallakaan erota niin varmaan joskus olen samassa tilannteessa kuin sinä eli kadun naimisiin menoa ja lapsia tämän miehen kanssa.

Jos asia vaivaa jo nyt noin paljon niin kannattaa harkita suuresti onko suhteella tulevaisuutta. Itselläni oli samoja tunteita seurusteluaikoina mutta jotenkin sokeasti halusin uskoa että kaikki muuttuu kun saamme lapsia ja asetutaan aloilleen jne.....minä asetuin hän ei....
8 vuotta ollaan oltu yhdessä, meillä on 3 lasta ja paljon ongelmia
Tälläkin hetkellä keskustellaan erosta, monet itkut on itketty hänen juomisten takia. Kun minä en sitten lasten tultua enää antanut hänen juopotella miten sattuu, rupesi hän tekemään sitä salaa ja siitähän vasta soppa syntyi kun mies hävisi omille teilleen millon sattui :'( .....ongelma vaan paisui ja paisui, viimesin tapaus oli kamalin.....hän tuli kotiin kauheassa kunnossa oli ajanut auton ojaan ja häntä odotti syyte rattijuopumuksesta , järkytys oli suuri eikä meidän suhde ole sen jälkeen ollut ennallaan.
Suhteen alussa alkoholi oli pieni ongelma nyt se on pilannut tämän avioliiton ja perheen.
Jos jatkat suhdetta niin keskustele miehesi kanssa tulevaisuudesta, millaisena hän näkee teidän elämän jos saatte laspia, onko hän valmis muuttamaan juomistapojaan jne... ja suosittelen vaikka ihan perheneuvolassa käyntiä, sinne on viisaampi mennä nyt ja ennalta ehkästä ongelmia. Voimia kanssasisaret :hug:

 

[Miss Elvis]

Tiedän tosi hyvin miltä susta tuntuu, edellinen suhteeni oli täysin samanlainen, joskin sillä erotuksella, että mä en miettinyt mitä sanoa vaan sanoin kauniisti ja pyysin rumasti kerta toisensa jälkeen, että juominen ja kavereiden kanssa baarissa oleilu vähenisi jo pikkuhiljaa tässä iässä (26), mutta valitettavasti en saanut koskaan toiveilleni täyttymystä. Onneksi lapsia siihen suhteeseen ei koskaan tullut! Mies aivan hinkui baariin joka viikonloppu ja mielellään viikollakin, kun teki työtä, jossa oli vapaita myös viikolla. Yritin järjestää kahdenkeskisiä viikonloppuja: ostin punkkua pullon, vuokrasin videon, siivosin kodin ja aloin jo viikolla puhua, että mitä jos tehtäisiin ensi viikonloppuna jotain ihan vaan kaksin. "Ei sen väliä" oli usein vastaus, mutta jestas kun se viikonloppu tuli! Kännykkä lojui olohuoneen pöydällä ja eikö aina jossain vaiheessa iltaa viesti saapunut miehen puhelimeen joltain kaverilta (todennäköisesti myös muilta naisilta, tähän en oo saanut virallista vahvistusta mutta epäilyt on 100%:set). Ja voi kun sen jälkeen se kotona olo oli oikein kidutusta!! Jostain piti tehdä riita, aiheuttaa mykkäkoulu niin, että pääsi baariin "hyvällä omallatunnolla". Ja tämä toistui aina, kun mieheni oli vapailla töistä. Kamalinta oli tajuta, että mä aloin pelätä viikonloppuja!

Tilanne ajautui niin pahaksi, että ero oli enää ajan kysymys ja täytyy sanoa, että kun se vihdoin toteutui, mua se helpotti!! Kaksi vuotta olin elänyt tuossa tilanteessa ja yrittänyt ymmärtää, mikä oli se kriisin pohjimmainen syy, minkä vuoksi meillä baarielämä osoittautui tärkeämmäksi kuin suhde. En saanut sitä koskaan selville, mutta jälkeenpäin oon tajunnut, että annoin itsestäni siihen suhteeseen jo aivan liikaa! Ja olin antanut kauan...

Puoli vuotta eron jälkeen, kun olin jo nykyisen mieheni kanssa ja erittäin onnellinen, exäni lähetti puhelimeeni viestin eräillä "festareilla" kuinka vaikeaa on nähdä mut toisen sylissä. Juttelin exäni kanssa ja kerroin nätisti, kuinka paljon hänen käyttäytymisensä söi luottamusta väliltämme ja kuinka tunsin olevani aina kolmas vaihtoehto kavereiden ja baarin jälkeen. Exäni sanoi, että "Koskaan en ole sun edelle ketään päästänyt!" En voinut kuin nauraa! Mutta se nyt oli se tapaaminen, sen jälkeen kun on nähty, asia on ollut tabu.
Kaikin puolin ero oli loppujen lopuksi äärettömän helppo, olin ilmeisesti aika valmis siihen jo kauan, mutta jäin suhteeseen, koska kuvittelin, että kaikissa suhteissa on omat ongelmansa. Ihan kaikkea en kuitenkaan enää ole valmis nielemään, vaikka valmis olen suhdetta ruotimaan vaikka ammattiauttajalla jos sellainen tilanne tulee. Tosiasia kuitenkin on, että suhde on aina kahden kauppa ja molempien on osattava ottaa toinen huomioon ja molempien on yritettävä muuttaa käyttäytymistään toista kunnioittavaksi.

Toivon, että te saisitte puhuttua asiat halki, ettekä ikinä joutuisi samaa tilanteeseen, vaikka rehellisyyden nimissä sanonkin, et mulle ero oli viimein suunnaton helpotus. Mutta kuten muutama edellinenkin vastaaja, mä korostan, et teidän täytyy puhua ensin!! :attn: Ja muutamaankin kertaan, jotta miehesi todella tietää mitä päässäsi liikkuu, muutenhan on aika törkeää lähteä suhteesta, kun todella voi olla niin, että mies ei osaa asettua sun asemaan kun et sano mitään. Anna hänelle mahdollisuus korjata virheensä, voihan olla, että asiat muuttuisivatkin.

Kovasti tsemppiä sulle ja toivottavasti saatte suhteenne toimimaan! :hug: