Kannattaako enään 30v hankkia lapsia??

Jos kaikki tekevät korkeintaan 2 lasta niin väkiluku vähenee väistämättä.

se olisi huono asia koska..????
Tajuatko juntti että ihmisiä on liikaa.

Äläkä ala jauhaa mistään veronmaksajista, todistat sillä vain täydellisen tyhmyytesi. Suomi on samalla planeetalla kuin kaikki muutkin.

 

Kyllä kannattaa jos kerran haluaa lapsen. 30 vuotias on vielä nuori, oikeasti vasta vähän aikaa ollut kunnolla aikuinen. Jos tuossa iässä jättää sen toivomansa lapsen tekemättä, niin nelikymppisenä harmittaa, kun lapsen teko ei enää niin helposti onnistukaan.

 

En tiedä muista, mutta jos kuvittelen itseäni nuorena sidottuna vaikka vauvaan, niin tuntuu kyllä kauhean mahdottomalta ajatukselta.
Nuorena rakastin yksin asumista ja kulkemista, yleensä olin kulussa yötä myöten, istuskelin kaverin luona kahvilla koko yön, cruisailin vain päättömästi tai kävin kännäilemässä, monesti tulin kotiin kun aurinko nousi ja lehdenjakajat liikkui, sitten söin ja menin nukkumaan ja heräsin joskus iltapäivällä jne. Se kaikki ois jäänyt kokematta jos oisin sillon ollut äiti. Mulla on hyvin vapaudenkaipuinen luonne.

Nyt nelikymppisenä on ihanaa olla alakoululaisen äiti. En mä enää missään jaksas yötä myöten hillua kuten nuorena. Ihana olla äiti ja kun kotona on ihana muksu seurana. Ei enää pieni, mutta vielä kotona muutaman vuoden.


Mutta jokainen kulkee omat polkunsa, tämä oli vaan mun näkemys ja mielipide omalta kantiltani katsottuna.

Niin me ollaan erilaisia, toiset suppeita ihmisiä joilla on mielipide oikeasta, siitä yhdenlaisesta polusta ja toiset taas kykenee helposti ymmärtämään erilaisia elämiä.

 

30vuotiashan on nuori nainen?! Tuossa iässään moni sitä perhettä alkaa vasta miettimään. Siis kyllä on jotain pahasti korvien välissä vikana, jos miettii onko 30v liian vanha äidiksi. Jos olisi pakko valita kahdesta ääripäästä-liian nuori vai liian vanha- niin ennemmän sitten 30v olisi liian nuori äidiksi... Kärjistetysti

 

No varmaan riippuu mitä elämältään haluaa.

 

Ei ole oikeaa ikää tulla äidiksi. Mä sain lapsen 18 vuotiaana ja täytän huomenna 28 vuotta. Lapsi on siis pian 10 vuotias. Mä olen mielestäni todella nuori äiti, sillä lapsen kavereiden ja harrastuskavereiden vanhemmat ovat suurin osa sen ikäisiä, että voisivat olla mun vanhempia.
Olen aina ollut vastuullinen ja rakastava äiti. Vietän paljon aikaa lapseni kanssa. Mä silti koen olevani yhä todella nuori. Olen tottakai aikuinen, mutta kyllä monella tapaa vielä keskeneräinen. Keskeneräisiä ollaan jokainen varmaan hautaan asti, mutta omalla kohdallani tiedän, että kyllä mä tästä vielä aikuistun.

30 vuotias on nuori. Todella nuori. Ei mikään mopopoikaikä nyt tietenkään enää ja kyllä kolmekymppisenä nyt pitää osata olla jo aikuinen. Kolmekymppinen voi kuitenkin ihan hyvin olla vielä myös "ihan nuorisoa" omalla tapaa.
Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä lienee nykyään jotain 28-29v, joten kakkonen varmaan saadaan usein sitten jossain 30-33v iässä ja jos enemmän lapsia siunaantuu, niin siitä vain sitten eteenpäin.

Jollain karulla tapaa ajattelen, että jos kolmekymppinen kokee millään tavalla olevansa vanha, niin silloin voisi olla vaikkapa terapia paikallaan vähän kärjistäen tietenkin...

 

No jos sinun pitää miettiä tuota asiaa niin ehkä parempi että et enää lisäänny ????

 

Mun mielestä naisten pitäisi alkaa harkita lastentekoa ensimmäisen kerran vasta noin kolmekymppisenä. Sitä ennen 90% on liian nuoria.

 

Jotkut vast aloitavat tekemään lapsia 30-35 vuotiana . Oikeasti kysyt sellaista?

 

Tällainen kysymys aiheuttaa aina pahan kolauksen vanhemmissa äideissä.
En ymmärrä miksi, jos on nuorena ja jaksavana saanut jo lapsia ja sitten mukavuudenhaluisena kolmekymppisenä miettii jaksaako enää pitkittää pikkulapsiaikaa vanhemmalle iälle kun olisi jo mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä, heti lyttäillään maanrakoon. Itselleni olisi aivan ehdottomasti liian vanha ikä ellen olisi löytänyt miestäni tosi myöhään. Sitten olisin varmasti karsinutkin unelmien unelmat ja päätynyt äidiksi vasta yli kolmenkympin.

 

[QUOTE="hohhoh";30699602]Tällainen kysymys aiheuttaa aina pahan kolauksen vanhemmissa äideissä.
En ymmärrä miksi, jos on nuorena ja jaksavana saanut jo lapsia ja sitten mukavuudenhaluisena kolmekymppisenä miettii jaksaako enää pitkittää pikkulapsiaikaa vanhemmalle iälle kun olisi jo mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä, heti lyttäillään maanrakoon. Itselleni olisi aivan ehdottomasti liian vanha ikä ellen olisi löytänyt miestäni tosi myöhään. Sitten olisin varmasti karsinutkin unelmien unelmat ja päätynyt äidiksi vasta yli kolmenkympin.[/QUOTE]

Vanhemmissa äideissä? Nyt oli kyse kuitenkin kolmekymppisestä äidistä, eli nuoresta äidistä. 30v on nuori, jolla on vielä hyvin aikaa tehdä lapsia, jos luoja suo.

Mä olen 19v ja en todellakaan olen miettimässä lasten hankintaa vielä vuosikausiin.

 

Siis ei helvata. Kyllä 30 vuotias on nuori nainen ja nuori äiti. Melkeinpä enemmän vielä tyttönen kuin ns. aikuinen nainen. Se on jokaisen henkilökohtainen asia sitten, milloin kokee että on itselle paras ikä olla äiti

 

Mä täytin 1vko sitten 30v ja kävin laitamassa uusi lävistys kun halusin sinne oikean timantin ;D. Niin huhhuh minulta kysyivät papereita vaikka ikäräja on 16v. Mutta en mä pääse mihinkään ilman papereita, enkä ymmärrä kuka edes voi ajatella että se on ikä? Jotkut pääsevät vast sen iässä pois koulun penkiltä... Itsellä ainakin lapsia tehty, mutta nykyjään kun kaikki vast aloitavat sen iässä mietimään lapsia .

 

30v ei kyllä mitenkään ole mikään tyttönen vaikka kuinka epätoivoisesti yrittäisitte venyttää nuoruutta pitkälle. Nuori ihmisenä elämän kannalta kyllä, mutta nuori äiti? Ei todellakaan. Voitte itse tutustua aivojen kehitykseen joka lähtee jo loivaan alamäkeen ennen kuin ihminen on edes kolmekymppinen puhumattakaan biologisesta puolesta. En ymmärrä mikä pakkomielle ihmisillä on olla ikuisesti nuoria? Ei kolmekymppisenä äidiksi tulossa ole mitään pahaa vaikka silloin ei nuorena ole lapsia saanutkaan. Se ei silti tarkoita, että on ollut vanha kääkkä mitä ilmeisesti vastausten raivosta päätellen voisi olettaa teidän luulevan...

 

[QUOTE="hohhoh";30699602]Tällainen kysymys aiheuttaa aina pahan kolauksen vanhemmissa äideissä.
En ymmärrä miksi, jos on nuorena ja jaksavana saanut jo lapsia ja sitten mukavuudenhaluisena kolmekymppisenä miettii jaksaako enää pitkittää pikkulapsiaikaa vanhemmalle iälle kun olisi jo mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä, heti lyttäillään maanrakoon. Itselleni olisi aivan ehdottomasti liian vanha ikä ellen olisi löytänyt miestäni tosi myöhään. Sitten olisin varmasti karsinutkin unelmien unelmat ja päätynyt äidiksi vasta yli kolmenkympin.[/QUOTE]

Hetkonen? Mikäli vähääkään välittää itsestään, niin kyllä kolmekymppisen pitäisi olla edelleen yhtä jaksava kuin kaksikymppisen. Kyllä silloin on laiminlyönyt oman terveytensä äärimmäisen pahasta, jos ei kolmekymppisenä koe olevansa nuori ja jaksava. Silloin lienee kyse esimerkiksi sairaalloisesta lihavuudesta yhdistettynä tupakointiin, viinaan ja masennukseen,tai jotain muuta ihan yhtä radikaalia.
Kyllä 30 vuotias on nuori ja silloin pitäisi olla elämänsä kunnossa vielä vuosia.

Jos lapset tekee 30-35v välillä, niin silloin ehtii hoitaa lapset vähintäänkin teini-ikäiseksi nuorena ja jaksavana.

Kyllä nelikymppinen on vielä ihan nuori.

Mä täytän kesällä 18v ja ei ole omia lapsia varmaan vielä vuosiin. Mutta mä kyllä aion elää niin, että olen kolmekymppisenä ihan yhtä nuori ja jaksava mitä näytä vaikka elämä varmasti muuttuukin siihen mennessä paljon.

Mun siskopuoli 34v ja näyttää kyllä ihan nuorelta vielä ja kuvailisin kaunis nuori nainen, eikä ole ee mikä terveysintoilija tms. Hänel ei ole vielä lapsia. Kyllä sisko on vielä nuori ja ihan eri maailmastamme kuin kun äitiä joka on 52v

 

Iän puolesta voit kyllä tehdä, mutta miten muut rahkeet? Onko teillä tila-auto, että uusi tulokaskin mahtuu mukaan? Kolmenkin kanssa käy tavallinen auto ahtaaksi heidän kasvaessaan. Riittääkö kodisssa tilaa vai onko edessä asunnonvaihto isompaan? Riittääkö varat kaikkeen? Miten jaksat, kun nuo isommat ovat pahimmassa murkkuiässään ja nuorin nykyisen nuorimmaisesi pahimpien päivien mielentilassa samaan aikaan? Kaipaatko miten omaa aikaa, se tulee vähentymään entisestään uuden tulokkaan myötä.

 

30v ei kyllä mitenkään ole mikään tyttönen vaikka kuinka epätoivoisesti yrittäisitte venyttää nuoruutta pitkälle. Nuori ihmisenä elämän kannalta kyllä, mutta nuori äiti? Ei todellakaan. Voitte itse tutustua aivojen kehitykseen joka lähtee jo loivaan alamäkeen ennen kuin ihminen on edes kolmekymppinen puhumattakaan biologisesta puolesta. En ymmärrä mikä pakkomielle ihmisillä on olla ikuisesti nuoria? Ei kolmekymppisenä äidiksi tulossa ole mitään pahaa vaikka silloin ei nuorena ole lapsia saanutkaan. Se ei silti tarkoita, että on ollut vanha kääkkä mitä ilmeisesti vastausten raivosta päätellen voisi olettaa teidän luulevan...

Ehkä ihmiset nyt ymmärtävät tämän ketjun jokaine eri tavalla. Kyllä kolmekymppinen esim. näyttää vielä todella nuorelta. Urheilun avulla ihminen voi pitää itsensä todella tikkinä vielä yli viisikymppiseksi, mutta 30 vuotias on luonnostaan sellainen nuoruuden hehkuva. Ei tietenkään samalla tavalla, mitä vaikkapa 15 vuotias. Mulla alkoi ensimmäiset ikääntymisen merkit näkyä jo parikymppisenä.
30v iho on kuitenkin yleensä vielä kuulas ja nuori, kasvojen piirteissä on vielä nuorekkuutta ja olemus on tuossa iässä tietenkin jo -aikuinen- mutta omalla tapaa vielä nuori. Ihminen ei fyysisesti normaalisti muuten kovin paljon 24-33 vuotiaana.

Vasta neljänkympin korvilla suurimmalla osalla alkaa näkyä -selkeämmin- erilaiset ikääntymisen merkit, mutta jos viitsii vähän vaivaa itsensä eteen nähdä, niin kyllä nelikymppisenäkin vielä pitää olla jaksava ja energinen. Vasta viisikymppinen voi alkaa laittaa iän piikkiin asioita

30v on fyysisesti vielä täydessä kunnossa ja edessä on vielä hyviä lastentekovuosia.

Monen ihmisen kohdalla on parasta, että niitä lapsia alkaa harkita edes vasta sitten, kun ikä alkaa kolmosella.

Mä olen saanut lapseni 19v, 21v ja 35v ja hyviä ikiä ollut kaikki. Tosin kyllä mäkin kuvittelin jo 20 täytettyäni olevani vanha.

 

30v ei kyllä mitenkään ole mikään tyttönen vaikka kuinka epätoivoisesti yrittäisitte venyttää nuoruutta pitkälle. Nuori ihmisenä elämän kannalta kyllä, mutta nuori äiti? Ei todellakaan. Voitte itse tutustua aivojen kehitykseen joka lähtee jo loivaan alamäkeen ennen kuin ihminen on edes kolmekymppinen puhumattakaan biologisesta puolesta. En ymmärrä mikä pakkomielle ihmisillä on olla ikuisesti nuoria? Ei kolmekymppisenä äidiksi tulossa ole mitään pahaa vaikka silloin ei nuorena ole lapsia saanutkaan. Se ei silti tarkoita, että on ollut vanha kääkkä mitä ilmeisesti vastausten raivosta päätellen voisi olettaa teidän luulevan...

Ei tässä "nuorella äidillä" nyt varmastikaan viitattu siihen, että olisi jotenkin liian nuori äidiksi. Kyllähän 30 vuotias on nuori ja silloi on nuori äiti. Pääasiassa pienten lasten äidit ovat aina nuoria. Kyllähän lapsiperheistäkin yleensä puhutaan "nuori perhe" vaikka vanhemmat nyt eivät kirjaimellisesti "nuoria nuoria" olisikaan.

Eikä nuori tarkoita pelkästään sitä, että sitä että silloin kun eletään villiä ja vapaata opiskelijaelämää on nuori

 

30 v anna palaa, 40v ei todellakaan.

 

Tuskin tässä nyt mistään fyysisyydestä on yksin kyse. Normaalisti 30 vuotias näyttää nuorelta ja on jaksavansa ja hyvässä kunnossa vielä vuosia. Enemmänkin kyse varmaan muista asioista. Moni haluaa nauttia vielä täysipainoisesti elämästä sitten, kun lapset ovat isoja. Onhan nelikymppisenäkin vielä elämässä kaikki ovet auki ja mä haluan ainakin sitten nelikymppisenä elää tavallaan uudelleen vielä sitä vapaata elämää ilman iän tuomia ongelmia ja siksi MINÄ en halua lapsia enää kolme kymppisenä, vaikka tiedän, että silloin on todella hyvä ikä saada lapsia monelta kantilta katsottuna

 

[QUOTE="Kukkis";30699647]Hetkonen? Mikäli vähääkään välittää itsestään, niin kyllä kolmekymppisen pitäisi olla edelleen yhtä jaksava kuin kaksikymppisen. Kyllä silloin on laiminlyönyt oman terveytensä äärimmäisen pahasta, jos ei kolmekymppisenä koe olevansa nuori ja jaksava. Silloin lienee kyse esimerkiksi sairaalloisesta lihavuudesta yhdistettynä tupakointiin, viinaan ja masennukseen,tai jotain muuta ihan yhtä radikaalia.
Kyllä 30 vuotias on nuori ja silloin pitäisi olla elämänsä kunnossa vielä vuosia.

Jos lapset tekee 30-35v välillä, niin silloin ehtii hoitaa lapset vähintäänkin teini-ikäiseksi nuorena ja jaksavana.

Kyllä nelikymppinen on vielä ihan nuori.

Mä täytän kesällä 18v ja ei ole omia lapsia varmaan vielä vuosiin. Mutta mä kyllä aion elää niin, että olen kolmekymppisenä ihan yhtä nuori ja jaksava mitä näytä vaikka elämä varmasti muuttuukin siihen mennessä paljon.

Mun siskopuoli 34v ja näyttää kyllä ihan nuorelta vielä ja kuvailisin kaunis nuori nainen, eikä ole ee mikä terveysintoilija tms. Hänel ei ole vielä lapsia. Kyllä sisko on vielä nuori ja ihan eri maailmastamme kuin kun äitiä joka on 52v[/QUOTE]

No sitä aika moni muuttuu mukavuudenhaluiseksi ja etenkin jos on jo pikkulapsiaika takana. Sillon sitä vasta alkaakin helposti miettimään, pitäisikö sitä sittenkin vaan elellä mukavaa arkea isompien kanssa. Itsekin mietin olenko liian "vanha" nyt 26-vuotiaana lisälapsille, jotenkin sellainen helposti mukautuva ihminen on minussa vähentynyt ja mukavuudenhalu vaan noussut. Tekee aika paljon mieli vaan tehdä muita asioita kuin olla niin kiinni vauvassa kuten vauvan kanssa kuuluu olla, imettää ja olla raskaana, odotella uutta vauvaa, elellä taaperovaiheen päättömyys uudestaan jne. Alkaa aika paljon tuon jälkeen miellyttämään muut asiat mitä voi jo isompien lasten kanssa helpommin tehdä tai vaikka lähteä hetkeksi itse muualle jättämättä pientä vauvaa vaille äitiään. Se oli kivaa silloin ja jaksoin innostua kaikenmaailman soseruuista, kehdoista, kantoliinoista ja muista mammailuista, mutta ei sitä samaa jaksa aina, eikä se tarkoita että olisin fyysisesti jotenkin mummoutunut, nyt alkaa vaan olla koko ajan mukavempaa ja mukavempaa ja etenkin ERILAISTA. Jotain uutta elämässä, se jatkuu ja muuttuu tyyliltään koko ajan.

Mulla on kauhukuvia siitä, että pilaan elämäni tekemällä lapsia vielä kolmekymppisenäkin, näen painajaisiakin siitä välillä, vaikka onneksi on olemassa abortti jos sellainen vahinko sattuisikin sterilisaatiosta huolimatta.
Pidämme vielä harkinta-aikaa sille päätökselle ja sitten se on ohi. Uusi sivu kääntyy elämässä kiitos.

 

Kuten joku sanoi, riippuu siitä, mitä elämältään haluaa.

Se nyt on päivänselvä asia, että 30 vuotiaana näyttää nuorelta ja silloin kuuluukin olla fyysisesti hyvässä kunnossa vielä vuosia.
30v on monen kohdalla miltei täydellinen ikä saada lapsia ja perustaa perhe.
Itse olen 28v ja ja lapseni täyttää syksyllä 9v. Mä en enää jaksaisi hoitorumbaa, kauheaa sumplimista kesälomien suhteen, pikkulapsiarkea jne ja olen oikein tyytyväinen, että olen jo koululaisen äiti.
Kun lapseni on täysi-ikäinen, niin mä olen silloinkin vielä nuori ja mulla on hyvin aikaa nauttia taas uusista erilaisista asioista.

 

Iän puolesta juuri nyt se kannattaa tehdä kun on vielä helpompi tulla raskaaksi ja "riskiraja" ei vielä kolkuttele ovella. Oma jaksaminen taas on arvioitava muuten kuin iän kautta.

 

Itse opiskelin ensin korkeakoulututkinnon, hankin ammatin, olin töissä 8 vuotta ja vasta sitten hankin lapsen ja omistaudun nyt täysin hänelle. En koe tässä mitään "rumbaa", raskasta tai vaikeaa. Paljon järkevämpää tehdä näin päin, kun työ- ja perhe-elämän yhdistäminen on tehty niin hankalaksi.

 

Itse opiskelin ensin korkeakoulututkinnon, hankin ammatin, olin töissä 8 vuotta ja vasta sitten hankin lapsen ja omistaudun nyt täysin hänelle. En koe tässä mitään "rumbaa", raskasta tai vaikeaa. Paljon järkevämpää tehdä näin päin, kun työ- ja perhe-elämän yhdistäminen on tehty niin hankalaksi.

Siis teit kahdeksan vuotta töitä, lisäännyit ja jättäydyit kokonaan pois työelämästä?

Vai mitä tarkoitit tuolla, että on järkevin ensin opiskella ja tehdä töitä, kun työ- ja perhe-elämän yhdistäminen on tehty hankalaksi?
Palaat siis työelämään vasta kun lapsi on aikuinen?