Kannattaako enää yrittää..?

[väsynyt]

Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä reilu 6,5 vuotta, josta kihloissa 4 vuotta.

Olen pettänyt mieheni luottamuksen, juttelin hänen selkänsä takana toisten miesten kanssa netissä ja jäätyäni kiinni asiasta, valehtelin hänelle.

Tällä hetkellä hän ei luota minuun lainakaan eikä tiedä voiko enää koskaan luottaa tai rakastaa. Epäilee jatkuvasti, että edelleen salaan asioita.

On kuitenkin päättänyt jäädä tähän suhteeseen, mutta minua mietityttää kannattaako enää yrittää jatkaa. Olemme käyneet pariterapiassa muutaman kerran, mutta en huomaa asioissa mitään muutosta.

Olen pyytänyt monesti anteeksi ja osoittanut olevani pahoillani enkä enää koskaan tekisi samoja virheitä. Olen tehnyt kaiken niin kuin hän on pyytänyt (poistanut kaikki miespuoliset ystävät Facebookista, ollut rehellinen, luopunut paljosta hänen takiaan) mutta silti mikään ei ole muuttunut, hän vihoittelee ja tiuskii minulle ja sanoo olevansa hyvin katkera.

Huomaan, että hän ei enää juurikaan arvosta minua ihmisenä, näkee minussa vain sen valehtelijan ja luottamuksen pettäjän.

Voiko luottamusta enää tällaisessa tilanteessa saada takaisin?

 

[Vaineaa]

Miehistä itsetuntoa on loukattu ja se on monelle kova pala.

Itse en koskaan suostuisi siihen, että kaveripiiriäni rajoitettaisiin, ei netissä eikä elävässä elämässä. Mitä seuraavaksi? Et saa jutella kenenkään miehen kanssa, et saa hymyillä miespuoliselle asiakaspalvelijalle, et saa käydä kaupassa yksin, et saa mennä harrastuksiin, töistä pitää tulla suoraan kotiin tai mies on vastassa...

Laittakaa kissa pöydälle ja keskustelkaa asiat halki, se kuinka paljon mies sinulta vaatii ja kuinka paljon olet itse valmis elämääsi rajoittamaan? Joskus on helpompi lähteä eri teille, jos näkemys elämästä on liian erilainen eikä kumpikaan pysty sopeutumaan erilaisiin mielipiteisiin.

 

[väsynyt]

Olen useaan otteeseen miettinyt, että vaikka olen tehnyt väärin ja loukannut niin ansaitsenko tuollaista käytöstä edelleen, olen kuitenkin muuttanut täysin käytöstäni ja ottanut opiksi virheistäni.

Nuo kirjoittelut toisten miesten kanssa tapahtuivat siis vuosina 2011-12, tulivat ilmi n.vuosi sitten ja siitä asti on ollut todella vaikea...

 

[Vaineaa]

Olen useaan otteeseen miettinyt, että vaikka olen tehnyt väärin ja loukannut niin ansaitsenko tuollaista käytöstä edelleen, olen kuitenkin muuttanut täysin käytöstäni ja ottanut opiksi virheistäni.

Nuo kirjoittelut toisten miesten kanssa tapahtuivat siis vuosina 2011-12, tulivat ilmi n.vuosi sitten ja siitä asti on ollut todella vaikea...

Voisin ymmärtää, jos olisit pettänyt, ollut seksisuhteessa toisen kanssa. Mutta nyt on tehty kärpäsestä härkänen.

Kysy itseltäsi, rakastatko miestäsi edelleen? Jaksatko elää suhteessa, jossa sinuun ei luoteta eikä mies omien sanojensa mukaan rakasta sinua enää? Muussa tapauksessa ei kannata tuhlata elämäänsä turhautuneena ja väsyneenä.

Vai uskotko, että tilanne paranee? Että mies unohtaa ja antaa oikeasti anteeksi loukkauksen, jonka hän uskoo kokeneensa? Siinä tapauksessa tee kaikkesi suhteen eteen!

Joskus tosin voi auttaa, kun laittaa miehen tosipaikan eteen ja kerrot, ettet enää jaksa tällaista suhdetta, jossa ei saa luottamusta ja rakkautta ja jossa sinun ystävyyssuhteitasi rajoitetaan ja on parempi, että jatkatte eri teillä. Mies saattaa herätä siihen, mitä on menettämässä. Tosin siinä vaiheessa sinun itsesi pitää olla 100 % varma siitä, että olet myös valmis lähtemään, jos mies on samaa mieltä, pelkkä uhkailu ei auta.

 

[väsynyt]

Minusta on myös huolestuttavaa kun kysyn mieheltäni miksi hän on kanssani jos ei kerta luota, rakasta jne. niin en saa oikein mitään selvää vastausta..
Hän vain odottaa, että yhtäkkiä kaikki vaan muuttuisi tai hän saisi uuden syyn lähteä pois..
Toki ymmärrän, että luottamuksen takaisin saaminen ja tunteet vie aikaa, mutta minusta on huolestuttavaa että en ole kertaakaan kuullut hänen sanoneen, että kaikesta tekemästäni huolimatta hän haluaa olla minun kanssa ja saada suhteen kuntoon. Hän taitaa itse pelätä lähtöä liikaa..
Olen kovasti yrittänyt omalla toiminnallani näyttää olevani rehellinen ja luottamuksen arvoinen, ajattelen häntä paljon ja mietin kokoajan millä saisin näytettyä, että olen pahoillani ja haluan tämän suhteen, mutta mieheni on minulle vihainen ja katkera jatkuvasti

Tuntuu pahalta kun itse yrittää, mutta mitään ei saa takaisin.

Huomaan ettei mieheni enää arvosta minua, mutta en tiedä miksi en vain lähde suhteesta pois.. liikaa vuosia takana, hyviä muistoja ja rakkautta

 

[Aikaa tuhlattavaksi]

Minusta on myös huolestuttavaa kun kysyn mieheltäni miksi hän on kanssani jos ei kerta luota, rakasta jne. niin en saa oikein mitään selvää vastausta..
Hän vain odottaa, että yhtäkkiä kaikki vaan muuttuisi tai hän saisi uuden syyn lähteä pois..
Toki ymmärrän, että luottamuksen takaisin saaminen ja tunteet vie aikaa, mutta minusta on huolestuttavaa että en ole kertaakaan kuullut hänen sanoneen, että kaikesta tekemästäni huolimatta hän haluaa olla minun kanssa ja saada suhteen kuntoon. Hän taitaa itse pelätä lähtöä liikaa..
Olen kovasti yrittänyt omalla toiminnallani näyttää olevani rehellinen ja luottamuksen arvoinen, ajattelen häntä paljon ja mietin kokoajan millä saisin näytettyä, että olen pahoillani ja haluan tämän suhteen, mutta mieheni on minulle vihainen ja katkera jatkuvasti

Tuntuu pahalta kun itse yrittää, mutta mitään ei saa takaisin.

Huomaan ettei mieheni enää arvosta minua, mutta en tiedä miksi en vain lähde suhteesta pois.. liikaa vuosia takana, hyviä muistoja ja rakkautta

Voi hyvä ihminen! Ei 6,5 vuotta ole ihmisen elämässä pitkäkään aika, mutta kun sen käyttää tuhlaten parhaita vuosiaan, se on liikaa sekin. Ymmärtäisin sinua, jos puhuisit kymmenistä vuosista.
Elämä muuttuu, tunteet muuttuvat ja kummapnitkin vaihtuvat. Se on elämää.

Jos ei itse arvosta kumppaniaan tai kumppani ei arvosta sinua, siinä ei ole enää mitään hyvää, jonka vuoksi kannattaa uhrautua. Et puhu edes yhteisitä lapsista, joilla usein perustellaan tämmöistä tyhjää parisuhdetta.

Kun yhden oven sulkee, avautuu edessä toinen. Niin kauan kuin pysyttelet tämän suljetun oven sisäpuolella, et näe etkä tiedä, mitä ulkopuolella on.

 

[lopeta ryömiminen]

Minusta on myös huolestuttavaa kun kysyn mieheltäni miksi hän on kanssani jos ei kerta luota, rakasta jne. niin en saa oikein mitään selvää vastausta..
Hän vain odottaa, että yhtäkkiä kaikki vaan muuttuisi tai hän saisi uuden syyn lähteä pois..
Toki ymmärrän, että luottamuksen takaisin saaminen ja tunteet vie aikaa, mutta minusta on huolestuttavaa että en ole kertaakaan kuullut hänen sanoneen, että kaikesta tekemästäni huolimatta hän haluaa olla minun kanssa ja saada suhteen kuntoon. Hän taitaa itse pelätä lähtöä liikaa..
Olen kovasti yrittänyt omalla toiminnallani näyttää olevani rehellinen ja luottamuksen arvoinen, ajattelen häntä paljon ja mietin kokoajan millä saisin näytettyä, että olen pahoillani ja haluan tämän suhteen, mutta mieheni on minulle vihainen ja katkera jatkuvasti

Tuntuu pahalta kun itse yrittää, mutta mitään ei saa takaisin.

Huomaan ettei mieheni enää arvosta minua, mutta en tiedä miksi en vain lähde suhteesta pois.. liikaa vuosia takana, hyviä muistoja ja rakkautta

Asia ei parane eikä korjaannu enää sitä kahdenkesken jankkaamalla. Olet jo ylisuorittanut suhteen korjaamisesta. Tilaa nyt aika jollekin avioliittoneuvojalle tai terapeutille, tarvitsette neutraalin , ulkopuolisen neuvoja ja näkökulmaa. Jos mies ei tule mukaan, mene yksin. Joka tapauksessa sinun tulee nyt ryhdistäytyä ja tehdä jotain , joka herättää miehen ajattelemaan. Tolla asenteellasi mies vaan jatkaa sinun nöyryyttämistäsi, joten lopeta jo nöyristely.

 

[nytloppuikerjääminen]

Nyt sinun on aika lopettaa elämäsi rakkauden kerjäläisenä.
Siitä on pitkä aika, kun olit yhteydessä liian intiimillä tasolla niihin toisiin miehiin.
Lopetit sen itse ja asia paljastui miehellesi jälkikäteen.
Vaikka olit jo osoittanut, että et ole näihin miehiin yhteydessä, koska olet tämän nykyisen kanssa kihloissa, niin kihlattusi ei usko sinua. Vuoden pariterapian jälkeen, hän ei luota sinuun eikä hän rakasta sinua.

En edes käsitä, mitä sinä näet miehessä, joka on vaatinut kaikki miesystävät pois. Olit jo poistanut elämästäsi ne miehet, jotka eivät kihloissa olevalle naiselle kuuluneet.

Lähde omillesi. Elä vapaana. Jonain päivänä löydät miehen, joka luottaa sinuun ja rakastaa sinua ja joka on sinun luottamuksesi ja rakkautesi arvoinen.

Teillä ei ilmeisesti ole lapsia, mikä on erittäin hyvä asia. Lapset kärsivät liitossa, jossa jompi kumpi on alistettu ja ryömii.

Ulkoa näkee paremmin kuin sisältä. Kumpa joku olisi sanonut minulle suorat sanat jo kauan sitten. Olen nykyään onnellinen sinkku.

 

[Dina]

Olen pyytänyt monesti anteeksi ja osoittanut olevani pahoillani enkä enää koskaan tekisi samoja virheitä. Olen tehnyt kaiken niin kuin hän on pyytänyt (poistanut kaikki miespuoliset ystävät Facebookista, ollut rehellinen, luopunut paljosta hänen takiaan) mutta silti mikään ei ole muuttunut, hän vihoittelee ja tiuskii minulle ja sanoo olevansa hyvin katkera.

Miksi olet tehnyt niin kuin hän on pyytänyt?
Hänen vaatimuksilleen ei loppua tule, koska hän ei luota ja sillä selvä. Se, ettei hän luota on nyt vain ja ainoastaan hänen omassa päässään ja sinä et voi eikä sinun oikeastaan edes kuulu tehdä mitään millä sen luottamuksen saa takaisin.

Mutta oma itsemääräämisoikeutesi sinun pitää saada takaisin. Ei miehellä ole oikeutta määräillä kenen kanssa olet facebook ystävä tms. Sinulla on täysi oikeus valita itse omat ystäväsi eikä sinun tarvitse pyytää mitään hyväksyntää mieheltä asialle.

Aloita sillä, että lopetat sen nöyristelyn ja otat elämäsi takaisin. Elät niin, että et tarkoituksella loukkaa, mutta et myöskään alistu määräiltäväksi. Jos se ei miehelle riitä, niin menköön..