VYÖ
Kameramies sulkee hotellihuoneen oven. K huokaisee ja katsoo kiitollisena ja uupuneena häneen. Viimein saa huilata. Takana on pitkä matka, jonka ajan K on jo torkahdellut uneen pää pilkkien Kameramiehen olkaa vasten. K koittaa kiemurrella hupparistaan ulos, mutta jää jumiin. Pehmeän vaatteen uumenista kuuluu uneliasta mutinaa. Kameramies hymyilee. K on sietämättömän suloinen. K:n hohtavanvalkoinen kireä aluspaita nousee ja paljastaa kaistaleen ruskettunutta vatsaa. Kameramiehen katse harhautuu tumman, pehmeän karvoituksen reittiin navasta alaspäin, aina vyön rusettisolkeen ja...K:n pää ilmestyy esiin ja huppari putoaa maahan. K:n tukka on pörrössä ja kajalit suttaantuneet. K:n silmät tummenevat. Hän on käsittänyt olevansa Kameramiehen katseen alla.
"Moi", K sanoo. Ääni on käheä ja pehmeä, kasvoilla hehkuu raukea hymy.
"Moi", Kameramies vastaa hymyyn ja katselee nyt K:n kasvoja. Hieman punehtineita poskia ja herkkiä silmäripsiä.
"Auttaisitsä..." K alkaa haparoida vyön rusettisolkea. Hänessä on jotain pehmeää ja haurasta ja samaan aikaan rohkeaa leikkisyyttä. Hän on selvästi päättänyt uskaltaa. Kameramies katsoo kuinka K:n väsyneet sormet tavoittelevat soljen mekanismia, metallinen rusetti painautuu pehmeään karvoituksen.
Kameramies astuu rauhallisesti askeleen aivan toisen miehen viereen ja siirtää lempeästi mutta vastaansanomattomasti tämän sirot kädet syrjään, tarttuu vakain käsin rusettisolkeen ja yhtä paljon kuulee kuin tuntee kuinka K huokaisee.
Kameramiehen liikekielessä on jotain sulavaa ja energistä
