Kamalinta mitä olet hermostuessasi/väsyneenä lapsestasi ajatellut?

Itse olin todella järkyttynyt kun yksi päivä, raivon partaalla ollessani, häivähti mielessä ajatus: tukehtuisi johonkin leluunsa. :O

 

kauhee aihe. rupee itkettää

 

Kunpa en ikinä olisi hankkinut lapsia!

 

Itse olin todella järkyttynyt kun yksi päivä, raivon partaalla ollessani, häivähti mielessä ajatus: tukehtuisi johonkin leluunsa. :O

Mä en kovin oo yöihmisiä ja nuo taaperon yöheräilyt on melko tuskaa, viimeyönä taas "tukehdu siihen lehmääs" (lehmä unileluna) :snotty:
Onneksi näitä tulee melkosen harvoin ja toivottavasti nuo yöheräilytkin joskus loppuu...

 

että elämäni oon pilannu

 

olisko se elämä sittenkin ollut parempaa kaksin... ja heti perään soimaan itseäni

 

että elämäni oon pilannu

tää sama. Menee onneksi aina ohi

 

Että siinä on pakko olla jotain perustavanlaatuista vikaa (päässä), niin kamala se on silloin kun sille tuulelle sattuu.

...sitten mä tulen palstalla käymään, luen muutaman uhmisketjun ja tunnen taas omistavani 100% normaalin ja välillä jopa ihanan lapsen.

 

että olis kyllä paljon helpompaa ilman tollasta kitisevää outoa räkänokkaa =) Mutta se menee ohi onneks.

 

Kun on yhden menettänyt, ei moisia ajatuksia tule päähän. Lapset ovat lahja ja jokainen voi tehdä voimiensa mukaan heitä.

 

Yhden kerran olen ajatellut, kun uhma ja älyttömyys oli kamalimmillaan, että voi kun se kuolis. Se oli niin kamala ajatus, että säikähdin itsekin tosissaan. Mut onneks toisillakin tulee päähän tällaisia.

 

että pakkaan tavaraa ja menen pois

 

Yhden kerran olen ajatellut, kun uhma ja älyttömyys oli kamalimmillaan, että voi kun se kuolis. Se oli niin kamala ajatus, että säikähdin itsekin tosissaan. Mut onneks toisillakin tulee päähän tällaisia.

No ei mulle todellakaan tule. tänään oli täällä keskustelu jossa suurin osa oli sitä mieltä että kateus on luonnotonta...mutta tämä menee jo sairaaksi

 

Ei mene sairaaksi, jos toivoo toisen kuolemista (kunhan tunne siis menee ohi). Tätä inhoan palstakeskusteluissa; jonkun v..... moralistin pitää aina tulla tänne kertomaan muille että mikä on "normaalin rajoissa" ja mikä ei!!

 

Nappaan jaloista kiinni ja heitän lumihankeen. Ja ovi perässä kiinni.

 

Meillä on lapset 1,6kk ikäerolla, nuorimmainen vielä vauvaiässä.
Meinaa itellä pää räjähtää kun lapset huuta yhtä aika kurkku suorana, naama punaisena.
Sillon olen ajatellut, että voi kun näitä olis vaan yks ja sit alankin miettimään jos jättäisin lapset miehelle ja lähtisin kylmän viileästi omille teilleni.

Onneks tullu jo tossa kohtaa järkiinsä, mä en ikinä, en ikinä vois luopua mun rakkaista, ihanista, niin suloisista, välillä raivostuttavista pojistani <3

 

oon ajatellu et karkais eikä koskaan enää tulis kotiin. ja myös heti pelästynyt omaa ajatusmaailmaa!!!!!! =)

 

Korjaan. Ikäeroa siis 1v6kk