suuri suru
Mä nostan hattua kaikille niille äideille ja isille jotka jaksavat vakavasti sairaita ja vammaisia lapsiaan hoitaa.Valtavasti voimia sinulle!
Muuten en osaa lohduttaa kuin sanomalla, että minäkin olin joitakin vuosia sitten sitä mieltä, että minusta ei olisi vammaisen äidiksi. Mutta näyttää minusta kuitenkin olevan. Ja samaa sanoi eräs äiti, jonka eilen tapasin. Hänkin sanoi aina ajatelleensa, että koskaan hänestä ei olisi vammaisen lapsen äidiksi, mutta sitten kun vammainen lapsi hänelle tuli, hän huomasi, että ei vammaisen lapsen äitiys olekaan elämää kummempaa.
Uskon, että sinulla on voimia juuri siihen, mitä edessäsi on, vaikka nyt muulta tuntuisikin.
Mä olen seurannut kummityttöni elämää ensi päivistä lähtien ja tiedän mitä se on.
(synnytyksen aikana sai hapenpuutteen joka todennäköisesti aiheutti "halvauksen kokonaan toiselle puolelle kehoa ja sydämessä oli reikä syntyessään).
Mä en ymmärrä kuinka joka kaivaa jostain niin paljon voimia.
Mä en usko itsestäni niitä löytäväni.