Kamalia uutisia. :'(

[QUOTE="Miisa";26222645]No, varmaan sun äitikin on huolissaan. Eikö teillä ole läheiset välit, kun et voinut hänelle kertoa?[/QUOTE]

No ei ole oikein läheiset välit.
Mun isoäiti on aina ollut mulle läheisempi,kuin äitini.

Kuten aiemmin sanoin,mun äiti tekisi tästä vain henk.kohtaisen kriisinsä ja kun ei osaa suutaan kiinni pitää,avautuisi pitkin kyliä.
Ja mä olen sitten se joka joutuu jälkeenpäin selittelemään..
Jos käy niin,että vauva menehtyy on se hauska alkaa kertomaan puoli tutuille missä vauva on kun tulevat utelemaan vaikka sen olisi vooinut välttää.

Lisäksi äitini osaa satuttaa suuttuessaan sanoillaan.
Todennäköisesti hän jossain vaiheessa kääntäisi tämän minua vastaan syyttämällä minua tästä tai sanomalla että olen tämän ansainnut.

 

No ei ole oikein läheiset välit.
Mun isoäiti on aina ollut mulle läheisempi,kuin äitini.

Kuten aiemmin sanoin,mun äiti tekisi tästä vain henk.kohtaisen kriisinsä ja kun ei osaa suutaan kiinni pitää,avautuisi pitkin kyliä.
Ja mä olen sitten se joka joutuu jälkeenpäin selittelemään..
Jos käy niin,että vauva menehtyy on se hauska alkaa kertomaan puoli tutuille missä vauva on kun tulevat utelemaan vaikka sen olisi vooinut välttää.

Lisäksi äitini osaa satuttaa suuttuessaan sanoillaan.
Todennäköisesti hän jossain vaiheessa kääntäisi tämän minua vastaan syyttämällä minua tästä tai sanomalla että olen tämän ansainnut.

Äitini ei koskaan myöskään ole "hyväksynyt" ainuttakaan päätöstäni..
Hän koittaa saada minut taipumaan omaan tahtoonsa aina ja suuttuu jos en tee kuten hän neuvoo..

 

*sanattomana vaan* suru tulee teidän puolesta.. :hug:

Voimia vaan paljon ja muistakaa halailla ja helliä kaikki toisianne :heart: Ja itkeä ja vaikka huutaa niin että helpottaa..

 

Ikävää tuo äitisi toiminta, toisaalta hän on varmasti myös huolissaan, samoin kuin ystäväsikin. Itse ymmärrän hyvin miten vaikea on puhua sellaisesta mistä ei tiedä itsekään, eikä siitä tunnu olevan yksiselitteisiä vastauksia edes kenelläkään muulla. Todennäköisesti tilanne on kuitenkin se että enemmin tai myöhemmin sinun on kerrottava ja puhuttava asiasta ainakin niille jotka raskaudestasi tietävät.
:hug:

 

Ikävää tuo äitisi toiminta, toisaalta hän on varmasti myös huolissaan, samoin kuin ystäöväsikin. Itse ymmärrän hyvin miten vaikea on puhua sellaisesta mistä ei tiedä itsekään, eikä siitä tunnu olevan yksiselutteisiä vastauksia edes kenelläkään muulla. Todennäköisesti tilanne on kuitenkin se että enemmin tai myöhemmin sinun on kerrottava ja puhuttava asiasta ainakin niille jotka raskaudestasi tietävät. :hug:

Toivottavasti vasta myöhemmin.
En jaksa tässä tilanteessa äidiltäni painostusta ja lapsellista kiukuttelua jos asiat eivät menekkään kuten hän tahtoisi ja toivoisi.
Mä joudun äitini tukijaksi..kun hän kääntää tämän henkilökohtaiseksi tragediakseen.
Ja kokee oikeudekseen purkaa pahaa oloaan ihmisille joille mä en ole kertonut raskaudestani enkä haluakkaan kertoa..
Mua ahistaa.


Ja muutenkaan mua ei kiinnosta äitini kanssa olla enää edes tekemisissä kohta.
Sanoin jo kun kuulin että isoäidilleni oli soitellut,ettei tarvitse muilta udella,kun tämä on minun ja mieheni asia ja kerrotaan kun itse tiedetään jotain.
Äitini lupasi auttaa lasten kanssa jos tarvitsen apua..
Juu väsyneenä soitin hälle itkien yksi päivä ja hän lu

 

Äitini ei koskaan myöskään ole "hyväksynyt" ainuttakaan päätöstäni..
Hän koittaa saada minut taipumaan omaan tahtoonsa aina ja suuttuu jos en tee kuten hän neuvoo..

Voi miten kurjaa.

 

Toivottavasti vasta myöhemmin.
En jaksa tässä tilanteessa äidiltäni painostusta ja lapsellista kiukuttelua jos asiat eivät menekkään kuten hän tahtoisi ja toivoisi.
Mä joudun äitini tukijaksi..kun hän kääntää tämän henkilökohtaiseksi tragediakseen.
Ja kokee oikeudekseen purkaa pahaa oloaan ihmisille joille mä en ole kertonut raskaudestani enkä haluakkaan kertoa..
Mua ahistaa.


Ja muutenkaan mua ei kiinnosta äitini kanssa olla enää edes tekemisissä kohta.
Sanoin jo kun kuulin että isoäidilleni oli soitellut,ettei tarvitse muilta udella,kun tämä on minun ja mieheni asia ja kerrotaan kun itse tiedetään jotain.
Äitini lupasi auttaa lasten kanssa jos tarvitsen apua..
Juu väsyneenä soitin hälle itkien yksi päivä ja hän lu

..siis hän lupas seuraavana päivänä hakea lapset yökylään.
Ei näkynyt eikä kuulunut ja puhelimeen ei vastannut.
Sama tällä viikolla olisin tarvinut lapsille puoleksi tunniksi hoitajaa jotta pääsen verikokeisiin..
Mutta ei vastannut kahtena päivänä kun koitin soittaa.
Enää en apua ala kerjäämään.
Taas vain vahvistui tunne siitä,että äitini nauttii,kun "kerjään" apua ja sitten hän kieltäytyy tai tekee oharit..

 

Toivottavasti vasta myöhemmin.
En jaksa tässä tilanteessa äidiltäni painostusta ja lapsellista kiukuttelua jos asiat eivät menekkään kuten hän tahtoisi ja toivoisi...

:hug: ikävä tilanne. Se vaara tuossa tilanteessa on että selityksien puutuessa ihmiset keksii tarinoita ja tekee vääriä johtopäätöksiä, joskus jopa hakee tietoa joka saatta kuitenkin olla täysin väärää. Huhut paisuu ja paisuu edelleen ja likkuu yllättävän nopeasti.

Voimia :hug:

 

..siis hän lupas seuraavana päivänä hakea lapset yökylään.
Ei näkynyt eikä kuulunut ja puhelimeen ei vastannut.
Sama tällä viikolla olisin tarvinut lapsille puoleksi tunniksi hoitajaa jotta pääsen verikokeisiin..
Mutta ei vastannut kahtena päivänä kun koitin soittaa.
Enää en apua ala kerjäämään.
Taas vain vahvistui tunne siitä,että äitini nauttii,kun "kerjään" apua ja sitten hän kieltäytyy tai tekee oharit..

Tosi inhottavaa kohdella viattomia lapsia noin! Lapset odottaa yökylää ja mummo jättää pirullisuuttaan hakematta! Ei lähtis mun lapset kyllä enää tuollaisen akan matkaan!

 

Tosi inhottavaa kohdella viattomia lapsia noin! Lapset odottaa yökylää ja mummo jättää pirullisuuttaan hakematta! Ei lähtis mun lapset kyllä enää tuollaisen akan matkaan!

Mä olen niin tottunut jo noihin turhiin lupauksiin,etten viitsi edes enää lapsille puhua mitään ennen,kuin äitini seisoo ovella.
Kohta vuoden ollut jo tilanne se.

 

up

 

Voi teitä :hug: Kamala tilanne eikä varmasti mitkään sanat auta lohduttamaan

Mun läheisellä ystävällä oli vuosia sitten se tilanne, että sikiöllä oli kehittynyt vain pikkuaivot ja siinä syyksi paljastui toksoplasmoosi.

 

nostan

 

up

 

onko jotain uutta?
Toivottavasti kaikki on "hyvin" tai siis niin hyvin kun ne tässä tilanteessa voi olla.. :/

 

mitään uutta?

 

Hei!
Ei mitään uusia uutisia.
Viime viikolla kävin magneettikuvissa ja verikokeissa nyt odottelen josko joskus jotain tietoja tulisi.
Olen koittanut pitää itseni kiireisenä,jottei aikaa jää murehtimiseen ja iltaisin saa unen paremmiin.

Vauva liikkuu masussa edelleen ihan normaalisti.
Tekisi mieli kovasti ostella vaatteita ym ,mutta ei vaan voi.

 

Miten ne voi näin paljon pitkittää tuota hommaa kun raskauskin on jo noin pitkällä?

 

Miten ne voi näin paljon pitkittää tuota hommaa kun raskauskin on jo noin pitkällä?

Kiirettä ei lääkäreiden mielestä ole juuri sen takia,kun raskaus on niin pitkällä.
Odotellaan vaan normaalisti.
Lisäksi TAYSissa ultrakuvien perusteella yli kymmenen lääkäriä ovat sanoneet etteivät aiemmin ole nähneet mitään vastaavaa.
Eivät siis osaa kertoa mitään,koska eivät tiedä mitään.
Nyt alkuviikosta taas lääkäreilla kai tapaaminen jossa katselevat kuvia ja kokoavat löytämiään tietoja kirjallisuudesta jne..

 

Kiirettä ei lääkäreiden mielestä ole juuri sen takia,kun raskaus on niin pitkällä.
Odotellaan vaan normaalisti.
Lisäksi TAYSissa ultrakuvien perusteella yli kymmenen lääkäriä ovat sanoneet etteivät aiemmin ole nähneet mitään vastaavaa.
Eivät siis osaa kertoa mitään,koska eivät tiedä mitään.
Nyt alkuviikosta taas lääkäreilla kai tapaaminen jossa katselevat kuvia ja kokoavat löytämiään tietoja kirjallisuudesta jne..

No voi että

Mutta teille kauheeta kun joutuu odottaa niin pitkään. voimia!!!

 

No voi että

Mutta teille kauheeta kun joutuu odottaa niin pitkään. voimia!!!

Joo tietämättömyys raastaa..
Ei uskakalla hommailla vauvalle mitään,muttei voi olla ajattelemattakaan kuinka ihana olisi laittaa sänky valmiiksi jne.

 

Kovasti voimia ja jaksamista teille!!!!!

 

Tilanteenne on todella kamala, voimia toivotan kun ei muutakaan voi.

Mutta tuosta suhteestasi äitiisi, niin siihen pystyn samaistua aivan täysin! Oma äitini pitää minua kaatopaikkanaan, mihin voi kaiken kuonan kaataa, olipa syy sitten oikeasti minussa tai ei. Omaa turhautumistaan purkaa minuun ja olipa oma elämäntilanteeni kuinka vaikea tahansa (esim. vuosi sitten synnytin vauvan rv27, joka tosin jäi henkiini, mutta kuukausia sairaalassa vietti) niin silloinkin äitini teki ITSESTÄÄN keskipisteen, kuinka HÄN joutuu kaiken kestämään yms. Niin... Enhän minä lapsen äitinä tietenkään ollut surun murtama, vaan kiukutteleva äitini oli tietysti suurin kärsijä. Ja esimerkkejä riittäisi toki lisääkin.

 

No niin..
Tuli aika keskustelemaan Tampereelle.
Ei kerrottu mitään mitä oli magneettikuvissa löydetty jne..

Lisäksi sain tietää,etten saa taxilappua ensi kerralle koska aika on iltapäivälle.
On siis taas aamu seitsemältä lähtö ja kymmenen aikaan pääsee kotiin.
Kiva istua linja-autossa yhteensä noin 8 h,kun muutenkin oleminen on vaikeaa,kun vauva painaa istuma ja makuu asennossa kylkiluihin niin,ettei hengittää voi.
Turhauttaa,että joku tietää jotain,mutta minulle ei kerrota vaan odotan viikon..
Alkaa kiukuttaa ja itkettää taas koko tilanne ja niin hyvin,kun itseni olin tsempannut jo tänne asti.

Lisäksi synnytys toteutuu Tampereella kaiketi.
Minulla ei ole hajuakaan,kuinka lasten hoidon järjestän.
Kumpa voisi paeta lopullissti tätä tilannetta!
Nyt alkaa tuntua siltä ettei jaksa enää.

 

Miten pitkällä raskaus nyt tarkalleen on?

Ihan kamalan paljon voimia sinulle. En voi edes kuvitella sinun tuntemuksiasi tällä hetkellä...
Kun toinen pikkuinen kuitenkin liikkuu ja kommunikoi kanssasi