Kamalat yöt

[Tulilatva]

Tästä aiheesta olikin kirjoittelua 25.10. Otan asian kuitenkin uudelleen "tapetille"... Meillä tyttö on nyt 1v 8kk ja kuukauden ajan yöt eivät ole olleet entisellään! Ennen nukkui tosi hyvin. Nyt siis herää ekan kerran pian sen jälkeen, kun me mieheni kanssa ollaan juuri saatu unen päästä kiinni. Ennen rauhoittui hyvin, mutta nyt ei millään. Melkein joka yö valvotaan 2-4 tuntia!! Ei nuku edes vieressä - ollaan sitäkin kokeiltu. Nyt tuntuu, etten jaksa enää... Opiskelen ja tyttö on päiväkodissa. On ollut siellä nyt pari kuukautta ja omassa huoneessa nukkunut muutaman kuukauden. Aluksi omassa huoneessa meni tosi hyvin. Päiväkodissa on koko ajan mennyt loistavasti. Päivisin neiti takertuu muhun totaalisesti ja on aikamoinen "käskyttäjä". Lisäksi kiukuttelee lähes kaikesta! Yleensä tyttö nukahtaa itsekseen, mutta esim. nyt kävin muutaman kerran kellistämässä takaisin masulleen ja lopulta ärähdin toisesta huoneesta Mutta hiljaista on nyt ollut 10 min! Ennen tätä rumbaa mulla oli koko ajan vauvakuume, mutta eipä oo nyt ollut vähään aikaan... Olisi ihanaa jos edes joku vastaisi. Tämä on niin väsyttävää aikaa. Ja tuntuu, että ei kellään muulla ole tällaista! Että me tehdään jotain väärin koko ajan...

 

[taustalla]

Pissattaakohan teidän pikkuista? Voi kuulostaa hullulta, mutta meillä alkoi tyttö 1,5 vuoden iässä herätellä yöllä potalle! Samaan aikaan kun päiväkuivaksi opeteltiin ja ruettiin olemaan päivät vaipatta. Kun pääsee potalle niin sen jälkeen taas rauhoittuu kauniisti sänkyyn.

Entä onko illat ihan tavallisia, rauhallisia? Ettei hoidossa tai jossain katso päivän aikana televisiota joka yöllä herättäisi mielikuvitusta?

Muuta en osaa tähän näin lonkalta heittää. Toivottavasti yöt rauhoittuvat

 

[Äippä vaan]

Jotenki mä yhdistäisin ton johonkin kehitykseen kuuluvaan,siis joku "vaihe" :kieh:
Meillä on kuukautta nuorempi ku teillä ja oon kans huomannut,että päivisin on aika takertuvainen ja toisaalta suutahtelee tuon tuosta kun ei saa tahtoaan läpi... Ja joskus öisin ääntelee unissaan ja välillä meinaa ruveta itkeen eli varmasti näkee pahoja unia. Eikös tämän ikäsillä juuri aivot kehity huimaa vauhtia?
Parasta vaan kun ei stressaa liikaa vaikka tiedän,että tollanen hermostuttaa :kieh:

 

[twintwin]

Moi!

Tutulta kuulostaa!! Ja mitä näitä juttuja on lueskellut, et todellakaan ole yksin!!

Nukuin viime yönä n.kolme tuntia. Eka hälytys tuli n.02.30 ja seuraava n.03.30. Niiden välillä en päässyt uneen, kun asiat pyöri mielessä. Viideltä toinen lapsukaisemme tassutteli sänkymme viereen... Aamulla herätessä tuskanhikeä ja koko kroppaa särki - perhana, että väsytti... Olin muuten ihan tosi herttanen koko aamupäivän

Kiukkua, johon varsinkaan lapsen ollessa väsynyt, ei tarvita muuta ärsykettä, kuin vaikka kynnykseen kompastuminen. Rimpuilua pukiessa "minä ite", uhmakas katse äitiin ja ruokaa lusikalla lattialle, sisaruksen kiusaamista, voimistunutta mustasukkaisuutta... Syliin, syliin ulkoillessakin, halailua ja itkua jos yrität laskea alas ennen lapsen aloitetta. Yöherätyksiä "äittii, äittii". Sitähän tämä arki on.

Meillä on myös nukuttu yleensä hyvin ja omissa sängyissä. Siksi lapsemme eivät osaakaan nukkua meidän vieressämme, korkeintaan torkkua. Voisko teillä olla sama juttu?

 

[Tulilatva]

Kiitos "ihanista" vastauksistanne!! Ekat neljä kuukautta tyttö nukkui vieressä, mutta sen jälkeen hyvin omassa sängyssä. Siirto omaan huoneeseen meni myös hyvin. Mutta just tuo "äitii, äitii"- paniikkihuuto alkaa monta kertaa yössä. Just ja just saattaa isi kelvata Päivisinkin on aika usein pinna kireällä, kun lapsi haluaisi olla sylissä lähes KOKO ajan. Varsinkaan ruokaa en tahdo saada laitettua. Muutenkaan ei juurikaan touhua yksinään, vaan koko ajan on äidin perässä. Pitäisikö tästä lähteä "lomailemaan" vähäksi aikaa..? Siis ja jättää tyttö isin kanssa kahden. Olen kuullut tällaisestakin. No, enpä taitais voida lähteä joka tapauksessa.. Niin, eikai tässä auta kuin kestää ja odottaa parempia aikoja. Välillä muistuu mieleen, että pahemminkin voisi olla (sairas lapsi jne.)!

 

[zebra]

Kovin tuttua juttua!! Meidän neiti on vuoden ja viisi kk. Ollut yöt yhtä valvomista 3-4viikkoa. Alan olla aika puhki. Lohduttajaksi kun ei kelpaa kuin äiti. Päivisin tyttö ei oikein osaa hetkeäkään leikkiä itsekseen, vaan roikkuu koko ajan lahkeessa. On nuo kotihommat hankaloituneet huomattavasti, hyvä kun ruuan saan tehtyä..

jaahas pitää lopettaa...saunapuut kävelee olohuoneessa
:headwall: :headwall:

 

[Vieraana]

Lohdutanpa vielä sillä että tuo takertuminen kuuluu kehitykseen ja pitääkin käydä läpi. Sillon on kaikki kohdallaan kehityksessä. Meilläkin tällä toisella alkamassa tämä vaihe, yritän muistella että kyllä se ekallakin ohi meni.....

 

[Painpotkulauta]

\

Moi!

Tutulta kuulostaa!! Ja mitä näitä juttuja on lueskellut, et todellakaan ole yksin!!

Kiukkua, johon varsinkaan lapsen ollessa väsynyt, ei tarvita muuta ärsykettä, kuin vaikka kynnykseen kompastuminen. Rimpuilua pukiessa "minä ite", uhmakas katse äitiin ja ruokaa lusikalla lattialle, sisaruksen kiusaamista, voimistunutta mustasukkaisuutta... Syliin, syliin ulkoillessakin, halailua ja itkua jos yrität laskea alas ennen lapsen aloitetta. Yöherätyksiä "äittii, äittii". Sitähän tämä arki on.

Tää oli ihan niin kirjotettu kun meilläkin on!Ja kaikenlisäx nyt on alkanu oikein ruokalakko!

 

[taustalla]

\

Kiukkua, johon varsinkaan lapsen ollessa väsynyt, ei tarvita muuta ärsykettä, kuin vaikka kynnykseen kompastuminen. Rimpuilua pukiessa "minä ite", uhmakas katse äitiin ja ruokaa lusikalla lattialle, sisaruksen kiusaamista, voimistunutta mustasukkaisuutta... Syliin, syliin ulkoillessakin, halailua ja itkua jos yrität laskea alas ennen lapsen aloitetta. Yöherätyksiä "äittii, äittii". Sitähän tämä arki on.

No meillä ei ole tuollaista ollut, eli en voi kyllä yhtyä erääseen viestiin että olisi kehitysvaihe. Lapsista vanhin on kuitenkin jo kouluikäinen

Ruokaa on saaneet itse yrittää syödä, pukemista yrittää kunnes kyltyvät ja myöntyvät että vanhempi sen osaa parhaiten...

Uhmaa tietenkin joissakin asioissa, mutta kun on saanut itse yrittää niin ei se enää unissa vainoa

 

[twintwin]

Ahaa, ilmeisesti tässä ollaan sitten vaan ymmärtämättömiä (vai peräti huonoja äitejä)... ja ne yöheräämisetkin johtuvat siitä...
Vai ymmärsinköhän mie tuon edellisen viestin ihan väärin?

 

[ThiRStyCoW]

meillä on ihan samaaa, poika on vuos ja 3kk ja roikkuu lahkeessa ja äiti äiti äiti koko ajan, sitten kitistään ja kiukutellaan.... kuulemma ei kyllä tee sitä isänsä kanssa... yöllä saattaa parahtaa pari kertaa mutta kun silittää päästä niin hyvin menee

 

[Maaruska]

Hei!
Voisiko tuo heräily liittyä päivähoitoon? Meillä ainakin, kun vein 1 v 9 kk ikäisen poikamme tarhaan alkoivat nuo heräilyt. Todennäköisesti "tarhaelämä" on päivisin niin vilkasta, että tapahtumat tulevat uniin. Illat on vaan rauhoitettava alussa; ei vieraita, ei turhaa metelöintiä, telkkari kiinni jne. Poika katsoi telkusta lastenohjemat mm. pikkukakkosen ja sen jälkeen lueskeltiin, piirrettiin jne. Nyt on ollut tarhassa n. 2,5 kk ja alkaa yöt taas sujumaan. Kannattaa myös kysellä hoitotädeiltä, että mitenkä lapsi nukkuu hoidossa päiväunet. Meillä ainakin päiväunilla on merkitystä eli jos on hyvin nukuttu päikkärit, mukutaan myös yö hyvin.
Toinen asia joka tuli mieleen, että eihän lapsi ole kipeä? Esim. korvatulehdus voi olla sellainen, että lapsi nukkuu alkuyön hyvin ja sitten alkaa vähän väliä heräily koska korvaan koskee. Päivällä saattaa olla ettei "oireita ole" näkyvissä. Kannattaa tarkistuttaa korvat, pöpöt kuitenkin liikkuu hoidossa eri tavalla kuin kotihoidossa.

Parempia unia ja jaksamista toivottelee Maaruska

 

[taustalla]

\

Ahaa, ilmeisesti tässä ollaan sitten vaan ymmärtämättömiä (vai peräti huonoja äitejä)... ja ne yöheräämisetkin johtuvat siitä...
Vai ymmärsinköhän mie tuon edellisen viestin ihan väärin?

Noinhan se aina järkevästi otetaan, kun kertoo miten meillä menetellään ja saadaan onnistuneita tuloksia.

Tietääkseni en sanonut, että olen erinomainen äiti tai että joku on huono äiti.

Kerroin, miten meillä tehdään eikä ongelmia ole. Lapsethan on yksilöitä, ei kaikille toimi sama kohtelu (paitsi että siitä ollaan varmaan kaikki samaa mieltä, että pahoinpitely vahingoittaa...).

Eipä olla niin herkkänahkaisia ja otetaan joskus ihan vinkit vastaan kokeilumielessä. Ei siksi, että oltaisiin niin huonoja, vaan siksi että aina ei tule kaikki mahdollisuudet edes mieleen kun kiirettä pitää ahkerassa äitiydessä :wave:

 

[kahden äippä]

Minullakin on sekä kouluikäinen ja taapero ja voin sanoa, että ihan samaa kaavaa nämä menevät. Uhmaa, uhmaa ja uhmaa. Joku kirjoitteli, että kun saa kyllikseen pukea yms. itse niin sitten uhmaikäinen "antautuu". Mutta ei se näin mene. Sitten löytyy joku toinen kiukun aihe. Mutta onneksi tämä on ohimenevä vaihe, vaikkakin ERITTÄIN hermoja raastava. Lapsen kehitykseen kuuluu uhma. Toisille vahvempana toisilla heikompana. Lapsen uhmaa pitäisi ymmärtää, vaikka se välillä vaikeaa onkin (myönnän) :hug: Voimia kaikille pikkuisten tulisielujen äideille =)