Kamalaa olla raskaana

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tiineenä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tiineenä

Vieras
Olen raskaana, todellakin, ei voi jäädä huomaamatta.. Ensimmäistä odotan, enkä ois ikinä uskonut, että olo voi olla näin huono. Oksettaa, rinnat todella kipeät, itkettää jne. Tätä jatkunut jo useita viikkoja. Monilla tutuilla on ollut helppoja raskauksia, he ovat suorastaan kukoistaneet. Itse mietin jo tässä vaiheessa, että taisi olla ensimmäinen ja viimeinen raskaus. Kommentteja kanssasisaret, paraneeko se olo tästä keskiraskaudessa, nyt tuntuis ihan kamalalta jos tietäisin, että tämä olo ei mene ohi...
 
ei me kaikki kukoisteta raskaana ollessa :) oksensin ekasta 18vk ja tokasta 20vk, jolloin olo oli just tota. helppoa keskiraskautta kesti muutaman viikon ja nyt maha painaa jo niin et olo on ku valaal... odotan innolla synnytystä, johon silti vielä 10vk. totean vaan itelleni, et tää on väliaikaista!!! palkintona on ihana nyytti, jota varten tän kaiken kestän. mutta kolmatta ei taida meille tulla, kun kroppa ei kestä enää.

kyllä se helpottaa tai ainakin vaivat vaihtuu :)))
 
Raskaana olo oli minustakin kamalinta aikaa elämässäni. Oksentelin 14viikkoa, sitten oli muutama hyvä viikko. Sitten alkoikin sydämentykytykset, harjoitussupparit, pissan lurahtelu, liitoskivut, selkäkivut jne. Ei ollut mukavaa tuo raskausaika ollenkaan. Muistan miettineeni kuten sinäkin. Vauva sen sijaan on ihana ja aika kultaa muistot, saatan jopa harkita uutta raskautta:)
 
mulla kans iha kamala olo alkuraskauden mut helpotti kummast siin viikkoje 13-15 välil.. nyt taas välil pahoinvointia.. tai siis kuvotusta lähinnä kun joku "kauhee" haju iskee nenään.. nyt viikkoja huomen 36
 
Mulla on kunnon pahoinvointia kestäny 4-5 viikkoa. Oksennan päivittäin, joskus vähemmän ja joskus taas vähä vähemmän. Viime viikolla innostuin kun ei ollu aamulla minkäänlaista oloa, pystyin syömään.. luulin oloni vihdoin helpottuneen... nooo seuraavana päivänä kaikki taas alkoin.. Tuli mukaan kunnon päänsärky. huimausta oli, mutta nyt ei oo enää.. seki varmaa kohta tulee takas. Ootan kyllä innolla että pääsis tästä olosta. Vois elää ja nauttia :D Raskaus on alussa vielä, joten kattoo ny mitä tää raskaus tuo tullessaan. Esikoinen on tulossa. ja 9viikolla menos.
 
Esikoisesta pahoinvointia (melko voimakasta) kesti 10 viikkoa. Aika tuskainen ajanjakso, en uskonut että se loppuu koskaan. Mutta sitten kun se oli ohi, niin nautin todella loppuraskaudesta. Se oli ihanaa aikaa sitten. Eikä jälkikäteen ajateltuna pahoinvointikaan tuntunut enää niin kauhealta. Nyt kakkonen tuloillaan ja pahoinvointi valtaa alaa... Mutta vielä mieli suht korkealla :)
 
esikoisesta oksensin yötä päivää rv 18 saakka. Sen jälkene vielä pari viikkoa satunnaisesti. Olin sairaslomalla. LIsäksi oli ripuli, sydän hakkasi kahtasataa, finnejä jne. Henkisesti olin kuitenkin tyyni, tasapainoinen vaikka raskasta oli. "hyvää" keskiraskautta keti pari viikkoa, sittne alkoi just noi liitoskivut ja harjotussupparit yms. Vauvan syntymä pyyhki kuitenkin kaiken tuon pois. TOki rankkaa oli/ on, mutta kyllä päällimmäissenä syvä rakkaus lasta kohtaan. SAimme toisen vauvan vähän aikaa sitten, tämä oli yllätysraskaus ehkäisystä huolimatta. Pahoinvointia aj oksentelua oli viikolle 18 taas, mutta tällä kerta alievempänä. Pystyin syömään - tai itse asiassa oli pakko syödä pahaan oloon tosi tiuhaan. Hyvää keskiraskautta oli vähän pidempään eli liitoskivut ja supparit alko ehkä vasta noin rv 28. Loppuraskaus oli taas hankala kun yöt valvotutti, pissatti ja liitoskivt oli kovia, samoin supisteli paljon. Mutta taas tämä toinen vauva on ihana, eikä noita vaikeita aikoja enää muista. Onneksi ihmisluonto on sellainen. Tsemppiä tähän vaikeaan aikaan, joskus se helpottaa.
 
Minulla kokoajan jatkuva huono olo helpotti 13.-14. vkolla, mutta oksentelin silti 7. kk:lle. Ja kyllä minäkin ehdin ajatella, että tuskin tulee toista lasta. Kaverini lohdutti, että yleensä toinen raskaus on helpompi. Hän okseni 5kk odottaessaan ensimmäistä, mutta ei kertaakaan odottaessaan toista. Tsemppiä kaikille!
 
Samat fiilikset on ollut itsellä, yökkäilyä aamuin, päivin ja illoin. Normaalielämä on unohtunut kun pitää vaan levätä ja olla. Siivous, pyykinpesu ym asiat olen joutunut jättämään miehen kontolle kokonaan, ei vaan pysty. Vatsakin alkoi heti pömpöttämään ja entisiä housuja ei ole voinut pitää enää aikoihin..on välillä niin turvonnut että meinaa haljeta vaikka katson mitä syön ja syön vähän kerrallaan. Ihmettelen vain niitä onnellisia, jotka pystyvät raskauden 3 ensimmäistä kuukautta olemaan normaalisti ja ettei kukaan arvaa mitään..Itse olen ajatellut kertoa kotiväelle vasta ensi viikolla kun menen ultraan mutta ovat jo arvanneet ajat sitten vaikken ole kommentoinut asiaa. En kyllä ois arvannut että on näin huono olo, vaikka oireet tiesinkin, jotenkin vaan ollut rankkaa, mutta pakko toivoa että alkaisi helpottamaan. Joulukin lähestyy ja pitäisi taipua ostoksille :)
 
Mullekkin raskausaika oli ikävää aikaa, vaikka vauva oli Tosi Toivottu. Raskausviikkojen lisääntyessä oireet muuttuivat, mutta kivaa ei ollut koskaan. Synnytyskin oli siihen verrattuna kivaa, sillä vaikka synnytys sattuu niin se kestää vain yhden päivän, ei 9 kk. Mutta takaan yhden asian: kun vauva syntyy niin raskaus loppuu. Ja vaivat sen mukana. Ja sitten on se vauvakin. IHANAA! Tsemppiä kaikille odottajille!
 
voin kertoa että itse voin pahoin ensimmäiset 14 viikkoa mutta oksensin kerran viikossa... olin todella väsynyt ja kahdet päiväunet eivät tuntuneet riittävän. kouluun en päässyt tai oikeestaan en jaksanut raahautua, olisin nukahtanut.
viikon 14 jälkeen kun kuvotus helpotti alkoi toinen ongelma, virtsa jäi sisään ja kateteroimaan vaan.... sairaaloissa tuli juostua ja muutaman kerran itkettyä kun katetrointi ei meinannut onnistua mutta missään vaiheessa ei ollut ajatusta luopua ihanasta pienokaisesta.
katetroinnin sain lopettua reilu viikko sitten ja elämä hymyilee kunnes se taas koittelee ....eli viikolla 16 ..

menossa 17+6 ja vauvaa kovasti odotellessa. vaatteet ei mahdu enää päälle
 

Similar threads

Yhteistyössä