Kamala vauvakuume

Mutta kun on olemassa muutamia mutkia matkassa. Opiskelen juuri sairaanhoitajaksi, tosin olen miettinyt kovasti koulun kesken jättämistä ja siirtymistä takaisin työelämään (lähihoitaja olen ammatiltani). Ilman työpaikkaa ja sen äitiyslomaa ei varmaan ole järkevää lasta edes tehdä, koska asuntolaina painaa päälle kokoajan. Esikoinen on nyt 3v9kk vanha, joten ehkä sekin osaltaan kasvattaa tätä vauvakuumetta kun ei ole enään äidin oma pieni vaan näkyvissä kovaa ison pojan yrittämistä ja irtautumista. Avoimeen työpaikkaan laitan huomenna paperit vetämään ja jos pääsen haastatteluun niin hyvä ja jos paikan saan niin vielä parempi. Ei tuo sairaanhoitajan ammatti sitten kuitenkaan ole minulle se oikea ura, lähihoitaja sopii paremmin. Vauvan "hankintaa" varjostaan omaltaosaltaan myös kilpirauhasen vajaatoiminta, joka on juuri nyt suunnilleen hoitotasolla, mutta lääkityksen lopullinen taso on vielä ehkä vähän hakusessa. Niin paljon halua saada vauva, mutta paljon on myös esteitä edessä. huoh
 
Huomenta! Meillä haaveissa esikoinen..ja nyt miekkonenkin alkaa olla selvästi kuumeissaan. Tuntuu, että pää "räjähtää" kaikesta tästä haaveilusta ja pohdinnasta mikä olisi nyt järkevää. Tässä vähän taustaa meistä..eli ollaan minä 23v, mies 25 ja risat. Seurustelusuhdetta takana reilu vuosi..mutta ollaan jo tunnettu ennen tätä. Oisko liian nopeaa toimintaa? Talous kunnossa ja asumisolot kohdillaan:). Miehellä vakkari työpaikka, minulla määräaikainen..Ollaan puhuttu, että ehkäisyn voisi tammikuussa jättää pois..ehkä jos mä uskallan:/. On tää vaan niin ihanan kamalaa :heart: . Ja yksi asia joka mua kovasti mietityttää on ihmisten "reaktiot"..tai siis muutaman sinkkukaverini, jotka ei moisia vauva- unelmia voi varmastikaan ymmärtää, kun sinkkupippaloissa pörräävät ja elämäntilanne heillä varsin erilainen. Ja toisaalta ihan lähimmillä ystävillä ei perhettä vielä ole. Miten on tuo vertaistuen tarve? Tukiverkkoa meillä on mukavasti ja ystäviä paljon..mutta muuttuuko välit tiettyihin ihmisiin väistämättä vauvan syntymän myötä? Huh, olipa siinä pohdintaa..Jopa helpottaa kun sai purkautua. Kommentteja ja neuvoja toivoo hän...

Tassuselle: Onhan sinulla kuitenkin jo yksi ammatti käytynä ja varmasti lh:lle/sh:lle on töitä vaikka kuinka paljon. Voihan opintoja jatkaa aina mammaloman jälkeen, jos vaan talous antaa myöden? Ja esikkokin jo iso poika;). Kilpparin vajaatoiminta ei ole este raskautumiselle, tihennetyt kontrollit vaan. Ei kun yrittämään..:)
 
Kai sitä aina löytää esteitä vauvan hankinnalle? Meillä ei ole vakituisia työpaikkoja, ei omaa asutoa, lainaa eikä mökkiä ja koiraa. :) Yhteiseloa takana jo kuitenkin yli 6 vuotta.

Jokaisen oma valinta tietysti, mutta ainakin minä ajattelen niin, ettei sitä lasta rahalla kasvateta. MLL:n toiminnanjohtajakin sanoi maikkarin haastattelussa kun oli puhetta tästä Kauhajoen tapauksesta, että "hyvinvointi synnyttää pahoinvointia". Eihän se siis aina niin ole mutta... ei se raha takaa onnellista kotia. :/ Mutta jos on jo laina päällä ja kulut suuret niin pitäähän se miettiä. Sitten pitää valita että onko valmis luopumaan jostain.

Ja sitten ystävien reaktioista... Jokaisella tulee jossain vaiheessa se aika elämään että on aika lopettaa ne sinkkupippalot. =) Itse en ainakaan kaipaa niihin yhtään... eikä se elämä täysin lopu kun lapsi tulee. Ja ne oikeat ystävät kyllä ovat onnellisia teidän puolesta eivätkä tuomitse. Mutta tottakai välit muuttuu. Se on ihan varmaa... Se lapsen tuleminen mullistaa koko elämän!! (oletan....) mutta eihän sitä lapsentekoa voi perustaa sillekään että mitä ystävät siitä ajattelee, eihän? Eli se on täysin teidän perheen asia.

Tsemppiä päätöksen tekoon! :wave:

ElinaMaria rv 7+4
 
mulla on ammatti takana ja jonki verran työelämää, mutta nyt on tullu kova vauvakuume ja en mäkään rahassa mälläile. mies käy töissä ja ite työttömänä.. mutta lapsi on tervetullu. vähän miettiny että miten pärjätään mutta jaksan uskoa että kaikki järjestyy parhain. ;)

asijoilla on tapana järjestyä ja rahalla ei lapsia tosijaan saa. :flower: :heart:
 
Minä en usko, että kenenkään elämässä tulee ikinä semmoista täydellistä hetkeä hankkia vauvaa. Esteitä tulee aina löytymään.

Mä myös karsastan ajatusta, että pitää olla jotenkin 100% valmis. Elämässä tapahtuu asioita, ja sitten niihin sopeutuu. Varsinkin näin isot asiat... Jos jäät odottelemaan sitä, että olet kaikinpuolin valmis, voi olla ettei sitä aikaa koskaan tule. Jonkinlainen elämänfilosofia se on tuokin. Voi käydä niinkin, että kun ehkäisy on jätetty pois (viimeistään kun testi näyttää plussaa), oletkin yhtäkkiä niin valmis ettet valmiimpi voisi olla.

Mitä tulee kavereiden reaktioihin... Ensinnäkään et voi niitä ennalta tietää. Toiseksi, heillä on omat elämänsä, ja sinulla omasi. Jos se he ovat oikeita ystäviäsi, he ovat puolestasi onnellisia silloin kun olet itsekin onnellinen.

Antaa palaa vaan sanon minä! :D :heart:


Ja vielä yksi lisäys... Tärkeintä on se, että suhde on kunnossa, kaikki muu on toisarvoista. Vanhempien suhde on lapsen koti.
 
Mielenkiintoisia ja hyviä ajatuksia..Joo itsekin olen sitä mieltä, ettei rahalla lapsia tehdä onneliseksi, eikä se loppujen lopuksi ole mikään onnen takaaja. Joskus voi olla päinvastoinkin. Itse olen vaan sellanen ihminen, että haluan että jotakuinkin on perusasiat kunnossa...niin kun kaikki varmasti.

Ja varmaan lapsen tulon myötä kaveripiiristäkin usein erottuu ne jyvät akanoista..ketkä on OIKEITA ystäviä ja pitää yhtä erilaisista elämäntilanteista huolimatta. Joskus vaan miettii, että tuleeko sitä ihmiselle(minulle) joskus se ajatus, että nyt on se hetki. Oikea hetki tulla äidiksi. Joskus joku on tälläistakin kuvaillut:).

Onko muuten yhä suositus, että pillereiden/laastarin/renkaan jälkeen pitäisi tulla yhet tavalliset menkat ennen raskautumista? Vai onko tuo ihan huuhaata? :)
 
minulle sanottiin että kahdet menkat pillereiden lopetuksen jälkeen ja sit voi ruveta yrittään. mutta ite kyl jätin pillerit pois ja ei mitään muuta ehkäsyä olla käytetty.. katsotaan nyt miten menee. :heart: :flower:
 

Yhteistyössä