Kamala vauvakuume, vaikka toisaalta ajattelen "sama taas alusta" lapseni ovat jo teinejä

[iltatähti vai ei]

joten minulla on jo aika vapaata meneminen jne. Ei tarvitse lapset minua 24/7, että taas tulisi se pieni joka tarvitsee, ei voisi makoilla sohvalla silloin kun haluaa.

Mutta silti vauvakuume on aivan kamala, vaikka tiedostan nämä asiat. Miten olette ratkaisseet asian vastaavassa tilanteessa?

Nyt sitä ajattelee näin, mutta tiedän että kun vauva tulee niin ei sitä sitten enää ajattele että se olisi niin raskasta.

Vaikea selittää ajatuksiani, mutta jos olemme esim katsomassa sukulaisen 10kk vauvaa, niin alkaa jotenkin ahdistamaan se, että se äiti ei voi hetkeäkään olla paikoillaan. Mutta sitten taas kun ajattelee omien lapsien vauva-aikaa, niin en minä silloin ajatellut yhtään tuollaisia

Olen vielä oikein mainiossa lastentekoiässä, joten siitä ei ole kiinni.

 

["Heinola"]

joten minulla on jo aika vapaata meneminen jne. Ei tarvitse lapset minua 24/7, että taas tulisi se pieni joka tarvitsee, ei voisi makoilla sohvalla silloin kun haluaa.

Mutta silti vauvakuume on aivan kamala, vaikka tiedostan nämä asiat. Miten olette ratkaisseet asian vastaavassa tilanteessa?

Nyt sitä ajattelee näin, mutta tiedän että kun vauva tulee niin ei sitä sitten enää ajattele että se olisi niin raskasta.

Vaikea selittää ajatuksiani, mutta jos olemme esim katsomassa sukulaisen 10kk vauvaa, niin alkaa jotenkin ahdistamaan se, että se äiti ei voi hetkeäkään olla paikoillaan. Mutta sitten taas kun ajattelee omien lapsien vauva-aikaa, niin en minä silloin ajatellut yhtään tuollaisia

Olen vielä oikein mainiossa lastentekoiässä, joten siitä ei ole kiinni.

Et vaan muista että minkälaista se oikeasti on kun on pieniä lapsia.

 

["a.p"]

Tämä sukulaisen lapsi on ollut meillä hoidossa ja silloin pidin hoitamista raskaana, yöheräämiset jne. Mutta, tiedostan myös sen, että se ei ole oma lapsi ja yöheräämiset olivat yhtäkkiä. Oman lapsen kanssa asia olisi aivan eri, siihen olisi valmistautunut ja no, se olisi oma lapsi.

Eikös olekkin aivan eri hoitaa toisen vauvaa kuin sitä omaa?

 

["Heinola"]

[QUOTE="a.p";30699676]Tämä sukulaisen lapsi on ollut meillä hoidossa ja silloin pidin hoitamista raskaana, yöheräämiset jne. Mutta, tiedostan myös sen, että se ei ole oma lapsi ja yöheräämiset olivat yhtäkkiä. Oman lapsen kanssa asia olisi aivan eri, siihen olisi valmistautunut ja no, se olisi oma lapsi.

Eikös olekkin aivan eri hoitaa toisen vauvaa kuin sitä omaa?[/QUOTE]

On. Toisten lapsen kanssa ei tarvitse jaksaa valvoa kuin yön, kaksi. Oman lapsen kanssa ensin tiheään kuukausia, sitten päälle vielä muutama vuosi kerta heräämisillä/yö.

Oman lapsen kanssa tulee univelkaa, toisten lapsen kanssa ei. Oma lapsi kiukuttelee, vieraiden lapset ovat vieraskoreita ja helpompia hoidettavia.

T: kahden pienen lapsen äiti (vauva ja leikki-ikäinen)

 

[vierass]

[QUOTE="a.p";30699676]
Eikös olekkin aivan eri hoitaa toisen vauvaa kuin sitä omaa?[/QUOTE]

On, se toisen vauvan hoitaminen on helpompaa, kun se on vain hetkellistä. Oman vauvan kanssa se on paljon raskaampaa, pahimmillaan olet vuosien univelkakierteessä.

 

["a.p"]

Tarkoitin sillä lähinnä sitä, että se vieraan lapsi ei ole omasi ja sen hoitaminen on raskaampaa sen takia. Yöllä heräät vieraan lapsen takia vai yöllä heräät kun omalla lapsellasi on nälkä. Tottumatta juokset vieraan vauvan perässä, oman lapsen kanssa se kaikki tulee pikkuhiljaa ja siihen tottuu

 

["jos"]

olet lähellä 40v unohda vauvailut.

 

["a.p"]

[QUOTE="jos";30699695]olet lähellä 40v unohda vauvailut.[/QUOTE]

Olen 31v

 

["Heinola"]

[QUOTE="a.p";30699693]Tarkoitin sillä lähinnä sitä, että se vieraan lapsi ei ole omasi ja sen hoitaminen on raskaampaa sen takia. Yöllä heräät vieraan lapsen takia vai yöllä heräät kun omalla lapsellasi on nälkä. Tottumatta juokset vieraan vauvan perässä, oman lapsen kanssa se kaikki tulee pikkuhiljaa ja siihen tottuu[/QUOTE]

Kyllä se tulee ihan kertarytinällä siitä kun vauva syntyy. Tunnin välein herääminen alka heti.

Mutta toki ero on sekin että omaa vauvaa rakastaa ja jaksaa sen puolesta paremmin.

 

[vierass]

[QUOTE="a.p";30699693] Tottumatta juokset vieraan vauvan perässä, oman lapsen kanssa se kaikki tulee pikkuhiljaa ja siihen tottuu[/QUOTE]

Pikkuhiljaa Taitaa muistot vähän hämärtää. Mitä pienempi, sitä useammin herättää, kyllä se kertarykäyksellä alkaa, jos ei sitten laske tottumiseksi sitä, että vauva herättää öisin ja vatsassa melskatessaan.

 

["a.p"]

[QUOTE="Heinola";30699704]Kyllä se tulee ihan kertarytinällä siitä kun vauva syntyy. Tunnin välein herääminen alka heti.

Mutta toki ero on sekin että omaa vauvaa rakastaa ja jaksaa sen puolesta paremmin.[/QUOTE]

Tarkoitin tottumattomuudella sitä, kun vauva lähtee liikkeelle ja saa juosta kokoajan perässä. Yöheräämiset tietysti tulevat rytinällä, mutta en omien lasten kanssa muista, että se olisi mitenkään raskasta ollut, keho siihen valmistautuu kuitenkin hormoneilla.

Tuon sukulaisen vauvanhoito sai vain miettimään omaa vauvakuumetta uudestaan. Olisi mukavaa kuulla jos jollain muulla on käynyt samanlaisia ajatuksia mielessä.

Omat lapset saanut jo teineiksi, se on pitkä aika se. Uudestaanko?

Tilanne siis se, että olen eronnut ja uuden miehen kanssa ollut jo vuosia, hänellä ei ole omia lapsia ja nyt mietimme sitä omaa yhteistä lasta

 

[vierass]

[QUOTE="a.p";30699714]Yöheräämiset tietysti tulevat rytinällä, mutta en omien lasten kanssa muista, että se olisi mitenkään raskasta ollut, keho siihen valmistautuu kuitenkin hormoneilla.

[/QUOTE]

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on se yöheräily. Ja lapsetkin ovat erilaisia, on aika järkytys, kun hyvin pienestä pitäen nukkuneen jälkeen tuleekin sellainen, joka valvoo yöt.

 

["a.p"]

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on se yöheräily. Ja lapsetkin ovat erilaisia, on aika järkytys, kun hyvin pienestä pitäen nukkuneen jälkeen tuleekin sellainen, joka valvoo yöt.

Lapseni ovat kyllä heräilleen yöllä tiuhaan, eivät olleet mitään hyviä nukkujia, mutta en pitänyt sitä heräämistä raskaana. Toinen heräsi 10kk saakka todella tiuhaan, lukuisia kertoja yössä. Erään tutun vauva taas jo ihan muutaman kk iässä nukkui koko yön.

Ei kellään ole ollut samanlaisia ajatuksia? Vai johtuuko nämä vain siitä, kun lapset on jo niin isoja, mietityttää se juurikin, että kaikki alusta?

 

["Heinola"]

[QUOTE="a.p";30699714]Tarkoitin tottumattomuudella sitä, kun vauva lähtee liikkeelle ja saa juosta kokoajan perässä. Yöheräämiset tietysti tulevat rytinällä, mutta en omien lasten kanssa muista, että se olisi mitenkään raskasta ollut, keho siihen valmistautuu kuitenkin hormoneilla.

Tuon sukulaisen vauvanhoito sai vain miettimään omaa vauvakuumetta uudestaan. Olisi mukavaa kuulla jos jollain muulla on käynyt samanlaisia ajatuksia mielessä.

Omat lapset saanut jo teineiksi, se on pitkä aika se. Uudestaanko?

Tilanne siis se, että olen eronnut ja uuden miehen kanssa ollut jo vuosia, hänellä ei ole omia lapsia ja nyt mietimme sitä omaa yhteistä lasta[/QUOTE]

Ei mitään ap, anna palaa vaan. Selviät/te siitä kyllä. Mutta älä odota että on helppoa. Aika on oikeasti kullannut muistosi. Ei mitkään hormonit auta yöheräilyn aiheuttamiin univelkoihin kuin korkeintaan ihan ensimmäisen kuukauden aikana.

Voihan vauvasi olla hyvin nukkuvakin. Mutta silti se tarkoittaa että herää n. 2x/yö melkein vuoden ikään asti. Sitten on lisäksi kaikki sairauden riskit, mahdolliset koliikit, refluksit...

Itse olin aivan uupunut kun heräsin tunnin, kahden välein ekat 3kk.

Onhan ne omat lapset ihania.

 

["Heinola"]

Ja sitten vielä että teineillekin pitää löytyä sitä aikaa, ja sellaista tilaa etteivät joudu kärsimään vauvan itkusta (heräilemään siihen jne). Jos on koliikki vauva, niin voi häiritä pahastikin teinin koulunkäyntiä.

Mutta edelleen ap, tehkää se vauva jos tosiaan sitä haluatte. Varmasti saatte satamiljoonaa hyvääkin.

 

[Vie ras]

Itse olen sinua vuoden vanhempi. Hetken oli kuumeilua kolmannesta mutta onneksi tulimme järkiimme. Nyt odotamme, että lapset kasvaa ja elämä helpottaa. Tosin meillä pieniä lapsia joten kaikki vielä tuoreessa muistissa.