Kamala syyllisyys töihinpaluusta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Omppu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

"Omppu"

Vieras
Apua tarvitsen...

Olen pienen pojan yksinhuoltaja. Palaan hoitovapaalta töihin kahden kuukauden päästä, kun poika on 1 vuosi ja 3 kk vaikken haluaisi vielä, kun lapsi on pieni. Vaihtoehtoja ei ole. Lapsen isä jätti minulle valtavat velat, joihin siis en ole itse syyllinen, mutta kaikki on minun nimelläni. Pankki ja ulosotto haluavat lyhennyksiä, ja kotihoidontuella ei paljon velkoja lyhennellä. En olisi voinut jäädä edes hoitovapaalle ilman vanhempieni taloudellista apua, mutta hekään eivät enempää voi auttaa, molemmilla pienehkö eläke vain. Sossut eivät laske mitään lainanlyhennyksiä menoiksi, joten toimeentulotukea en paljoa saa.

Ihmiset ihmettelevät hieman, kuinka nyt näin nopeasti töihin menen, enkä kehtaa kertoa todellista syytä. Tunnen itseni huonoksi äidiksi kun jätän lapseni niin aikaisin vieraille. Ja haluaisin olla lapseni kanssa kotona vielä. Äitini ei sairautensa vuoksi pystyisi kokopäiväisesti poikaa hoitamaan, joten päiväkotiin poika joutuu. Toki voi siellä viihtyäkin, mutta ikävä ja syyllisyys ovat kovat.

Lastenlehdissä monessa jutussa sanotaan, kuinka lapsi on tyytyväinen kun äiti on pitkään kotona. Entäs me äidit, joilla ei vaihtoehtoja ole? Ketään muita vastaavassa tilanteessa?
 
*halaus* Jokaisen perheen tilanne on aina erilainen ja ratkaisut tehdään sen mukaisesti mikä omalle perheelle sopii. Meillä on ydinperhe ja lapseni ovat menneet hoitoon 1v2kk ja 1v5kk ikäisinä siitä huolimatta. Hyvin on mennyt :)
 
halaus ja voimia!
Vaikka on se pienelle aika rankkaa ja muutkin siitä avautuu, ette edes muista enää tätä aikaa muutaman vuoden päästä.
Pienet lapset/vauvat ajattelee, että elämä on nyt tätä, se on kurjaa tai kivaa aina päivä kerrallaan. Sitten taas on kiva kun on ihana äiti ja rakastavat isovanhemmat jne
 
Hyvin se menee. Omani oli 1 v. 1 kk, päiväkodin pienten puolella. Perushoitoa ja rauhallista menoa, on nyt reipas 4-vuotias. Ikinä ei tarvinnut olla huonolla mielellä hoitoonjättämisen vuoksi.
Ikävää, että muuten asiat solmussa, toivottavasti selviät niistä.
 
Unohda syyllisyys ja reippasti vain töihin. Enempi lapsi kärsii sinun syyllisyyden tunteestasi kuin siitä, että olet töissä ja lapsi hyvässä hoidossa. 1 v 3 kk on jo hyvä ikä. Esimerkisi Belgiassa on vain lyhyet äitiyslomat ja siellä äidit menevät töihin lapsen ollessa 2-3 kuukauden iässä.
 
Se syyllisyys kuuluu äidin osaan. Mä olen lähtenyt töihin, kun lapsi 9,5 kk ja toisen lapsen kohdalla, kun lapsi 1v 1kk. Ei vakipaikkaa, niin pakko lähteä, kun työ tulee vastaan. Se voi olla raastava se tunne, kun miettii, että miten tehdä oikeat päätökset ja sydän haraa koko ajan kotonaolemisen puolesta. Mutta hyvin niillä lapsilla hoidossa menee.
 
Se menee varmasti tosi hyvin! Ratkaisevaahan on se, että pidät lapsen kotona kun itsekin olet kotona. Yritä pitää myös hoitopäivät niin lyhyinä kuin mahdollista, ja ota lapselle vapaita antamalla isovanhempien hoitaa häntä toisinaan (jos siis jaksavat ja suostuvat). Jätä myös omat menot ja turhat kotityöt jne minimiin näin alkuvaiheessa.

Ikävä on kova, mutta sitten illat ja viikonloput ovat sitäkin ihanampia!

Mun poika meni hoitoon nyt vuoden alusta kun oli juurikin 1v3kk. Sydän tässä särkyy lähes päivittäin, kun pitää lähteä päiväkodilta töihin, mutta on ollut myös hienoa huomata, kuinka hienosti poika on pärjännyt ja oppinut kaikkea uutta. Siitä on tullut iso lapsi, ei mikään vauva enää :)
 
Tiedän tunteen. En itsekkään olisi ollut valmis laittamaan lastani heti äitiysloman jäkeen hoitoon, mutta oli pakko. Koin syyllisyyttä ja stressasin asiaa etukäteen. Onnistin kuitenkin pitämään jonkin aikaa osa-aikaista hoitovapaata, joten lapsi oli sen reilun vuoden kun päiväkodin arki alkoi. Homma sujui kuitenkin hienosti ja lapsi tuntui viihtyvän ensimmäisestä päivästä alkaen. Ole siis huoleti.
 
Eikö ole mahdollista laittaa niitä velkoja maksuvapaalle esim vaikka vuodeksi, niin että maksaisit pelkät korot? Mä pystyin juuri tuon maksuvapaan ansiosta jäämään kotiin siihen asti, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Tiukkaa kyllä tekee, mutta juuri ja juuri pärjäillään näin.
 
[QUOTE="vieras";28045304]Vitunko sille tekee, meilläkin on 4 lapsen kohdalla pitänyt mennä vauvan ollessa 10kk. ikäinen takaisin töihin.[/QUOTE]

Ollaankohan meillä rikkaampia vai köyhempiä kuin teillä? Hoitovapaisiin on aina ollut varaa, mutta neljään lapseen ei todellakaan ole.
 
Mä en tiedä minkä suuruisista veloista ja ulosotoista on kysymys. Sen mä kuitenkin tiedän että se malli minkä annat lapselle sillä että lähdet töihin ja rupeat makselemaan noita on lapsen tulevaisuuden kannalta isompi ja hienompi asia kuin se että olisit vielä joitain kuukausia tai sen pari vuottakin kotona.

Jotain toi tilanne ottaisi niin päähän että päättäisi olla maksamatta mitään ja jäisi seuraaviksi vuosiksi kotihoidontuelle ja keksisi jatkossa muita syitä jäädä sossun elätiksi. Sinussa on sisua!

Mitä lapseen tulee, hän on kuitenkin jo yli vuoden ikäinen ja pärjää ihan erilailla kuin 9kk päivähoitoryhmässään.
 
Hyvin se menee! Minun lapseni oli 1v 6kk aloittaessaan päiväkodissa. Oli pienessä ryhmässä ja tunne minulla, että aina löytyi syli, jos sitä tarvitsi. Olen pienillä tuloilla kitkutellut nyt jonkun vuoden 10 % lyhennetyllä työajalla. Myös 10 % vähemmän liksaa mutta se tunne, että lapseni ei ole viimeisenä odottamassa on kyllä kaiken vyönkiristämisen arvoinen. Suosittelen lämpimästi!
 
KIITOS PALJON monista kannustavista vastauksistanne! :) Todellakin toivon, että poika sopeutuu päiväkotiporukkaan ja saa hyvät hoitajat, sitten oisi helpompi kestää.

Ei ole mahdollista pitkiin maksuvapaisiin, velkoja vain on niin valtava summa. Enkä haluaisikaan sossun elätiksi, tuntuu että siinä samalla joutuu sossun silmätikuksi.

Todella satuttavat ne kommentit tyyliin ”miksi tehdä lapsia jos niiden kanssa ei jaksa kotona olla”. Kaikilla se vain ei ole oma valinta että onko kotona vai ei. Varsinkaan yksinhuoltajalla.
 

Yhteistyössä