Kamala huoli, mitä tekisitte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras*

Vieras
Eli lyhyesti tämä tilanne.

Mies suuttui viime yönä väsyneenä, kun meille tuli riitaa. Itse kärsin aikamoisista raskausoireista ja purin pahaa oloani mieheen. Uhkasin jopa erolla suutuspäissäni, mutta peruin sanani kyllä ja pyysin anteeksi.

Mies suuttui todenteolla ja pakkasi kassiin hiukan vaatteita, otti laturin puhelimeen ja lompakon ja lähti kamalaan keliin ajamaan. Uskoin hänen menneen veljelleen 350km päähän, sillä veli on ainoa sukulainen, johon hän on ollut yhteyksissä viime kevään jälkeen. Ystäviä miehellä ei juuri ole.

Miehen puhelin on yöstä saakka ollut kiinni. Ainoastaan yksi lähettämistäni viesteistä on mennyt perille. Miehen veli vastasi juuri, ettei ole kuullut miehestä mitään.

Olen huolesta sairas, sillä ajokeli oli kammottava eilen. Tarkistin kyllä, ettei onnettomuuksia näillä main olisi sattunut oletettuun liikkeelläoloaikaan.

Mies on aikaisemminkin tehnyt suuttuessaan näin, eli siis painunut pois hetkeksi ja ollut tavoittamattomissa. Tällöin hän on kuitenkin yleensä ilmoittanut edes olevansa kunnossa ja hän on ollut tällöin veljellään.

Miten toimisitte itse tilanteessa?
Poliisi ei kirjaa vielä katoamisilmoitustakaan.
Odottaminen on yhtä tuskaa ja itku pääsee vauvan potkutellessa mahassa.
 
Soitin ja veli ilmoitti, ettei ole kuullut mitään! Ja oli kanssa yrittänyt soitella, mutta puhelin on miehellä koko ajan kiinni.

Mietin, että josko tää tilanne ois "vain" sellanen, että mies kaipaa ajatuksiaan johonkin järjestykseen lähestyvän synnytyksen ym vuoksi ja olis menny vaikka hotelliin johonkin. Kun miehellä on vielä tämä viikko lomaa.

Kyllä tässä alkaa oma järki olla vähissä, kun miettii eri vaihtoehtoja..
 
Niinpä, ei kai auta muuta kuin odotella elonmerkkejä. Ja se taitaa olla 48h ennenku poliisille voi mitään ilmotusta tehdä.
Voivoi, kaikkea pitääkin olla. Mietin jo, että lähtisinkö omille vanhemmilleni eri kaupunkiin ja olisin itse soittamatta ja vastaamatta, jos mies jossain kohti ottaa yhteyttä. Mutta en alennu samaan ja itseänikin siinä sivussa satuttaisin.
 
heh, kakkonen onki ykkönen. joojoo, arvasin että joku heittää tänkin vaihtoehdon. Joskus parempi olla sanomatta ei koskaan, mutta enpä tuohon mahdollisuuteen ainakaan kovin suuria panostais. Vaan ei koskaan voi tietää, jos vaikka opettaessaan koulussa on samaan aikaan koneella löytäny jonku tuttavuuden. Muuten viettää mun ja lapsen kanssa suurimman osan ajastaan.
 
luulisin, että mennyt hotelliin/ottanut lyhyen loman johonkin suuntaan,jos rahaa/ luottokortteja mukana...? mulla äärimmäisen lyhyt pinna, kamala luonne ja hirveän helposti suutun ja vastaavassa tilanteessa olisin itse tehnyt juuri niin, että jonnekin pois kaikkien tuttujen luota ja viinipullon korkkaus ja itsesääli päälle. Otaa varmasti yhteyttä, mut ethän sä nyt oikein voi muuta, kuin odottaa ja sitten jo soitella kyttikselle/sairaalaan ja kysellä tietoja... Olet varmaankin papereissa miehen lähiomainen?
 
joo, uskoisin, että on jossain omassa yksinäisyydessään miettimässä asioita ja rauhoittumassa. Ja olenkin sanonut myös väkivaltaa joskus kokeneena, että parempihan tuo on kuin lyöminen. Silti toikin on tavallaan henkistä vallankäyttöä, kun tietää, että toisella kova huoli. Ilmottais ees, mis on tai onko kunnossa ja milloin suunnittelee tulevansa kotiin.
No työt jatkuu ens ma, joten kaipa se sitä ennen.
 
Jos mahdollista vaihdata lukot. Älä kannusta huolellasi ja huolehtimisellasi miestä käyttäytymään jatkossakin tällä tavalla, vaan tee selväksi, että yrittää jatkosa etsia rakentavia ja vastuullisempia tapoja käsitellä pahaa mieltä ja vihaa. Mene kaverin luo kylään ja yritä olla rauhassa.
 
Kiitos neuvoista ja tsempistä, erityisesti sulle "rehellisesti". Mietin itse, että tekis mieli vaihdattaa lukot, mutta se taitaa olla niin monen sadan juttu, etten taida sitä tehdä.
Mies on tunnelukkoinen ja ollaan saatu parempia riitelytapoja ja keskustelutapoja suhteeseen, nyt vain kuppi meni nuri aika helposti. Olen kannustanut miestä menemään myös ulkopuolisen avun piiriin puhumaan, sillä tuo eräänlainen "tunnevammaisuus" juontanee ainakin osin juurensa aika surkeaan lapsuuteen.

Nyt, kun hänestä itsestään on tulossa isä, niin hän on ollut ihana ja huolehtiva enemmän kuin koskaan ennen. Toisaalta mun raskaus on ollut vaikea ja riskialtis koko ajan (nyt viikkoja 28). Huonosti nukutut yöt ja jatkuva pelko sekä mun huono käytös eilen aiheuttivat kait sitten padon murtumisen tällä kertaa.

Kunpa saisin pian miehen kotiin, niin en edes valittais, antaisin vain halin ja olisin vaan siinä. Sitten, oikealla hetkellä olisi keskustelun paikka.
 
Jos jollain tulis vielä mieleen, mitä konkreettista odottamisen lisäksi voisin tehdä, olkaa kilttejä ja auttakaa!

Kyllä mä suhteellisen fiksuna ihmisenä tajuan, että tää nyt vaan on niin tätä. Ja että parempiakin riitelykeinoja vois olla. Toisaalta olen kovin kärsimätön ja haluan riidan selväksi ensi tilassa.

Lisäksi on niin hirvee olo, kun etelä-suomessa eilen se keli oli aivan hirvittävä yöllä. Mistä saisin tietää, jos jotakin on sattunut??

Kiitos kaikille myötäeläjille :)
 
Oon jopa niin sekaisin väsymyksestä ja kaikesta, että mietin itse lähteä ajamaan miehen veljen luo 350km, mutta se nyt olisi ihan hullua.
Kesämökki miehen suvulla on myös 350km päässä siellä veljen asuinseudulla. Se ei tosin mielestäni ole ollut talvikäytössä.
 
Koita nyt vaan pysyä rauhassa. Turhaan lähdet mihinkään ajelemaan. Mies kotiutuu kun kotiutuu, sitten puhutte. Typerää käytöstähän tuo mieheltä on, mutta sille ei nyt tällä hetkellä voi mitään.
 
Mies soitti. Oli tosi masentuneen kuuloinen. Epäili, etten arvosta häntä ja hänen työtään sekä panostaan perheen eteen. Ihmettelen tätä kovasti ,sillä sanon sen hänelle usein ja muutenkin meillä on mennyt kivasti yhdessä. Hän laittaa sanoja suuhuni tai siis sitern, että sanoo, ettei usko mun tarkoittavan niitä hyviä asioita.

Ei sanonut missä on, muuta kuin että on yksin ja synkkyydessä, mutta kunnossa. Aikoi syödä ja nukkua ja tulla huomenna mahdollisesti levänneenä kotiin.

Itse yritin tsempata miestä, jolle kaamosaika on muutenkin vaikeaa, ja sanoin toivovani häntä kotiin jo tänään.

Puhelu loppui niin, että mies purskahti itkuun ja kai häpeissään sulki luurin. Voi kunpa pääsisin halaamaan rakastani. No, helpompi odotella miestä, kun uskon tulevan viim huomenna.
 
Puhuttiin vielä uudemman kerran. Miehen vaikeaa puhua tunteistaan, mutta ehkä tällainen välikohtaus taas tarvittiin, jotta kehitystä tapahtuu. Jos lapsuudessa on kaltoinkohtelua ym. ja tunne-elämä jäänyt vaillinaisesti kehittyneeksi, voi tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen ja kestäminen olla samanlaista opettelua kuin pienellä lapsella. Yritän ymmärtää, joskin kynnysmatoksi en ala.
Mies itki ja välillä oli vihainen, välillä surullinen jne. Nukkuu nyt yön yli, jotta levänneenä voi lähteä rattiin. Huomenna kaikki toivon mukaan palaa raiteilleen.. olimme juuri eilen viimeksi katselleet omakotitaloa/rivitaloa. Miehen masennus jotenkin lamaannuttaa hänet, mutta uskon kaiken kääntyvän parhain päin.
Huhhhuh, kylläpä helpotti, kun pääsi tänne purkamaan. Kiitos ja anteeks :)
 

Yhteistyössä