kaksvee

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

"äiti"

Vieras
Aaaaaaaaaargh.


En käy potalla.
En huoli vaippaa. (itkua)
Tahdon aamupalaa.
En tahdo tätä aamupalaa. (parkua)
Äiti katkaisi banaanin väärästä kohtaa. (karjuntaa)
Littaan banaanin muusiksi kourassani. (hihkumista)
Tahdon ulos.
En tahdo pukea. (narinaa)
En tahdo, että minut puetaan. (lattialle pitkäkseen kiukuttelemaan)
Haluan kiusata siskoa.
Äiti on ilkeä, kun estää kiusaamasta siskoa.
Jalassa on väärät housut.(hirveä huuto)
En tule syliin.
Sisko ei saa olla äidin sylissä, tahdon sinne.
Sisko ei saa olla isin sylissä, tahdon sittenkin sinne.
Isi pyysi ulos, mutta en suostu.
Isi meni ulos, minä suutun.
Äitiiiiii !!!!!!
Isiiiii !!!!

- - -

Mukavaa sunnuntaiaamua muillekin uhmisten vanhemmille. :)

t: kaksveen äiti
 
Kiitos tästä muistutuksesta! Ja voimia uhmisten lähimmäisille!

Mie paimennan tänään viittä alakoululaista useamman tunnin ajan. Ans kattoo miten se menee.
 
Meijän 2v4kk on ihan huippu :D Toki uhmaakin on havaittavissa, mut muuten. Oikee komedienne :D

Vaipan kans ei tarvi enää vängätä kun neiti on kuiva. Syö kaikista parhaiten kolmesta ja veikkaan kyllä, et ton 5v6kk pojan uhma on paljon kamalampi, eikä toi 4v:kään kauaksi jää. 2v on helppoa kauraa meillä.
 
Meillä myös 2v ja nyt alkaa ehkä pahin uhma ainakin väliaikaisesti(?) helpottaa.

Vaihtoehdot helpottaa elämää:
Potalle vai pöntölle? (Vaippoja ei ole enää ollenkaan käytössä.)
Haluarko puuroon mustikkaa vai vadelmaa? Laitetaanko hunajaa?
Laitatko nämä vai nämä housut? (Välillä pukeminen sujuu myös harhauttaen: "Mennäänkös keinumaan sitten pihalla?" tms. jota 2v miettii ja sillä välin saa vaatteet sujautettua päälle.
On se elämä sitten vaikeaa kun ei pikkuinen itsekään tiedä mitä tahtoisi. :D

Kauppareissut on ehkä pahimpia meillä....

Tsemppiä!
 
Kiitos vertaistuesta :)

Usein nuo mainitut VAIHTOEHDOT auttavat, välillä eivät tietysti nekään. Viimeisen viikon aikana olen törmännyt myös uuteen ilmiöön, kauppakiukkuihin. Muksu on aina ollut kuin pieni enkeli kaupassa, mutta ei enää. Irralleen häntä ei kärsi laskea, lapsi lähtee että vilahtaa tutkimaan hyllyjen tarjontaa. Kärryissäkin on tylsä istua. (autokärryt ovat poikkeus) Sitten äksyillään, kun uutta lelua ei liikene, äitiä on pidettävåä kädestä kiinni, kassajonossa on tylsää (siitä olen samaa mieltä) ja autoon ei huvita nousta, kun olisi hauskempaa jäädä seuraamaan maailman menoa. Pankin edessä meidän vesseli pisti mahalleen jalkakäytävälle ja suuttui, kun nostin hänet siitä huolimatta autoon.

Uskon kuitenkin, että vaihe menee pian ohitse, kun en vahingossakaan haksahda antamaan sitä lelua tai karkkia, kun kiukku alkaa.
 
Meillä noi uhmikset alko tuossa 2 v ja jatkuu yhä.... herrat 3,5 vuotta kiukkuaa ihan mistä vaan ja miten vaan ja noi kauppa kiukut ne on mahdottomia, mut sit meillä on reilu 5 v, jolla ylläri ylläri uhmis myös ja vielä pahemoi kun noilla tuplilla. Viime torstaina aloitti eka kiukun, kun ei päässyt äitin mukana kulkemaan ja sitä kesti reippaan tunnin... melkein ennätin jo huokaista, kun herra 5 vuotta ei halunnu syödä kun tiettyä ruokaa ja tietyllä lusikalla.... kun siitä selvittiin, niin toinen 3,5 vuotta aloitti shown. Tuon jälkeen sitä tuntee että takki on tyhjä vaikka kuinka pitäs olla energiaa ja kaiken tuon väliin on sitten pienin, jonka tarve olis ihan vaan syöminen (2 kk vanha pieni mies). eli tsemppiä vaan kaikille samojen asioiden kanssa painiville!
 

Yhteistyössä