Kaksplus.fi & Clearblue kysyy: Pystytkö keskustelemaan partnerisi kanssa lapsihaaveesta?

Tunnetko, että pystyt partnerisi kanssa keskustelemaan lapsihaaveesta ja siihen liittyvistä aiheista avoimesti?

 

Kyllä ehdottomasti! Meillä ainakin on tosi avoin suhde tämän(kin) asian tiimoilta, eli kaikki haaveet, ajatukset, pelot ja ajankohtaiset asiat jaetaan ja mies on täysillä mukana kaikissa jutuissa ja koen sen myös tärkeäksi. Myös paljon ajatuksia ja kypsyttelyä ajasta jolloin lapsi on realitettia, mitkä jutut muuttuu yms. Tämä on kuitenkin ihan yhteinen juttu ja yhteinen unelma.

 

Kyllä pystymme keskustelemaan. Mies ei tosin aina ihan ymmärrä miksi stressaan asiasta niin kovin..

 

Mekin kyllä keskustellaan asiasta. Toisaalta on kyllä hyvä että keskustelen näistä asioista myös parin muun ystävän kanssa, koska en halua "kuormittaa" miestäni liikaa. Kun kuukausi kuukaudelta on olo huonompi ja mieli maassa aina vain enempi, on kiva ettei sitä kaikkea tarvi sille omalle puolisolle kertoa, niin paljon mussa kun on muutenkin kestämistä :heart:

 

Meillä keskustellaan kyllä avoimesti lapsihaaveista ja yleensä muistakin asioista. Meillä mies on kanssa enemmän "tulee jos on tullakseen" -asenteella, kun mä taas enemmän mietin, että missä vika kun ei meinaa onnistua... Ja muutenkin mä olen se, joka kokeilen kaikkea mahdollista, jotta toivottu tulos tulisi, kun mies enemmän antaa kohtalon päättää. Mutta tästäkin me on puhuttu ja ollaan tässä suhteessa erilaisia. Kun kumpikin tiedostaa, millainen toinen on, osaa sitten ymmärtää toista paremmin

 

Kyllä, onneksi pystytään puhumaan kaikesta. Minä olin selkeästi se pessimistisempi osapuoli, kumppani jaksoi alusta asti olla positivisilla fiiliksillä. Mutta myös ystävien vertaistuki on ollut ihan korvaamaton; mies kun ei koskaan voi ymmärtää naisen ajatusmaailmaa ja huolia täysin

 

Ei ole mitään mitä ei voitaisi jutella yhdessä...mutta tämä lapsiasia on kyllä sellainen että ehkä nainen sen suurimman huolen siitä kantaa ja joitain tuntemuksia vain tyttökaverit täysin ymmärtää. Siitäkin huolimatta kaikki jaetaan mitä on mielessä.

 

Kyllä pystyin keskustelemaan miehen kanssa suht avoimesti. Mies ei vaan ihan täysin ymmärtänyt sitä pettymystä, mikä menkkojen tullessa tuli. Stressasin hänen mielestään liikaa (, ja niin kyllä teinkin välillä). Hän kyllä tuki minua siitä huolimatta. Mieheni osasi enemmän olla jalat maassa asian kanssa eli ajatteli, että "tulee kun tulee". Mieheni loi toivoa, kun oli heikko hetki ja epäusko toisen lapsen saamisesta. Ihailtavasti hän jaksoi kuunnella ovulaatio-spekulointejani. Raskausoire-pohdinnat yritin pitää omana tietonani, ettei mies pettyisi yhtä kovasti kuin minä..

 

Pystyn keskustelemaan asiasta mieheni kanssa täysin avoimesti. Ylipäätään pystymme puhumaan ihan kaikesta. Suhteemme taustalla on monen vuoden ystävyys, joka muuttui rakkaudeksi ja se varmaan vaikuttaa siihen että ne kaikista vaikeimmatkin jutut pystytään jakamaan <3

 

Haaveillaan yhdessä avoimesti tulevasta pienokaisesta. Meillä on diili, että kaikesta voidaan puhua,vaikka oltaisiin eri mieltä tai toinen ei ymmärtäisi. Aina ei tarvitse olla samaa mieltä tai ymmärtää toista. Onneksi tämä asia on kuitenkin koko ajan ollut molempien juttu ja tavallaan tuntuu siltä, että mitä enemmän toinen puhuu aiheesta sitä enemmän myös toinenkin innostuu. Mennään myös nykyään usein kaupassa ollessa lastenvaateosaston läpi ja ihastellaan yhdessä erilaisia söpöjä potkupukuja ja muita Molemmilla on siis aika kova vauvakuume!

 

Ei ole mitään mitä ei voitaisi jutella yhdessä...mutta tämä lapsiasia on kyllä sellainen että ehkä nainen sen suurimman huolen siitä kantaa ja joitain tuntemuksia vain tyttökaverit täysin ymmärtää. Siitäkin huolimatta kaikki jaetaan mitä on mielessä.

Näin juuri meilläkin!

 

Pystymme puhumaan erittäin avoimesti tästä asiasta. Minulle tuo lapsen yrittäminen "suunnitelmallisesti" on ehkä tärkeämpää, mies on tietysi 100 % mukana, mutta enemmän ajatuksella "tulee kun on sen aika". Ei kuitenkaan ole pahoillaan minun hössötyksestäni. Vauvakuume on hirmuinen!

 

Pystytään keskustelemaan mistä vaan. Tämä on kuitenkin yhteinen haave. Itse vaan välillä tunnun stressaavan enemmän siitä, että onko mahassa kaikki hyvin kun taas mies jaksaa koko ajan olla positiivinen ja huoleton... Ja kyllä se tietenkin auttaa minuakin jaksamaan kun mies on niin positiivinen

 

Yhdessä keskustelemme ja haaveilemme